Milo on ollut pikkuisesta asti kiinnostunut pallopeleistä ja jo yksivuotiaana hän osasi pitää sählymailaa oikein kädessä ja lämiä lujaa. Nyt harjoitellaan jo vähän kinkkisempiä juttuja ja jalkapallossa poika haluaa vedellä koko ajan ilmareita!
Me vanhemmat heitämme pomppupallon Milolle ja poika yrittää osua palloon. Välillä menee ohi ja välillä tulee melkoisia tykkejä! Tässä pientä videota Milon lempi puuhasta!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Meillä on ollut jo pidempään aivan luksusrytmi aamuherätysten suhteen. Lapset nukkuvat oikeasti pitkään eikä täällä torpassa yleensä heräillä paljon ennen kahdeksaa. Viikonloppuna Milo teki ennätyksen ja nukkui molempina aamuina lähes puoli kymmeneen!
Eilen pikkuinen heräsi pitkästä aikaa seitsemältä ja oli simahtanut mummilassa sohvalle ja nukkui sitten pienet päiväunet. Muutoinhan poika ei enää päikkäreitä ota, vaikka välillä toki ne kaipaisi, mutta siinä kohdin kun väsy iskee kello näyttää aina jo pitkälti yli neljää iltapäivällä. Niinä päivinä, kun Milo joskus harvoin nukkuu päiväunet, hän kukkuu illalla pitkään ja nukahtaa yöunille vasta kymmenen-yhdentoista aikaan. Tässä ei ole mitään järkeä, sillä se on aivan liian myöhään eikä meille vanhemmille jää juurikaan yhteistä ilta-aikaa.
On se hauska, kun lapset kasvavat niin rytmit muuttuvat. En muistele kaiholla niitä aikoja, kun Milo heräsi usean kuukauden ajan joka aamu puoli viisi, vaan nautin nyt tästä niin kauan kuin sitä kestää.
Good morning sunshine!
Ai että mää nautin, kun sain herättää teitä, heh heh..
Miten muilla herätään, myöhään vai ennen kukonpierua?
Meidän vanha pesukone hajosi jokin aika sitten ja muutaman päivän päästä käytiin sitten ostamassa uusi kone. Pesukoneen lisäksi hankimme myös kuivausrummun ja näin muutaman kuukauden käytön jälkeen voin todeta, että hankinnat ovat olleet loistavia. Me emme ole omistaneet kuivausrumpua ikinä emmekä myöskään edestä täytettävää pesukonetta. Uusi pesukoneemme on aika paljon isompi kuin entinen ja pyykkiä koneeseen mahtuu ihan hirmuisesti, joka on tietysti hyvin positiivinen asia. Halusin ehdottomasti sellaisen pesukoneen, joka pesee nopeasti myös kuudenkympin ohjelman ja tämä tietysti rajasi monta konetta pois. Meillä oli vanhassa koneessa sama homma, että kuudenkympin ohjelma kesti vain hieman yli tunnin ja tämä on kyllä todella kiva. Usein käytän kyllä neljänkympin ohjelmaa, joka pesee myös reilussa tunnissa. Näissä molemmissa uusissa koneissa näkyy näytössä aika kuinka paljon pesu tai kuivausaikaa on jäljellä ja tämä on tosi kiva ja mulle tärkeä ominaisuus.
Olen esitellyt meidän kodinhoitohuoneen joskus aikaa sitten ja tästä postauksesta voi käydä kurkkaamassa meidän vanhan pikkuruisen pesukoneen. Aikamoinen muutos tapahtui pesutornin paikoilleen laiton jälkeen, sillä vanha kone oli paljon pienempi ja kapeampi! Muutos miellyttää siis silmää myös!
Kuivausrumpuun en ole laittanut ihan kaikkia vaatteita, mutta suurimman osan silti. Lakanoista ja pyyhkeistä tulee aivan mieletön määrä pölyä, kun ne kuivattaa rummussa ja esimerkiksi pyyhkeistä tulee ihanan pehmoisia.
Kuivausrumpu on nopeuttanut pyykkihuoltoa, kun ei enää tarvitse ripustella pyykkejä narulle, mutta yhtä ärsyttävää se kuivien pyykkien kaappeihin laitto edelleen tietysti on. Lapsista oli alkuun ihmeellistä nähdä pyykkien pyörivän koneessa ja molemmat hihkuivatkin innokkaina bongaillessaan omia ja toistensa vaatteita. Hei tuolla menee mun pikkarit ja sun kalsarit ja hirmuista naurunremakkaa päälle!
Tää on niin jännää!!
Aika rauhoittavaakin tuo tuijottelu tuntui olevan, harmi vaan, ettei uutuudenviehätys kestänyt kauaa 😉
Tänä kesänä ollaan vietetty aikaa rannalla harmittavan vähän. Muutamasti siskon perheen kanssa ja vain yhden kerran koko perhe yhdessä. Tämäkään ei ollut mikään suunniteltu kokonainen rantapäivä, vaan päätimme vain spontaanisti lähteä uiskentelemaan eräs iltapäivä Johnnyn loman aikana.
