Johnny oli torstaista lauantaihin työmatkalla Saksassa ja me oltiin sitten lasten kanssa kotosalla kolmisin. Nukuttiin perinteisesti kaikki viekukkain meidän vanhempien sängyssä ja pärjättiin taas ilman isiä oikein hyvin. Lauantaina lapset odottelivat jo kovasti iskää kotiin ja odottavan aika oli pitkä, sillä Johnny kotiutui vasta kuuden pintaan illalla. Matkoilta Johnny tuo aina lapsille tuliaisia ja niitä odotetaan ihan hirmuisesti. Tällä kertaa Amalia sai muutaman vaatteen ja molemmat lapset namia ja äitikin suklaata.

rantapäivä

Sunnuntaina oli aivan mahtavaa herätä yhdessä koko perhe ja päivä oli kokonaisuudessaan aivan loistava. Sellaista rauhallista yhdessäoloa ja iloa siitä, että koko perhe on jälleen koossa muutamien erossa olo päivien jälkeen. Nämä pienet breikit tekevät parisuhteelle hyvää ja pieni ikävä toista kohtaan saa jälleennäkemisen tuntumaan ihanalta.

Mulla on ollut nyt jo useamman päivän mieli korkealla ja olo on tosi jaksavainen ja hyvä. Välillä kun on päiviä, jolloin kiukuttaa ja silloin myös pienet minimaaliset vastoinkäymiset tuntuvat lisäävän vettä myllyyn ja olo on entistä kiukkuisempi. Nyt on ollut ihan hykerryttävän hyvä olo ja sunnuntai-aamuna tulin huippu onnelliseksi siitä, kun sain siivottua ja järjesteltyä keittiönkaapit. Kyllä noihin kaappeihin vaan tuntuu kerääntyvän kaikenlaista ja vanhaksi menneitä kuiva-aineitakin löytyi todella paljon. Lähinnä Milon imetysdieetin aikaisia erikoisjauhoja ja ruokia, jotka olisi pitänyt lahjoittaa eteenpäin jo ajat sitten.

Amalia kyseli heti aamusta josko voisimme lounastaa Hesburgerissa ja sehän passasi oikein hyvin, sillä sain hoidettua ruokaostokset siinä samassa. Nappasimme myös naapurista Amalian ystävän mukaan ja tytöt olivat aivan tohkeissaan. Istuivat kaksin ruokailemassa ja olivat niin isoa tyttöä. Syönnin jälkeen Johnny jäi kaitsemaan lapsukaisia ja mä pääsin lempi ruokakauppaani eli Lohjan Lempolan K-supermarkettiin. Käyn siellä todella harvoin, mutta tässä kaupassa kaikki on ihanan tuoretta, myynnissä on todella paljon erikoistuotteita ja henkilökunta on aina niin iloista ja positiivista. Tänne kauppaan, kun menee niin tekee oikein mieli ostaa ruokatarpeita ihaniin ja hyviin ruokiin ja panostaa kokkaamiseen.

rantapäivä

Ai että mua nauratti ja yhtä rouvaa pöydässä myös, kun lähtiessä Johnny huikkasi Milolle: missä sun kengät on ja sitten samaan hengenvetoon: ai niin eihän sulla ollutkaan. Isi ei ollut muistanut laittaa pojalleen kenkiä lainkaan ja Milohan on mieluusti aina varpasillaan, joten eipä hän itsekään kenkiä laita, paitsi tietysti glitter korkkarit, jos ovat vapaana.

rantapäivä

Saimme myös äitini kylään meille tai oikeastaan hän tuli korjaamaan Milon hiuksia, jotka oli edellispäivänä kyninyt aivan jäätävän kamalaan malliin. Onneksi korjausleikkuu onnistui, joten Milon ei vielä tässä kohtaa tarvitse siirtyä oikeaan parturiin, johon esimerkiksi Eemi ja Johnny ovat siirtyneet jo aikaa sitten saatuaan tarpeeksi äitini käsittelystä. Äitini on siis oikeasti ammatiltaan parturi-kampaaja, mutta muoti on tietysti hieman muuttunut valtavista kiharapilvistä, pottapäistä ja korvan yli leikatuista otsahiuksista.

