Kaksi rankkaa vauvavuotta takana, jännittääkö kolmas?

Tätä postausta toivottiin ja olin jo itsekin päättänyt tästä kirjoittaa. Mua ei jännitä yhtään tuleva vauvavuosi kolmannen vauvan kanssa, vaikka Amalian ja Milon kohdalla vauvavuodet ovatkin olleet aika rankkoja. Mä muistan molempien vauvavuosista ihan hirmuisesti myös ihania asioita ja näen ne kuitenkin hyvin positiivisina.

Vauvan sairaus pelotti

Jo Amaliaa odottaessa mä olin ajatellut, että vauvavuosi tulee olemaan hullun rankka ja pienen vauvan kanssa tullaan valvomaan paljon. Amalian syntymän jälkeen olin ihan ihmeissäni, kun vauva ei valvonutkaan öitä, toki pikkuinen söi maitoa usein, mutta nukahti sitten heti uudestaan. Olin aivan haltioitunut ensimmäisestä vauvastani ja ehkä siitä syystä Amalian sairaus ja siitä johtuvat lääkärireissutkin otettiin vastaan tosi hyvin. Tottahan meitä pelotti vauvan terveyden puolesta, mutta pääasiassa me nautittiin vauvan tuomasta uudesta elämästä.

vauvavuosi

Toki Amaliankin kanssa valvottiin ja mä jotenkin silloin yritin vaan väen väkisin, että vauva nukkuisi omassa pinnasängyssä. Lopulta siinä vuoden tienoilla tai vähän ennen en enää jaksanut, vaan otin pikku mimmin meidän vanhempien viereen ja niin yöheräämiset oli paljon helpompia, kun ei tarvinnut nousta, vaan sai lohduttaa vauvaa siinä viekussa.

Jossain kohdin Amalialla oli kausi, kun hän valvoi yöllä kolme tuntia putkeen jos ei enemmänkin ja tämä vaihe oli kyllä tosi ärsyttävä. Amalia ei itkenyt, vaan häsläsi ja valvoi vaan siinä vieressä enkä mä saanut myöskään nukuttua.

Haasteina allergiat, astma ja refluksitauti

Milon vauvavuoden haasteina olivat pojan suolioireiset allergiat, refluksitauti ja astma. Itkuista oli siihen saakka, kunnes aloitin todella tiukan imetysdieetin, jolla saimme tilanteen rauhoitettua ja Milon kivuttomaksi.

Pahimmillaan Milo heräsi vauvana eräänä yönä jo illasta 8 kertaa ennen kuin olin ehtinyt itse edes yöpuulle. Meno jatkui yöllä samana ja herätyksiä oli varsin monta. Joka yö lähes vuoden heräsin pikkuisen kanssa kymmenisen kertaa yössä, useimpina öinä hyvin paljon päälle tämän.

Kipeä vauva

Milo joutui kärsimään kivusta elämänsä ensimmäisen vuoden aikana hurjan paljon. Milo huusi usean tunnin ajan 2 viikon ikäisestä lähes joka ilta 2 kuukauden ikään asti. Kannoimme pientä vuoronperään sylissämme, vaikka alkuun aika kauan kannoin yksin, kunnes onneksi lopulta ymmärsin, että yhtä lujaa vauva huutaa minunkin sylissäni kuin isänsä sylissä. Itkiessään Milon katse oli aivan kamala, vieläkin tulee kyyneleet silmiin, kun muistelen sitä pienen suurta hätää ja kipua mikä hänen silmistään paistoi.

vauvavuosi

15 ruoka-aineen imetysdieetti

Tiukka imetysdieetti oli tosiaan meidän pelastus. Milo alkoi voida paremmin, kun poistin ruokavaliostani kaikki pojalle epäsopivat ruoka-aineet ja niitähän oli hurjan paljon. Olin dieetillä 7 kuukautta ja söin useita kuukausia ainoastaan 15 eri ruoka-ainetta. Mausteina käytin vain suolaa ja persiljaa ja persilja oli yksi ruoka-aine näistä 15 ruoka-aineesta. Milon suoli oli niin huonossa kunnossa, ettei se sietänyt juurikaan mitään. Sain pojan kuitenkin kuntoon dieetin avulla ja pärjäsin itsekin, vaikka tottahan sitä olisi enemmän halunnut syödä.

