Huh huh mikä viime viikko! Meillä on harvoin hirmuista kiirettä, mutta viime viikko oli sellainen. Johnny oli viikonlopun kotona, mutta kaksi edellistä hän on ollut työmatkoilla ja tälläkin viikolla mies matkustaa Saksaan, mutta se on sentään vain yhden yön reissu.

Olen ollut lasten kanssa paljon yksin ja sitten koko arkiviikko oli tosi kiireinen ja teimme läpsystä vaihtoa Johnnyn kanssa parikin kertaa viime viikon aikana. Vaihdettiin autot ja lapset keskustassa kahdesti ja jotenkin oli ihana silti antaa siinä tohinassa suukot toisillemme. Me ollaan tsempattu toistemme huomioimisessa (tosin justiinsa viikonloppuna sain kananmunasta päähän, heh), ja se on tuonut parisuhteeseen paljon lisää hyvää. Tästä voisinkin kirjoitella ihan oman postauksen.

Instagramissa porukat tietääkin tämän kananmuna shown. Alettiin leipoa Johnnyn kanssa Amalian synttäreille sunnuntaina ja Johnny siinä pilkkoi kaikessa rauhassa kylmäsavulohta, kun päätin hassutella ja heitin hänelle kananmunan ja huusin samaan aikaan ota koppi. Muna räsähti siitä sitten lattialle ja mä nauraa hörötin ja Johnny oli silleen että joopa joo tosi hauskaa. Aloin sitten pyyhkimään kananmuna sotkua lattialta ja Johnny alkoi kuvata mua ja selitti siinä, että täällä siivotaan Amalian synttäreitä varten ja pläts iski kananmunan mun päähän. Tämä tuli ihan puskista ja mua nauratti niin paljon ja viskasin sitten mun päästä Johnnyn päälle munankuoria ja yksi jäi roikkumaan sen silmälaseihin. Että sellainen leivontatuokio meillä! Käykää toki kurkkaamassa tämä instan kohokohdista!

kananmuna show

Ensi viikolla Amalialla on hiihtoloma ja koko viikko lomaa. Johnnykin aikoo pitää pari arkivapaata ja tämä on tosi kiva, kun töitä on ollut paljon. Meillä ei ole sen kummempia suunnitelmia, Milolla on edelleen käsi kipsissä, joten se rajoittaa hieman tekemisiä.

Toinen meistä vanhemmista vie Amalian ainakin uimahalliin ja ravintolaan syömään. Luultavasti Johnny, sillä mä en kykene menemään niihin viileisiin altaisiin ollenkaan ja Amalia taas haluaa niissä uida ja hyppiä ponnarista.

kananmuna show

Amalia sai synttärilahjaksi muutaman lahjakortin ja shoppailurahaa, mutta luulen, että shoppailureissu yhdistetään sitten siihen kylpyreissuun, joka tehdään, kun Milo saa kipsin pois.

Milon kipsi alkaa olla aikamoisessa kunnossa. Side jo rispaantuu joistain kohdin ja näyttää siltä, että kipsi olisi ollut kädessä jo paljon kauemmin. Vielä sitä olisi pidettävä 2 viikkoa, saa nähdä pysyykö kasassa.

Milo on toiminut kipsin kanssa ihan kuin sitä ei edes olisi ja välillä on hirvittänyt pojan meno. Naapuria hakemaan lähtiessä alkuun huikkasin pojalle aina, että mene sitten varovasti, äläkä juokse, mutta sitten takaisin tullessa näin ikkunasta, kun poika juoksee alamäkeä tuhatta ja sataa.

kananmuna show

Milo on sisällä koheltanut ja kaatuillut kipsin kanssa useamman kerran, mutta kontrollikuvissa käsi oli paikallaan.

Trampoliiniinkin poika on jo ehtinyt ja kun siitä kuullessani kauhistelin ja sanoin ettei trampalle voi nyt mennä, niin naapurin lapsen silmät pyöristyivät ja hän huudahti: teki se voltinkin!!

kananmuna show

Nupulle tuli uni kotipihassa..

Amalian 8-vuotis syntymäpäiviä ollaan juhlittu myös. Kaverisynttärit oli arki-iltana ja sukulaissynttärit sunnuntaina. Molemmat juhlat oli tosi kivat ja Amalia sanoi näiden olleen parhaat kaverisynttärit ikinä.