Myös siskoni perhe kävi meillä kahvilla ja oli aika suloista, kun Milo nukahti sohvalle isänsä kainaloon ja Johnnyn toisella puolella oli siskon mies, joka nukkui myös täyttä häkää. Kello oli jo sen verran paljon, että annoimme Milon ottaa vain pienet nokoset, niin ei mennyt sitten koko alkuyö kukkuessa.

Myöhemmin Amalia lähti vielä ystävänsä kanssa Iidan luokse leikkimään ja hain tytöt kotiin vasta illalla. Me vanhemmat vietimme sitten laatuaikaa tuon ihanan villi viikarin kanssa pelaillen jalkapalloa, kuunnellen hänen hassuja juttuja sekä saunoen yhdessä. Saunassa laulamme aina saunalaulua ja Milo on mukana aivan innoissaan. Laulun päätyttyä poika hihkuu: lisää lisää!

rantapäivä

Sunnuntaipäivässämme ei niinkään ollut mitään ihmeellistä, mutta se kun saamme olla perheenä yhdessä on ihan parasta ja meille tärkeintä. Rakkaus ja hyvätuuli oli läsnä tässä päivässä ja nämä ihanat ja hyvät päivät saavat hymyn huulille vielä tässä kirjoittaessakin. Kyllä mä olen todella kiitollinen tästä kaikesta <3

Me vietettiin pari mökkeilypäivää Johnnyn lomalla ja kyllä mökillä mieli vaan lepää. Mä en ole koskaan ollut niinkään mökki-ihminen, mutta Johnny ja lapset ovat. Nämä kolme paahtavat usein ilman kenkiä maastossa kuin maastossa, kun mä taas kuljen kotipihallakin monesti saappaat jalassa ja kiljun hysteerisenä joka kerta, kun näen sisiliskoja meidän pihakivetyksellä.

Me mentiin mökille veneellä ja Milo pääsi toista kertaa isin veneeseen. Johnny ei käytä liivejä kalassa ollessa, vaikka liivit tottakai veneestä löytyvät, mutta mä hämmennyin aivan, kun huomasin tästä kuvasta ettei mullakaan ole pelastusliiviä päällä. Yleensä mä olen jo laiturilla liivi kireällä, mutta nyt matkasin vahingossa ilman.

mökillä

mökillä

Päivä oli oikein lämmin ja lapset uivat paljon. Miehet kävivät kalassa laudan kanssa ja siskon mies meni hienosti laudalla veneen perässä. Keiteltiin siskon kanssa vähän vaniliakaffetta ja höpöteltiin paljon. Amalia ja Iida olivat lähes koko ajan vedessä, ja Milo ja Eemi kalastivat ja saivat kalaakin.

mökkielämää

mökkielämää

mökkielämää

Grillasimme yhdessä hyvät syötävät ja aika kului hujauksessa. Siskon perhe jäi mökille yöksi, mutta me lähdimme tilanpuutteen vuoksi kotiin. Seuraavan kerran voimme jäädä yöksi, sillä äitini löysi varastostaan teltan ja osa porukasta voi sitten yöpyä teltassa mökin pihalla. Mikä onkaan mukavampaa, kun lasten nukkuessa jatkaa iltaa aikuisten kesken pelaillen korttia ja höpötellen.

mökillä

mökillä

Tosi rentouttava ja ihana mökkipäivä ja vielä laatuseurassa.

mökillä

mökillä

Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa murut <3

Kiitos mahdottoman paljon kommenteista ja vinkeistä edelliseen postaukseen Korkeasaaressa villin lapsen kanssa. Nyt meillä on Milon turvaistuimeen välikappale ja toivotaan, että tämän avulla poika pysyy ajellessa turvavöissä.