Pitkällä yöimetyksellä saatoin tehdä hallaa Milolle, sillä refluksi oli pahana ennen kuin tajusimme lastenlääkärin kanssa, että nyt on aloitettava refluksitautiin lääkitys ja vähennettävä pikkuhiljaa yöimetyksiä. Tällöin imetin Miloa öisin tunnin välein. Olimme aikamoisessa oravanpyörässä, joka lopulta päättyi, kun jonkin kuukauden kuluttua refluksilääke oli tuonut avun ja pidimme unikoulun, jonka isi hoiti oikein hienosti.

Moni saattaa miettiä miksi jatkoin imetystä emmekä vain siirtyneet antamaan Milolle erikoismaitoja. Vaikeana päivänä mietin heittäväni hanskat tiskiin ja lopettavani imetyksen, mutta ei se erikoismaitojenkaan sopiminen ole itsestäänselvyys. Ennen sopivan maidon löytymistä Milo olisi voinut joutua todella koville rankoista maitoaltistuksista. Tuskinpa hänelle olisi se ensimmäinen maito sopinut, ei välttämättä vielä kymmeneskään. Jokainen altistus olisi luultavasti saanut pojan todella kipeäksi ja suolen toipumiseen olisi mennyt aikaa. Päätin silloin etten lähde tähän ennen kuin on ihan pakko ja onneksi ei tarvinnut.

vauvavuosi

Positiivisin mielin tulevaan vauvavuoteen

Siinä nyt pähkinänkuoressa Amalian ja Milon vauvavuosien haasteet ja kuten te ehkä olette vuosien varrella oppineet mua hieman tuntemaan, niin yritän ajatella positiivisesti pilke silmäkulmassa ja mietin ettei varmaan ainakaan pahempaa ole luvassa, ehkä? 😉 Ja jos on, niin siitä selvitään yhdessä perheenä.

Ihaninta olisi kokea sellainen elämä pienen vauvan kanssa ettei tarvitsisi kantaa hirmuisesti ylimääräistä huolta vauvan terveydestä ja olla sen vuoksi sydän syrjällään.

Mä en tosiaan jännitä sitä mitä tuleman pitää. Nyt nautin tästä ihanasta raskausajasta ja aika näyttää sitten sen minkälainen meidän vauva on. Nyt mä olen ollut tosi lunkisti ja uskon, että raskaus sujuu hyvin.

vauvavuosi

En mä mieti yhtään ettenkö jaksaisi tai pärjäisi vauvan kanssa tai kolmen lapsen kanssa, sillä mä uskon, että tämä huoli on turha. Nyt mä olen toki jo reilu kolmekymppinen, mutta kasvanut kahden lapsen myötä jo paljon ja aika rennosti mä osaan lasten kanssa ottaa.

Mä en ole koskaan ajatellut, että asiat pitäisi tehdä lasten kanssa tietyllä tapaa, en seuraa hulluna mitään lastenkasvatusoppaita, vaan mennään aika rennolla otteella ja sellaisella joka sopii meidän perheelle.

Meillä vanhemmilla on samanlaiset linjat kasvatuksen suhteen eikä kumpikaan meistä ole järin tiukka kasvattaja. Toki meillä on säännöt ja lapset tietävät sen ja joka päivä joudutaan kieltämään lapsia eikä täällä missään hattarassa elellä. Me yritetään kuitenkin pääasiassa nauttia kaikista päivistä ja elämästä. Me halutaan Johnnyn kanssa molemmat tehdä lasten elämästä ihanaa ja tehdään aika paljon asioita heitä miettien. Perhe on meille molemmille hyvin tärkeä ja kaikki kaikessa.