Amalia kutsui juhliin kaikki tytöt luokaltaan ja sitten tuli vielä useampi muu ystävä. Meillä oli siis tupa täynnä, mutta niin ihanasti kaikki meni ja oli hauska huomata miten tytöt olivat porukassa koko ajan.

Leikkivät piilosta, lattia on laavaa ja sitten vielä musiikin pysäytys leikkiä. Huomasi selvästi miten ihana ja hyvä yhteishenki luokkakavereille keskenään on. Jotenkin hämmästytti miten iso se oma pikkuinen esikoinen onkaan.

kananmuna show

kananmuna show

kananmuna show

Amalian synttäreiden lisäksi ollaan juhlittu myös Johnnya pienesti kotona. Mies täytti 35-vuotta ja herranen sentään mä tulen perässä sitten joulukuussa. Mielihän on vielä ihan nuoren tyttösen enkä toisaalta haluakaan tulla liian aikuiseksi ikinä.

kananmuna show

Perjantaina juhlittiin myös mun rakasta ystävää ja oltiin järkätty hänelle yllärisynttärit. Seuraavana päivänä, kun olo oli kohentunut sain tämän rakkaan Nuppusen kädet ympärilleni.
Voiko olla mitään ihanampaa <3

kananmuna show

Kivaa viikkoa kaikille <3

Arvaatte ehkä kenellä 😉 No Milollahan se käsi paketissa on, kun tipahti pihallamme olevan muovisen leikkimökin katolta murtaen kätensä. Olivat ystävänsä kanssa kiivenneet leikkimökin katolle ja liukuneet sieltä vuoronperään alas ja siinä sitten Milo satuttanut.

Aika pitkälle me kuitenkin tämän vilkkaan pojan kanssa pääsimme ennen tälläistä hieman isompaa haaveria. Milolta on alle 2-vuotiaana liimattu leuka, mutta muutoin hän ei ole satuttanut niin sanotusti isommin. Päivittäinhän tuo toki pienesti koheltaa.

käsi kipsissä

Arvaatte ehkä myös sen, että kipsi ei juurikaan Milon vauhtia hidasta. Ensimmäisenä päivänä hän otti iisisti ja katseli paljon lastenohjelmia, mutta siihen se sitten jäi ja meno on ollut aika vauhdikasta tämän jälkeen. Särkylääkettä poika sai yhtenä päivänä eikä käsi tosiaan kipeä ole enää ollut.

käsi kipsissä

Ystäväni totesi, että onneksi oli vasen käsi, mutta Milohan on vasuri 😉 Milo on kuitenkin sinnikäs eikä juuri anna auttaa ja laittaa sukatkin jalkaan yhdellä kädellä, vaikka hankalalta näyttää ja hieman kauemmin kestää. Milo on aina halunnut tehdä itse, ihan pienestä asti.

Huomenna kipsi on ollut viikon ja siitä otetaan kontrollikuva. Kipsiä on tarkoitus pitää kuukauden, mutta katsotaan miltä kuva huomenna näyttää. Amalia on koristellut kipsin ja Milo on kipsistään ylpeä ja näyttää sitä aika coolina kaikille.

käsi kipsissä

Amalia täytti 8-vuotta viime perjantaina ja sai meiltä onnittelut ja lahjan jo keskiviikkona, sillä Johnny lähti torstaina työmatkalle ja palasi kotiin vasta sunnuntai-iltana. Yllätimme Amalian täysin alettuamme hoilottaa hänelle onnittelulaulua ja pöydässä koreili yllärinä vielä mutakakku, jonka päällä oli kynttilä.

Johnny oli hankkinut Amalialle lahjaksi lahjakortin Tigeriin (Amalian lempparikauppa), ja nostanut tytölle vielä shoppailurahaa. Lisäksi mies oli ostanut flamingon kuvalla varustetun lahjakassin ja tulostanut samalla kuvalla olevan paperin, johon oli kyhännyt kylpylälahjakortin. Amalia oli lahjasta aivan tohkeissaan ja kiljahteli avatessaan miten ihania ja parhaita olemme.