Amalia rakastaa uimista eikä viileä vesi haittaa tätä tyttöä. Milo sen sijaan inhoaa kylmää vettä eikä ui kuin uimahallin lämpimissä vesissä, aivan kuten äitinsäkin.
Milo vähän meinaa hannata…
Johnny ja Amalia uivat ihan kunnolla ja leikkivät yhdessä vedessä. Ranta oli aivan tyhjillään ja Milo sai rauhassa heitellä pikku kiviä veteen, kun vedessä olo ei maittanut. Myös sorsia saimme ihastella ja Milo kutsui sorsia ankoiksi. Milo kutsuu myös lintuja ankoiksi ja aina mua jaksaa naurattaa, kun poika hihkuu linnun lentäessä kotipihalle: äitiii, ankka!
Ai ei oo ankka vai…
On se musta…
Tuntuu, että tämä kesä on mennyt aivan liian nopeasti. Tänä kesänä ajattelin jaksavani panostaa pihanhoitoon enemmän, muun muassa nyppiä rikkaruohoja kukkapenkeistä, mutta katin kontit meillähän meinasi jo kesäkukatkin kuolla. Onneksi mainitsin anopille, etten ole jaksanut enää huolehtia kesäkukista ja hän tietysti mietti kukkaparkoja ja vaati minua antamaan kukille paljon paljon vettä ja lupasi, että kyllä ne siitä taas elpyvät. En oikein tahtonut uskoa, mutta tein työtä käskettyä. Annoin kukille reippaasti vettä ja nypin kaikki huonot pois ja kuinka ollakaan se auttoi. Tuli hyvä mieli tästä ja nyt saa vielä hetken aikaa nauttia kauniisti kukista.
Eilen oli melkoinen ukonilma ja aivan kamala tuuli ja sade. Amalia katseli ukkosta isänsä kanssa, mutta Milo peekäsi ja halusi pitää ovin säpissä ja olla äidin kanssa sisällä. Milohan pelkää hirmuisesti myös ilotulitusraketteja, joten ei ihme, että myös ukkonen on pelottaa.
Tänään me nautimme leppoisesta sunnuntaista. Nukuimme kaikki todella pitkään ja pikkuisin meistä heräsi vasta yhdeksän jälkeen. Ollut aika ihanaa juoda aamukahvi rauhassa, eilen jopa niin rauhassa, että istuin sohvalla yli tunnin verran kaffekuppi kourassa ihan yksin ennen muun perheen heräämistä. Ja tämä jos joku on luksusta!
Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3
Tässä vaihteen vuoksi muutama mun uus töryily!
Meillä oli piharoskis aivan täynnä eikä viemäni roskapussi tahtonut mahtua enää roskikseen. Otin tästä kuumaa ja aloin hakata roskista raivoavalla vimmalla ja samaan aikaan huomasin vieressäni hymyilevän naapurinmiehen. Suustani pääsi vain somasti: vittukun tämä ei mahu tänne..
Jessus, että nauratti yhtenä päivänä, kun Milon kummitäti oli lastensa kanssa meillä kylässä ja nähtiin mun ystävän kanssa ihan samaan aikaan nurmikolla ihan pikku kyykäärmeen näköinen esine. Katottiin vaan toisiamme, alettiin kiljuu molemmat aivan täysiä, otettiin toisistamme kiinni ja juostiin pakoon. Kaikki lapset jäivät tietysti sinne, mutta mä sentään lähdin niitä pelastamaan mun ystävän vaan täristessä etupihalla liikuntakyvyttömänä. Lopulta mun kummipoika nosti vaan lunkisti tän kyykäärmeen ylös ja katsoi meitä vanhempia silleen et mitä helvettiä??
Tämä seuraava on pohjanoteeraus todella! Olimme Johnnyn kanssa ravintolassa syömässä ja jessus huonon kuuloni vuoksi en kuullut tarjoilijan tuloa viereeni enkä myöskään hänen kysymystä: maistuuko ruoka? Keskustelimme juuri samaan aikaa Johnnyn kanssa hänen matkastaan Prahaan vuotuisiin kesäkisoihin ystäviensä kanssa ja miehen todettua matkan kestävän torstaista sunnuntaihin tokaisin miehelle: haist paska! aivan samaan aikaan, kun tarjoilija kysyi maistuuko ruoka. Ai että jopa mua hävetti ja nauroin vain katsoen toiseen suuntaan enkä saanut enää sanaa suustani. Luoja miten onnistun näissä..
Kertokaa tekin jotain hassuja juttuja, niin saadaan yhdessä nauraa 🙂