On ihanaa päästä seuraamaan vielä kerran uuden tulokkaan kasvua ja kehitystä. Amalia ja Milo ovat mainioita persoonia molemmat, todella avoimia ja heille saa nauraa joka päivä miljoona kertaa. Milo on tosi temperamenttinen, vauhdikas ja hassu ja Amalia ajattelevainen, huumorintajuinen ja kamala hölösuu. Saa nähdä minkälainen meidän vauvasta tulee, mutta uskon, että hän ottaa oman paikkansa perheessämme saman tien <3

 

 

 

12 Comments
  • Miuq
    Posted at 20:54h, 26 maaliskuun Vastaa

    Voi miten söpöjä noi Amalian ja Milon vauvakuvat on! 🙂 Hienoo et osaat ottaa lungisti, ja mä uskon ja toivon että kaikki menee ja tulee menemään aivan hyvin!

    Tuli noista Milon vauva-ajan allergioista mieleen kysymys, että vieläkö häntä vaivaa allergiat ja toi refluksi? vai onko nää hellittäneet iän myötä?

    Onnea kolmannen söpöliinin odotukseen, on ilo seurata perheenne kuulumisia ja odottaa hengessä mukana pikkuista saapuvaksi. 🙂 Kaikkea hyvää, koko ihanalle perheellenne!

    • Johanna
      Posted at 08:50h, 30 maaliskuun Vastaa

      Kiitos ihana <3 Ovat helpottaneet, laktoosittomat tuotteet käytössä, mutta sekään ei ole ihan niin justiinsa. Omenasta iho menee rikki, mutta kivasti voi jo syödä kaikkea eikä kivut enää vaivaa <3 Ihana kuulla, että siellä ollaan hengessä mukana <3 Ja kiitos ja hyvää pääsiäistä sinne <3 <3

  • bansku
    Posted at 00:19h, 27 maaliskuun Vastaa

    Hei taas pitkästä aikaa! En ole vähään aikaan kommentoinut, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi blogiasi edelleen seurannut 😉 Nyt on vaan omassa elämässä ollut niin paljon menoa ja meininkiä, etten ole malttanut kommentoida, vaikka monesti on pitänyt 🙂 Tuosta jokin aika sitten kirjoittamastasi sohvapöytä-postauksesta haluan kiittää, sillä sen ansiosta tulin itsekin asioineeksi Jyskissä ja löysin sieltä itselleni lähes samanlaisen sohvapöydän kuin teillä 😀 Mä olin jo melkein vuoden päivät katsellut noita huonekalukauppojen mainoksia, mutta sopivaa sohvapöytää ei meinannut millään löytyä, kunnes luin tästä teidän pöydästä.. 🙂 Eli kiitokset siitä! 🙂 Ihanaa, että sulla raskaus etenee hyvään malliin, ja olet ollut sen suhteen hyvillä fiiliksillä 🙂 <3 Mulla on jotenkin vahva tunne siitä, että teidän tuleva vauveli olisi tyttö, mutta saapi nähdä sitten, kun aika on.. 😉

    • Liljaani
      Posted at 14:01h, 28 maaliskuun Vastaa

      Heh, tajusin tätä lukiessani että itsekin olen ajatellut vauvan jostain syystä tyttönä, ja nyt vasta välähti että se voisi olla poikakin 😀

      Jostain syystä kommentointi ei muuten onnistunut enää tuohon aikaisempaan postaukseen, mutta tosiaan imetysdiettiä tietysti tarkoitin enkä raskausdiettiä. Ja kiitos kun tartuit aiheeseen ja vielä näin pian, Johanna 🙂 Kiinnostaisi vielä kuulla, oletteko saaneet selville tai aiotteko kokeilla mitään mahdollisesti ennalta ehkäiseviä juttuja allergioita, refluksia ym. silmälläpitäen.