Me olemme siis suunnitelleet kylpylälomaa, mutta nythän se siirtyy Milon kipsin vuoksi, mutta se on kuitenkin tulossa. Amalia on odottanut kovasti kylpylä/hotelliyötä perheen kanssa ja keksittiin sitten kyhätä hänelle tälläinen niin sanottu lahjakortti.

käsi kipsissä

Amalia pitää kaverisynttärit meillä kotona tällä viikolla ja sukulaissynttäreitä juhlimme sunnuntaina. Herkut on suunniteltu jo aikaa sitten ja niistä on puhuttu paljon. Amalia on melkoinen herkkusuu ja hänelle on tärkeää mitä kaikkea on tarjolla.

Viikonloppuna oli rakennusmessut Tampereella ja Johnny oli siellä töissä. Mies oli kolme yötä poissa ja oli ihana saada ukkokulta takaisin kotiin eilen illalla. Meillä meni tosi kivasti lasten kanssa, viikonloppu tuntui viikonlopulta ilman isiäkin. Lapsilla oli kavereita kylässä, mun äiti kävi meillä ja sunnuntaina menimme mummin ja fafan luokse syömään ja viettämään päivää.

Lauantaisin olemme katselleet yhdessä Putousta ja se on jotenkin niin ihana, kun on yhteinen ohjelma mitä katsoa. Oikein odotettiin Amalian kanssa lauantaita, että päästään taas nauttimaan yhteisestä hauskasta sarjasta. Tämä kausi on meistä ihan huikea!

Istutaan Amalian kanssa aina vierekkäin sohvalla yhteinen peitto jalkojemme päällä. Milo taas tekee yleensä peittokasan maahan ja makoilee siinä. Nuppu sitten seilailee Milon majan ja sohvan väliä. Pikkuinen valvoi Putouksen loppuun asti ja laitoin kaikki lapset samaan aikaan nukkumaan.

Itse hipsin vielä olohuoneeseen syömään iltapalaa ja vähän herkuttelemaan. Oma hetki on iltaisin niin ihana ja nautin siitäkin, että saan olla ihan yksin. Musta on siis ihan kiva, että Johnny käy työmatkoilla.

Nyt meille on rantautunut flunssa tai oikeastaan minä ja Nuppu ollaan enää lenssusia, Amalialla ja Milolla meni jo ohi. Viime yönä Nuppu valvoskeli reilut pari tuntia kolmesta eteenpäin ja täytyy sanoa ettei ollut mitään herkkua. Oltiin Johnnyn kanssa aamusta ihan silmät ristissä ja mietittiin ollaanko tultu vanhoiksi, kun yhden huonon yön jälkeen ollaan ihan kuolleita. Toki eihän meillä ole kahdeksaan vuoteen nukuttu kokonaisia öitä, joten meidänhän pitäisi olla ihan konkareita, heh.

Noh toivotaan, että tänä yönä nukuttaisiin.

käsi kipsissä

Kivaa viikkoa kaikille <3

Hehe eipä tämä blogin elävöittäminen ja kirjoittamisen lisääminen kovin hyvin lähtenyt käyntiin, kun heti on tässä yli viikon tauko kirjoittamisesta.

Olen ollut koko viime viikon tosi väsynyt ja Milon mummilapäivän aikana oli tarkoitus kirjoittaa blogia, mutta nukuin Nupun vieressä kuin pieni possu kaksi tuntia. Nukuin viime viikolla toisetkin päiväunet Nupun päiväunien aikaan isompien katsellessa videoita. Päiväunista huolimatta olin väsynyt.

Luojan lykky nyt olo tuntuu normaalilta ja jaksavaiselta. Olo oli vähän verrattavissa alkuraskauden väsymykseen, joka on ihan jäätävää. Olen ollut ajoittain väsynyt siitä saakka, kun yöimetys päättyi, hassuahan se on, mutta luultavasti hormonit vaikuttavat tähän.

Eilen sain viimein aikaiseksi varattua Milolle 5-vuotis neuvolan. Se tuntuu joka vuosi vähän jäävän, kun Milo on tuollainen ihana joulun lapsi eikä joulun aikaan tietysti ole ensimmäisenä mielessä neuvola ajan varaaminen. Pistinkin sitten ihan ranttaliksi ja soitin vielä hammashoitolaan ja varasin Milolle tarkastusajan ja itselleni ajan hammaskiven poistoon ja vielä erillisen ajan hammaslääkärille tarkastukseen. Milo sai oman ajan jo ensi viikolle, mutta mun ajat meni maalis- ja huhtikuulle. Tosin aika nopeasti nekin.

