Arjen kuulumisia ja höpinää

Tällä kertaa pitkästä aikaa vähän arjen kuulumisia. Se on jo marraskuu ja tässä kuussa me aloitetaan (monesti jo hippasen aiemmin) joulutorttujen ja piparien leivonta, joulumusiikin kuuntelu sekä ripustellaan jouluvalot ikkunoihin. Meillä on tosin sydämen ja tähden muotoiset jouluvalot olleet olohuoneen ja keittiön ikkunoissa viime joulusta asti, vaikka päälle ne laitoinkin vasta viime viikolla.

Ikkunoiden pesu olisi tehtävälistalla, mutta jotenkaan en vaan saa itsestäni irti alkaa hommiin. Keväällä jätin makuuhuoneiden ikkunat kokonaan pesemättä ja muutkin pesaisin vain sisältä ja ulkoa ja jätin välit seuraavaan kertaan, eli tähän. Nyt suunnittelen taas jättäväni välit seuraavaan kertaan enkä tiedä jaksanko pestä vieläkään makkareiden ikkunoita, kun eihän siellä juuri päivisin vietetä aikaa.

Joulusiivousta aion tänäkin vuonna tehdä rennosti pikkuhiljaa ja vaatteita olen kerännyt jo ison jätesäkillisen lahjoitukseen eteenpäin. Pieniä vauvanvaatteita meillä oli ilo antaa mun ystävän tyttären vauvalle ja tästä tuli niin hyvä mieli.

Paljon pieniä vaatteita olen jättänyt säästettäväksikin eikä kaikki ole lähtenyt kiertoon. Mä rakastan muistoja ja eniten olen säästänyt kaikilta lapsilta tietysti pikkuisia vauvanvaatteita, mutta myös tiettyjä heidän omia lemppareita näin isompina. Milolta nappasin säilöön juuri yhdet mun ystävän tekemät pääkallo legginsit ja paidan, jotka ovat olleet Milolle hurjan tärkeät ja se on tosi usein valinnut ne itse kaapistaan päällensä.

kuulumisia

Nämä kuvassa olevat joulupiparit leivoin Amalian ja Milon kanssa yhtenä viikonloppuna Johnnyn ollessa messuilla töissä. Meille tuli mun serkku lastensa kanssa kylään ja Amalia koristeli heille omat piparit jokaisen oman nimen alkukirjaimella ja tietysti hänelle itselleen ja Milolle myös. Ihana idea ja niin kauniita niistä tuli ja vieraat olivat mielissään.

Amalia tykkää ihan hurjasti askartelusta ja piirtämisestä. Hän on harjaantunut esimerkiksi piirtämisessä aivan valtavasti ja selvästi nauttii siitä ihan suunnattomasti. Perinyt tämän mun äidiltä, joka on hurjan taitava piirtämisessä ja käsitöissä, kun taas minä ja Johnny ollaan oikeasti tosi surkeita.

Meillä kukaan lapsista ei harrasta mitään, ja olenkin Amalialta kysellyt kiinnostaisiko häntä jokin taiteeseen liittyvä harrastus. Vielä hän ei ole ollut kiinnostunut aloittamaan ja koulu onkin vienyt voimia aika paljon, joten on ollut kiva ettei tässä pyöri vielä harrastusrumba. Amaliahan aloitti tuossa eskarivuoden keväänä satubaletin, mutta ryhmä muuttuikin sitten syksyllä 4-6-vuotiaille eikä hän halunnut aloittaa uudessa paikassa. Katsellaan ja kuulostellaan tuossa joulun jälkeen mikä fiilis Amalialla on tai sitten harrastus saa tässä kohdin vielä odottaa.

Milo kävi syksyllä kokeilemassa parkouria sellaisella yleisellä tunnilla, jossa sai käydä kokeilemassa ja tykkäsi siitä kovasti, mutta halusi kuitenkin aloittaa jalkapallon. Niinpä veimme Johnnyn kanssa pojan innoissamme futistreeneihin ja hän oli itsekin tosi innoissaan, mutta seuraavalla kerralla olikin sitten peli, josta emme edes etukäteen tienneet ja siellä Milo löi hanskat tiskiin kesken kaiken heittäen liivin päältänsä ja huudahtaen mä en muuten enää pelaa! Eikä hän sitten pelannut. Toisaalta kiva näin, kun talvi vastassa. Ehkä ensi kesänä jos kiinnostusta löytyy poika voi aloittaa jalkapallokoulussa ja jatkaa siitä sitten joukkueeseen, jos haluaa tai sitten kokeilla jotain muuta tai olla vielä harrastamatta yhtään mitään.