Milo on 2,5-vuotias vilkas poika ja tämä on blogin kautta varmasti kaikille tullut selväksi, mutta vilkkauden vastapainoksi Milosta löytyy tietysti liuta muitakin luonteenpiirteitä. Itse en missään nimessä etenkään vielä tässä vaiheessa ajattele, että Milolla olisi jokin sairaus ja hänet tulisi nyt heti kiikuttaa tutkimuksiin ja laittaa päiväkotiin oppimaan normaaliksi, kuten eräs lukija tämän aamuisessa kommentissaan totesi. Tämä on blogimaailmassa ehkä vaikein, kun ei elämästään tietenkään kerro kaikkea, niin kokonaiskuvaa voi olla välillä vaikea hahmottaa ja siksi haluankin hieman puolustaa tätä vilkasta viikariani.

Milo

Hymyile Milo!

Milo on melkoinen koheltaja ja virtaa todella riittää. Tästä syystä Milo tykkää olla paljon ulkona ja purkaa energiaa pelaten pallopelejä, heitellen frisbeetä, juosten aina ja ihan joka paikkaan, ja tällöin hän ei turhaudu ja kiipeile pitkin keittiöntasoja tai karkaile ovista ulos.

Lapsille vanhemmalta saatu huomio on todella tärkeää ja Milo ainakin turhautuu hyvin helposti eikä jaksa keskittyä vielä leikkimään yksin ainakaan lyhyttä aikaa kauemmin. Jos teemme vaikka palapelejä, niin homma toimii vaikka kuinka kauan jos vain olen vieressä istumassa. Yksin Milo ei jaksa pysyä samassa touhussa tai välttämättä missään sisätouhussa ja sitten alkaakin epämääräinen häärääminen tai siskon ärsyttäminen.

vilkas lapsi

Ystävien ja siskon kanssa poika jo leikkii ja leikit sujuvat todella hienosti. Aina tytöt eivät kuitenkaan halua Miloa leikkeihin mukaan ja ilman sisarusten välisiä yhteenottoja meillä ei selvitä päivääkään.

vilkas lapsi

Milo rakastui mökillä kalastamiseen ja istui laiturinnokassa ongella tunnin verran häsäämättä mitään muuta. Toisena päivänä poika lähti isänsä ja Eemi serkun kanssa soutuveneellä kalaan ja sielläkin tunnin verran kalasteli rauhakseen, ja vaikka lopulta hän alkoikin touhottaa veneessä ja veti lipat liukkaalle lattialle ja huusi tätä niin, että koko saari kuuli, niin olin jälleen hitsin ylpeä pienestäni.

Vilkkaan lapsen äitinä sitä on hyvin onnellinen rauhallisista hetkistä ja ne saavat hymyn huulille ja välillä ihan herkistymään, mutta aivan samoin myös vilkkaat touhut saavat usein hymyn korviin ja suun repeämään hersyvään nauruun. Välillä ei tietenkään naurata vaan suututtaa aivan helvetisti, mutta samoja tunteita sitä kokee Amaliankin kanssa, vaikka luonteet eroavatkin.

vilkas lapsi

Milo aloittaa joulun jälkeen seurakunnan kerhon, jossa tulee kerhoilemaan ilman vanhempia kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin ajan. Kerhossa hän tulee oppimaan varmasti paljon, kuten siskonsakin on oppinut ja uskon kerhon ajavan tasan saman asian kuin osa-aikaisesti päiväkodissa oleminen, jota tämä lukija ehdotti, jotta Milo oppisi ryhmän paineessa käyttäytymään.

Eilen leikimme aamupäivän avoimessa päiväkodissa ja Milo viihtyi todella hyvin, kuten aina. Meille sopii hyödyntää nämä palvelut ja Milo nauttii niistä paljon.

vilkas lapsi

Milo on vilkas ja omapäinen, mutta kuitenkin ihana oma itsensä. Välillä mahdottoman tuhma, mutta myös hellä ja kiltti. Monta puolta, kuten meissä jokaisessa. Kyllähän mäkin olen ihmisenä todella empaattinen ja kiltti, mutta välillä aivan hermoheikko ja ihan kamala.

Aika näyttää rauhoittuuko Milon luonne. Itse en ole lainkaan huolissani 2,5-vuotiaasta rämäpäästäni vielä tässä vaiheessa, kun maailmaan tutustuminen on vasta alkanut. Toiset tekevät sen rauhallisemmin ja toiset vilkkaammin <3