Maanantaina meillä oli aivan ihana päivä. Käytiin uimassa Johnnyn töiden jälkeen ja pakattiin lapsille yökkärit mukaan, niin saivat pukeutua sitten puhtaana suoraan niihin. Syötiin iltapalaksi makkaraperunat uimahallin kahviossa, Nuppu tosin söi kotona vielä puuron. Uni tuli lapsille nopeasti ja me vietettiin ihana ilta Johnnyn kanssa. Mä nukahdin sohvalle kesken sarjan katselun ja kömmin sänkyyn Nupun herätessä puolen yön jälkeen. Nuppu kömpi omasta pedistä mun viereen ja aamulla huomasin Amalian tuhisevan toisessa kainalossa.

Tällä viikolla Amalian on saanut herättää jokaisena aamuna ja tyttöä on väsyttänyt kovasti. Yleensähän Amalia herää ihan itsekseen, mutta nyt taitaa vielä vähän lomalta paluu painaa. Koulussa on mennyt kivasti ja eilen oli kuulemma tosi kiva koulupäivä.

ihana päivä

Me oltiin pienempien kanssa jumpassa eilen ja Nuppukin hyppi niin hienosti juustomereen. On hän niin ihana taapero. Palloa Nuppu potkii aina taitavasti ja näyttää siitä kovasti tykkäävän. Jumpassa Milo vieritti pikkusiskolleen ison jumppapallon hippasen kovalla vauhdilla, sillä näytti jo että pikkuinen menee mukkelis makkelis, mutta pysyi kuin pysyikin pystyssä ja hymyili vaan.

Nuppu ei ole ollenkaan sellainen rämäpää kuin Milo aikoinaan ja vielä nytkin, mutta on heissä samoja juttuja ja Nuppu haluaa matkia isompia kaikessa. Nykyisin he tanssivat iltaisin kaikki kolme ja me katsellaan heitä Johnnyn kanssa sohvalta. Nämä hetket ovat niin ihania meistä kaikista.

Nuppu pyörii tanssiessa söpösti ja muistaa aina taputtaa itselleen. Milo katsoo Amaliasta paljon mallia ja tekee välillä upeita baletti pyörähdyksiä ja sitten yhtäkkiä heittäytyy maahan pepulleen ja alkaa pyöriä vimmatusti lattialla tai hyppää parkour tyylisesti sohvapöydältä alas.

Toinen lasten lemppari puuha yhdessä on sohvalta hyppääminen sohvatyynyjen ja muiden tyynyjen ja peittojen päälle. Hypätessä Nuppu on ihan uimahyppääjän tai mäkihyppääjän näköinen. Tiukka etukeno ja sitten mennään.

Mun äiti oli maanantaina meillä ja lapset näyttivät tämän leikin mummille ja mun äiti sanoi heti mulle, että hän ei olisi ikinä antanut meidän tehdä lapsina tuollaista sotkun vuoksi, mutta kivahan tuo on kun sä annat. Tästä tuli jotenkin tosi ihana mieli, kun äiti sanoi näin.

Musta on niin ihanaa, kun lapset nauttii ja niistä oikein näkee kuinka innoissaan ne on yhdessä tästä ja myös se on heille tärkeää kun mä katson, kehun ja tsemppaan heitä. Sitten me kaikki nauretaan Nupulle aina ihan hirmuisesti, kun se on niin hassu ja söötti.

Samaan leikkiin kuuluu myös juokseminen tv:n luota peittokasaan ja naurattaa aina niin kovin, kun Nuppu tomerasti lähtee etukenosta ja vauhti on niin hiljainen ja sitten pikkuinen aina taputtaa ylpeänä itselleen ja tietty me kaikki muutkin. Pehmusteille on matkaa ehkä puolitoista metriä ja välillä Nuppu kaatuu juostessa ja nousee sitten pystyyn ja jatkaa matkan loppuun ja heittäytyy pehmeään kasaan innoissaan.