ensilumi

Meidän arkipäivät pyörii aika lailla saman kaavan mukaan. Amalia käy koulussa, Milo kahdesti viikossa kerhossa kolmen tunnin ajan, yhtenä päivänä mulla, Milolla ja Nupulla on jumppa, joka kestää harmiksi vain tunnin ja sitten käymme kerran viikossa perhekerhossa, joka on siis sama kuin Milon oma kerho, mutta sellainen, johon tullaan yhdessä vanhemman kanssa. Niin ja melkein unohdin, Milo käy mummilapäivällä kerran viikossa Johnnyn äidillä ja isällä ja sitten kun haen Amalian koulusta menemme sinne kylään yhdessä kaikki. Johnny on toki töissä, mutta minä ja lapset.

kokki

Nuppu on tykännyt kerhoilusta aivan valtavasti ja hän on ihan yllättävän rohkea siellä. Voi välillä lähteä vaihtamaan jopa leikkihuonetta ilman minua. Toki vieläkään hän ei liiemmin välitä, että hänelle puhutaan, mutta saattaa sieltä pieni hymy toisinaan irrota, jos häntä katselee.

Nuppu on nyt vuoden ja kuukauden ja leikkii jo kovasti. Soittaa soittimilla, laittaa eläimiä Amalian ja Milon pikkuisten lelujen isompiin taloihin, rakentaa palikkatornia, heittelee palloa, ajelee pikkuautoilla ja tekee leikkikeittiössä ruokaa. Toki paljon hän vain katselee leluja ja ottaa kaikkia leluja käsiinsä, mutta on siinä pientä leikkiä monesti jo.

kokki
Oikeetakin ruokaa tekis mieli jo tehdä!

Niin ja kävelemään muija lähti reilu viikko sitten eikä enää konttaa ollenkaan. Kävely on varmaa ja menee niin hienosti. Pieni ihana suloinen taapertaja.

pyykkihuolto
Pyykkihommissa!

Milo ja Nuppu touhuaa paljon yhdessä ja ovat melkoinen parivaljakko. Nuppu kikattaa välillä veljelleen niin kovin, että hädin tuskin saa henkeä. Amalia tykkää tanssittaa Nuppua ja he ovat tosi söpöjä yhdessä. Tässä vaiheessa meidän lapset ovat keskenään hyvin läheisiä ja olisi aivan ihanaa, että näin olisi aina.

nauru

Itsehän olen todella läheinen mun pikkusiskon kanssa ja olemme tekemisissä joka päivä, mutta veljeä taas näen muutamasti vuodessa, vaikka asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme. Toki mun pikkuveli on mulle tosi rakas eikä meidän välillä ole mitään kränää. Vink vink Saku, tulepas kaffelle 😉

Viime aikoina olen nähnyt ja ollut tekemisissä hirmu vähän mun ystävien kanssa ja koen tästä huonoa omaatuntoa. Oma arki ja elämä tuntuu vaan olevan yllättävän kiireistä, vaikka välttämättä mitään sen kummempaa ei edes ole. Usein, kun olisi aikaa soittaa jollekin, niin en jaksakaan puhua kenellekään, vaan haluan ottaa pienen oman hiljaisen ajan. Onneksi monella muulla on vähän tätä samaa ja aina, kun näen tai kuulen mun ystävistä, niin juttu jatkuu edellisestä.

nauru

Eilen illalla Milon kerhossa oli tulevan isänpäivän kunniaksi iseille ja lapsille puuhaa ja Milo antoi siellä ihanan isänpäivälahjan Johnnylle. Amalia tekee koulussa myös tohinalla käsitöissä yhtä ihanaa lahjaa. Sunnuntaina sitten juhlitaan isejä!

Tänään kävin Amalian kanssa kahdestaan syömässä ja tämä oli ihanaa ja niin tärkeää laatuaikaa esikoisen kanssa <3 Milon kanssa olinkin syyslomalla kaksin uimahallissa ja meillä oli niin mukavaa ja ollaan tätä muisteltu useamman kerran <3 Tärkeitä tälläiset hetket <3

8 Comments
  • lillamy
    Posted at 13:44h, 09 marraskuun Vastaa

    Hassua, että joulu on jo näin lähellä! Alkoi tehdä mieli piparkakkuja ja joulutorttuja nyt 😀 kiva jos Amalia löytäisi itseään kiinnostavan harrastuksen, mutta kiirettähän ei tosiaan ole, kun energiaa kuluu paljon koulunkäyntiin ja muuhun touhuamiseen. Ja ehkä kesällä jalkapallo tuntuu taas kivalta Milon mielestä ja jos ei, niin joku muu harrastus varmaan tempaa mukaansa sitten kun aika on oikea 🙂

