20 loka Mitä meille kuuluu..
Pitkästä aikaa kuulumisia! Tänään saimme virtaa uimahallista, jossa olimme aika isolla poppoolla. Mukana menossa olivat siskoni ja pikkuserkkumme lapsineen. Mukuloita oli yhteensä vaivaiset kahdeksan! Hauskaa oli ja lapset nauttivat, uiminen on kyllä niin kivaa ja siitä saa hyvän fiiliksen!
Pipareitakin on tullut leivottua kera joulumusiikin! Ai että miten ihana jouluinen olo tuli!
Ennen uintia aamu kotona ei ollut niinkään mukava Milon kiukkuamisen ja häsläämisen johdosta ja siksi uimahallireissu teki hyvää. Toki meillä ei kovin pitkä tuo aamu kotona edes ollut, kun hallilla olimme jo ennen yhdeksää, mutta silti tarpeeksi pitkä siihen, että äidin hermot alkoivat olla riekaleina. Kotipäivä olisi ollut farssi, sen tiesi jo lähes heti pikkumiehen herättyä.
Milolla on temperamenttia paljon ja hän on niin vilkas, että se vie mehut täysin, siis minusta ei pojasta. Luojan kiitos Milo nukkuu usein jopa kahden tunnin päiväunet ja tällä aikaa ehdin hengähtää. Amalian kanssa, kun on jo rauhallista todella vilkkaaseen taaperoon verrattuna.
Amalian huone alkaa olla rempattu ja kalusteet paikalla. Pientä viilausta vielä ja sitten kuvia nähtäväksi Teillekin. Seuraava urakka onkin sitten keittiö, jossa on suurin homma, mutta ensin vielä mopomies (siskon mies) tapiseeraamaan meidän vanhempien makuuhuoneesta päätyseinä. Maalaushommat on siellä onneksi jo tehty. Milon huone on sitten viimeinen, sillä Milo ei edes ymmärrä, että huone on hänen, vaan paahtaa aina meidän vanhempien makuuhuoneeseen jos häneltä kysyy missä on Milon huone? Siellähän hän äidin kainalossa vielä nukkuu, joten ihmekös tuo.
Vauvahaaveet ovat toisina päivinä pinnalla, kun taas toisina päivinä mietin olenko täysin hullu! Välillä lasten kanssa on vaan niin raskasta. Ilon ja onnen hetkiä on kuitenkin aina niin paljon enemmän ja huonot fiilikset unohtuvat nopeasti.
Amalialla on ollut paljon ystäviä leikkimässä meillä ja piipahdimme me yhtenä päivänä myös Amalian kerhokaverilla leikkimässä, jossa oli Milollekin ystäviä, kaksi ihanaa lähes Milon ikäistä kaksospoikaa. Kiva, että myös Milo sai leikkikamuja, kun niin usein kotona isot eivät välttämättä huoli häntä leikkeihin ja ovi tuupataan tylysti pienen nenän edestä kiinni. Ymmärrän kyllä hyvin Amaliaa, sillä Milo on vielä niin pieni, että usein vain sotkee leikit.

Kyl on hauskaa!!
Ulkoilu on edelleen Milon mielipuuhaa ja pallopelit. Milo pelaa sählyä ja potkii palloa ahkerasti ja hurruttelee tietysti hienolla keltaisella mopollaan. Trampoliinissakin Milo tykkää hyppiä ja tehdä kuperkeikkoja.
Amalialla on kerhosta tämä viikko syyslomaa ja ensi viikon perjantaina on edessä tuliluomen laserhoito. Se on yhdeksäs hoitokerta ja lähdemme lastenklinikalle mukaan koko perhe.
Minä olen käynyt meditoimassa Mindfulness-kurssilla kahtena peräkkäisenä perjantaina ja kuukauden päästä olisi vielä kolmas kerta tähän puuhtiin. Mindfulness on niin tämän äidin juttu ja se antaa paljon elämään ja etenkin oma perhe ehkä kestää minua paremmin, kun saan kurssilta apuja stressinhallintaan eli toisin sanoen käpy ei ihan joka kerta enää pala. Voisin kirjoittaa Mindfulnessista enemmänkin jos Teitä kiinnostaa?

Tonttu!
Johnnyn kanssa vietämme aikaa lähes joka ilta ja meillä on hauskaa yhdessä. Säikyttelen Johnnya usein eteisen nurkan takaa, kun hän tulee iltalenkiltä Nuuskun kanssa lasten jo nukkuessa. Johnny aina kiljahtaa kuin pikkutyttö ja saan tästä ihan parhaat naurut. Yhtenä iltana tällä viikolla Johnny päätti kostaa ja makasi keittiön lattialla pöydän ja keittiönsaarekkeen välissä ja kun kävelin siitä suihkun jälkeen ohi, niin mies nappasi minua jalasta. En edes tajunnut mitään ja katsoin vain miestäni, joka makasi maassa ja nauroin niin kovin. Johnny piti minua ihan pöhkönä, kun en säikähtänyt ja totesin sitten hänelle, että useimmiten päivän aikana joku on nilkassa kiinni tai leluja jaloissa, joten ehkä siksi en noteerannut miehen hyvää yritystä.