Tänään lupasin lapsille metsäretken kaakaoiden kera, mutta saa nähdä onnistuuko se, kun sataa niin hirmuisesti. Sovittiin aamulla, että pidämme retken sitten kotona sisällä, jos ilma ei yhtään tuosta parane.

Mukavaa päivää kaikille <3 

Voihan, niin siitä edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt taas viikko. Harmi, haluaisin kirjoittaa useammin, mutta en vaan saa aikaiseksi. Välillä avaan läppärin ja sitten ei olekaan mitään kirjoitettavaa.

isänpäivä

Milo nappasi meistä kuvan isänpäivänä <3 

Olen aloittanut joulusiivouksen ja yhtenä päivänä sain siivottua kaikki kodinhoitohuoneen kaapit ja nyt lauantaina siivosin kaikki keittiönkaapit. Johnny oli alkuun apuna, kunnes alkoi sitten viihdyttää Nuppua, jota alkoi kyllästyttää. Keittiönkaappien siivoukseen meni kaksi tuntia, mutta onpahan nyt puhdasta, ylimääräiset tavarat karsittu pois ja kaikki kivasti järjestyksessä.

Jotenkin toivoisin, että saisin siivoiltua kaikki ennen joulukoristeiden laittoa, mutta saa nähdä. En aio ottaa tästä stressiä, kuten en ole ikinä ottanut, vaan teen sen mitä teen ja sillä hyvä. Eipä kukaan sinne kaappeihin jouluna kurkistele, näin mun sisko sanoo aina mulle, mutta jotenkin se on vaan niin ihana tunne, kun kaikki on siivottu.

isänpäivä

Meillä Amalia on selannut lelulehtiä ja merkannut sieltä ihan hirmuisesti kaikkea. Hauskinta oli se, kun hän näytti mulle mitä kaikkea toivoo, niin tuntui merkkejä tulevan vielä siinäkin vaiheessa koko ajan lisää. Milo taasen selasi lehdestä pari sivua ja jatkoi muihin touhuihin. Nupulle meillä on muutama lahjaidea, mutta ainuttakaan joululahjaa emme ole vielä hankkineet.

isänpäivä

Joulua vietämme kotona yhdessä Johnnyn vanhempien kanssa. Lapset odottavat kovasti joulupukkia, vaikka ovatkin puhuneet, että pukki on Merja mummi ja aikovat repiä parran pois.

Jouluruokaa odotan paljon ja anopille jo vinkkasin josko hän pitäisi pikkujoulut ja tarjoaisi meille jouluruokaa. Anoppi siis ennen aina piti tälläiset pikkujoulut, mutta Johnnyn mummon kuoleman jälkeen se on vähän jäänyt. Nyt ilmeisesti pikkujouluillaan ja saadaan ottaa ihana varaslähtö jouluruuan maisteluihin.

isänpäivä

Eilen Johnny kävi lasten kanssa syömässä vanhemmillaan, kun mulla oli “rapulapäivä” ja illasta futispalaveri. Ei mulla oikeasti tällä kertaa mitään krapulaa tullut, kun nössöilin ja lähdin jo yhdeltä kuppilasta kotiin. Noh onhan tässä aika lujaa mennyt kaksi edellistä kertaa.

Me vietettiin mun ystävän synttäreitä ja vähän pikkujouluja samalla. Meitä oli kemuissa vaan kolme tyttöä. Aloitettiin ilta mun ystävän luona, laittauduttiin vähän, juotiin muutamat ja höpöteltiin. Siitä mentiin sitten Pakohuoneeseen ja se ei sitten ollut yhtään mun paikka enkä oikeasti tajunnut siellä juurikaan mitään. Meillä kävi muutenkin vähän ohrasesti, kun yksi porukasta perui ja tämä henkilö oli meidän porukan aivo. Oltiin siis hieman pulassa, mutta lopulta pääsimme aika pitkälle, mutta vihjeitä saimme alkuun kyllä niin paljon, että jos osaisi hävetä, niin olisi voinut hävettää oma hölmöys.