    Nuppu on ihan supersuloinen niinkuin aina <3

    • johanna
      Posted at 14:07h, 11 marraskuun Vastaa

      Syksy meni jotenkin niin nopsaa ja nyt on päästy jo pulkkamäkeenkin jo <3 Tosin lumet suli sitten heti, mutta eiköhän sitä taas pian sada, toivottavasti! 🙂 Harrastavat sitten, kun tuntuu siltä <3 Nuppu on kyllä aikas ihana <3 Kiitos, kun pitkästä aikaa kommentoit, mitä sinne kuuluu? <3

      • lillamy
        Posted at 20:20h, 14 marraskuun Vastaa

        Musta tuntuu myös, että kyllä ne pysyvämmät lumet kohta jo tulevat, vaikka nyt on ainakin täällä kovin sateista 🙂 Ihan hyvää kuuluu, kiireistä vaan ja olen sairastellut aika paljon nyt niin on ollut voimat hiukan poissa. Mutta nyt aion kyllä koittaa ainakin parina iltana viikossa ehtiä lukea blogeja ennen kuin nukahdan ja kommentoin sitten aina kun olen lukenut uuden kirjoituksen, jos sellainen on tullut 😀 <3

        • johanna
          Posted at 14:35h, 15 marraskuun Vastaa

          Toivotaan, että sairastelut hellittävät ja kiirekin edes hiukan <3 Mä oon aika laiskasti kirjoitellut, mieli tekisi kirjoittaa enemmän, mutta en vaan saa itsestäni oikein irti..

  • Liljaani
    Posted at 05:18h, 12 marraskuun Vastaa

    Ooh, parkour kuulostaisi kyllä tosi hyvältä Milolle! Siinä pääsisi pojan liikunnanlahjat käyttöön ja pysyisi yllä aikuiseksi (siis tietysti jos harrastus jatkuisi ainakin kohtuupitkään). Vitsit jos oliskin itse harrastanut lapsena parkouria, siitä saisi varmasti elämään hauskuutta paljon lisää. Olen itsekin alkanut pikkuhiljaa miettiä vaihtoehtoja meidän 3,5-vuotiaalle energiselle ja liikunnalliselle tytölle, parkour ei ole tullut mieleen, pitääpä katsoa jos täältä pikkupaikalta semmoista sattuisi löytymään. Capoeira on toinen mistä mielestäni saisi ihan valtavasti irti ja hyötyä ja iloa loppuelämäksi, monipuolista ja hauskaa. Jotain voimisteluja olen myös ajatellut, mutta ulkoilma olisi kivempi. Satubaletti on ainoa mitä tässä ihan lähellä ainakin olisi, toistaiseksi päivänä joka meille ei sovi. Ja sitten, myönnetään että on hieman liioiteltua ja naurettaavaakin ajatella näin paljon eteenpäin, mutta mieleen on tullut se kuinka varsinainen baletti tosissaan harjoiteltuna on tosi rankkaa ja murjoo jalat ‘:D Sen verran liikunnallinen on tuo lapsi (ja tykkää harjotella kovasti ja tunnollisesti mitä sitten haluaakaan oppia. Esim. konttasi portaat yläkertaan viikon päästä sitä kun oli oppinut ylipäänsä konttaamaan, 7kk1vk iässä) etten ihmettelisi jos joku liikuntaharrastus päätyisi vaikka ammatiksi asti. Joo, siis 3,5-vuotiaan puolesta tässä mietiskelen XD Ehkä pitää vähän rajottaa nyt 😛

    Mukava postaus taas. Nauratti tuo pyykkikuva, kun äkkiä katsottuna voisi olla vanhempikin pyykkimummo tosi isolla pesukoneella XD

    • johanna
      Posted at 13:35h, 12 marraskuun Vastaa

      Mahtavaa pohdintaa ja oon muuten samaa mieltä tosta baletista <3 Ihana tyttö siellä <3 Hahhaaa pyykkimummo 😉 Kiitos, kun jaksat usein kommentoida <3

  • Anja Rautiainen
    Posted at 12:04h, 13 marraskuun Vastaa

    Kiitos kuulumisista! Hyvää joulunalusaikaa! Terveisin, Anja

    • johanna
      Posted at 14:16h, 14 marraskuun Vastaa

      Samoin sinne <3 <3

Post A Comment

*

code