      • Johanna
        Posted at 08:41h, 30 maaliskuun Vastaa

        Hahhhaaa ihana, no saa nähdä kumpi hän on <3 <3 Kiva, että ehdotit tätä postausta, niin mullekin se palasi mieleen <3 Mitään ennaltaehkäisevää ei olla nyt tehty, ja katsellaan sitten, kun vauva syntyy, että miltä vaikuttaa. Amaliahan ei ole allerginen. Toivotaan, että uusi tulokas ei myöskään olisi <3

    • Johanna
      Posted at 08:47h, 30 maaliskuun Vastaa

      Ihana bansku, kun kommentoit ja mahtavaa, että pystyin olla avuksi pöytäpostauksella 🙂 <3 Hihiii saa nähdä kumpi hän sitten on <3 <3

  • Oo
    Posted at 13:53h, 27 maaliskuun Vastaa

    Noista erikoiskorvikkeista olisin kommentoinut. Meillä on kolme lasta, joista jokaisella on ollut varhaislapsuudessaan erittäin laajat ruoka-aineallergiat.
    Tietoni voi olla vanhaa, kun ei vauvaa enää ole talossa, mutta ainakin muutamia vuosia sitten erikoiskorvikkeita oli markkinoilla vain kolmea tyyppiä – ei kymmeniä. Soijapohjaiset, peptidipohjaiset ja kolmantena aminohappopohjaiset, ne kalleimmat, mutta takuuvarmasti siedetyt. Aminohappopohjaiselle valmisteelle kun ei sittääkseni voi olla allerginen.
    Meidän lapsista kokaiselle on sopinut omansa.
    Maitoaltistuksesta on ehkä hyvä ottaa selvää jo etukäteen. Se ei lopulta ole mikään kumma mörkö, vaan oire todetaan kirjatuksi vaikka siitä pisarasta maitoa, jos se siitä määrästä on tullakseen.
    Olen itse imettänyt lapsiani pitkään, vaikka sopivankorvkke onkin aina haettu ravinnon tueksi jossain vaiheessa. Korvikejauheesta on vauvan ruokavalioon haettu kaivattuja kaloreita ja sitä on käytetty mm. Kiinteiden aloituksen yhteydessä ruuan joukossa. Lapset ovat myös juoneet korvikemaitoa mukista, vaikka pulloa ei olisikaan ollut käytössä.

    • Johanna
      Posted at 08:45h, 30 maaliskuun Vastaa

      Mä juttelin silloin erään äidin kanssa, jonka lapsi todella allerginen ja heillä juurikin erikoismaitoja kokeiltiin hurjan monta ennen kuin sopiva löytyi. Altistuksethan aloitetaan ihan kaupan nannilla. Noh onneksi meidän ei tarvinnut tähän ryhtyä, maitoa riitti hyvin ja Milo kasvoi <3

  • Siiri
    Posted at 15:02h, 28 maaliskuun Vastaa

    Heippa, sellainen tuli mieleen että ettekö meinaa viedä enää Miloa edes kokeilemaan kerhoa?

    • Johanna
      Posted at 18:56h, 28 maaliskuun Vastaa

      Syksyllä sitten 🙂

  • lillamy
    Posted at 11:59h, 01 huhtikuun Vastaa

    Oi miten ihanat vauvakuvat <3 ja niin aito hymy sulla että tuli itsellekin hymy huulille 😀 toivotaan että vauvavuodesta tulee mahdollisimman positiivinen, on ainakin puitteet kunnossa kun on rakastava ja hyvin yhteen pelaava perhe odottamassa!

    • Johanna
      Posted at 17:34h, 02 huhtikuun Vastaa

      Juu noi kuvat on niin suloisia, awww <3 Toivotaan näin, mutta tosiaan kyllä me varmasti tullaan selviämään ihan kivasti joka tapauksessa <3

Post A Comment

*

code