Eilen kävimme syömässä lemppari ravintolassamme ja vielä kahvilla lemppari kahvilassa. Lapset saivat olla muutaman tunnin mummin ja fafan luona illasta ja heillä oli ollut mukavaa. Ihana arjen piristys!
Tälläistä tänne, mitäs lukijoille kuuluu?
Kivaa ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille, puss <3
Satu
Posted at 21:06h, 20 lokakuunNukkuuko Milo nykyään täydet yöunet eikä havittele tissiä, vaikka vieressä nukkuukin? 🙂
Johanna
Posted at 20:27h, 21 lokakuunMilo nukkuu hyvin nykyään eikä enää öisin kaipaa tissiä <3 Aamuisin imetän ja päiväunien jälkeen, ne ovat tärkeitä Milolle, muuten hän ei enää kerkiä 😉
Suvi
Posted at 21:26h, 20 lokakuunVoi olisi ihana kuulla teiltä vauva uutisia! Hulluksihan sitä välillä näiden pienten kanssa itsensä tuntee, mutta äitiys on kyllä maailman parasta.
Nimin. 6viikkoinen kuopus kainalossa
Johanna
Posted at 20:28h, 21 lokakuunVoi ihana olet, kerroin Johnnylle sun kommentista <3 🙂 Äitiys on kyllä ihan parasta <3 Ui ui siellä on ihan pieni tuhisija, onnea <3 <3
Helmi
Posted at 22:03h, 20 lokakuunMua vaan niin taas nauratti, kun oisin ihan samoin sanoin voinut kuvailla omia tuntemuksia siitä miten pinna ehtiikään kiristyä jo ennen yhdeksää aamulla! Mun tyttö on ihan saman ikäinen Milon kanssa ja tyypit vaikuttaa kyl niin samanoloisilta. Sitä virtaa riittää tosiaan aamusta alkaen ja omaa tahtoa löytyy roppa kaupalla, huh! On ollu hauska lukea sun tekstejä ja huomata niitä samankaltaisuuksia omassa elämässä. Aika rasavillejä pikkutyyppejä meillä! Ootko muuten koskaan ajatellu mitään lukijameetingiä? 🙂 Aurinkoista ja vauhdikasta loppuviikkoa myös teille!
Johanna
Posted at 20:32h, 21 lokakuunHahhhaa siinä ehtii menettää hermot jo montakin kertaa, kun ajoissa herää 😉 Rasavilli siis sielläkin, välillä ihan hauskaa, välillä sitten vähän vähemmän!! Oi että sentään, olis mahtava järjestää lukijameetinki, en oo osannut ajatella että oikeasti joku teistä ihanista lukijoista olisi sellasesta kiinnostunut, tosi ihana, kun vinkkasit tätä, täytyy alkaa pohtimaan 🙂 <3
Aurinkoista ja vauhdikasta viikonloppua sinne <3
Ensku
Posted at 07:07h, 21 lokakuunMiten remoinroitte keittiön? Mitä uutta sinne tulee? Minua kiinostaisi kuula siitä ryhmästä lisää missä käyt
Johanna
Posted at 20:34h, 21 lokakuunMaalataan, tapetoidaan ja laitetaan puolipaneeli yhdelle seinälle! Lisäksi maalataan kaakelit 🙂 Ihana kuulla, että kiinnostaa, mä siis kirjoitan Mindfulnessista lisää 🙂
Kirsi
Posted at 09:43h, 21 lokakuunPakko heti sanoa, että mä niin tykkään sun blogista, odotan aina innolla uusia postauksia! Amalia ja Milo on niin ihania 🙂
Ja kyllä kiinnostais kuulla mindfulnessista enemmänkin! Oon sitä itsekin miettinyt kun tuntuu olevan niin lyhyt pinna tälläkin naikkosella.. 😀
Johanna
Posted at 20:35h, 21 lokakuunVoi ihana Kirsi, sun kommentti lämmitti niin paljon mun mieltä, kiitos sanoistasi <3 <3 Jep lyhyeen pinnaan tämä auttaa, mä siis jeesaan sua ja kerron pian enemmän Mindfulnessin saloista 😉
Juulia
Posted at 15:02h, 21 lokakuunMua kiinnostais sujuko hyvin piparinleivonta Milon kanssa? Meil on kotona 2kk nuorempi pojan vesseli ja tykkään käydä lukee blogiasi kun kuullostaa meno samankaltaiselle:D temperamenttia, itsepäisyyttä ja menoa riittää(keneltäköhän lie peritty;), pysyy kyllä kotiäiti kunnossa:D
Johanna
Posted at 20:36h, 21 lokakuunSujui kivasti, kun Johnny hääräsi Milon kanssa, toki ei Milo kauaa hommaa jaksanut 😉 Jep itseään tässä saa syyttää 😉 Kyllä tämä hikiliikunnasta monesti menee!