Tästä jatkoimme iltaa hyvän ruuan ja pahan viinin parissa. Mä en siis tykkää yhtään viinistä, mutta synttäreiden kunniaksi mun ystävä sai ilmaisen viinipullon ja valitsi punaviiniä, vaikka ei itsekään tykkää viinistä. Me varmaan siinä sitten irvisteltiin siihen malliin, että kiltti tarjoilija toi meille kokista, jolla kehotti meitä lantraamaan viiniä ja mehän tehtiin työtä käskettyä ja saatiin sitten ystävän kanssa pullo tuhottua. Varmaan muissa pöydissä katseltiin, että luoja mitä amatöörejä. Tästä syystä mulla tuli varmaan huono olo eikä oikein maistunut enää, kun yleensä juon kuin sieni enkä jätä iltaa kesken ihan hevillä.

isänpäivä

Amalialla on tällä viikolla laserhoito pitkästä aikaa. Nyt saa taas jännätä, että tyttö pysyy terveenä. Viimeisin hoito oli keväällä ja musta se ei valitettavasti juurikaan tuottanut tulosta, eli tuliluomi ei vaalentunut.

Juteltiin Amalian kanssa aamulla hoidosta ja kerroin, että hoitoa voi tehdä joskus sitten ilman nukutusta. Siis sitten, kun hän on valmis siihen, sillä puudutteesta huolimatta se sattuu jonkin verran. Joltain kuulin joskus, että se tuntuu samalta, kun päästäisi kumilankaa hoidettavaan kohtaan, eli aika inhottavalta se taitaa tuntua. Amalian tuliluomi on vielä niin laajalla alueella, mutta kerroin, että voisihan siitä aina hoitaa vain ihan pienen alueen. Tyttö totesi heti ettei ole siihen valmis ja sanoinkin, että sitä voi halutessa kokeilla vaikka vasta aikuisena.

Toivotaan, että plastiikkakirurgi laittaa tehoja hippasen kovemmalle tällä kertaa, jotta tulisi hyvä hoitotulos. Toki pitää aina varoa ettei kone ole liiankaan kovalla, ettei jää arpia. Ei siis ihan helppoa hommaa.

Peukut pystyyn, että Ampsu pysyy terveenä ja kivaa viikkoa kaikille <3

Tällä kertaa pitkästä aikaa vähän arjen kuulumisia. Se on jo marraskuu ja tässä kuussa me aloitetaan (monesti jo hippasen aiemmin) joulutorttujen ja piparien leivonta, joulumusiikin kuuntelu sekä ripustellaan jouluvalot ikkunoihin. Meillä on tosin sydämen ja tähden muotoiset jouluvalot olleet olohuoneen ja keittiön ikkunoissa viime joulusta asti, vaikka päälle ne laitoinkin vasta viime viikolla.

Ikkunoiden pesu olisi tehtävälistalla, mutta jotenkaan en vaan saa itsestäni irti alkaa hommiin. Keväällä jätin makuuhuoneiden ikkunat kokonaan pesemättä ja muutkin pesaisin vain sisältä ja ulkoa ja jätin välit seuraavaan kertaan, eli tähän. Nyt suunnittelen taas jättäväni välit seuraavaan kertaan enkä tiedä jaksanko pestä vieläkään makkareiden ikkunoita, kun eihän siellä juuri päivisin vietetä aikaa.

Joulusiivousta aion tänäkin vuonna tehdä rennosti pikkuhiljaa ja vaatteita olen kerännyt jo ison jätesäkillisen lahjoitukseen eteenpäin. Pieniä vauvanvaatteita meillä oli ilo antaa mun ystävän tyttären vauvalle ja tästä tuli niin hyvä mieli.

Paljon pieniä vaatteita olen jättänyt säästettäväksikin eikä kaikki ole lähtenyt kiertoon. Mä rakastan muistoja ja eniten olen säästänyt kaikilta lapsilta tietysti pikkuisia vauvanvaatteita, mutta myös tiettyjä heidän omia lemppareita näin isompina. Milolta nappasin säilöön juuri yhdet mun ystävän tekemät pääkallo legginsit ja paidan, jotka ovat olleet Milolle hurjan tärkeät ja se on tosi usein valinnut ne itse kaapistaan päällensä.

kuulumisia

Nämä kuvassa olevat joulupiparit leivoin Amalian ja Milon kanssa yhtenä viikonloppuna Johnnyn ollessa messuilla töissä. Meille tuli mun serkku lastensa kanssa kylään ja Amalia koristeli heille omat piparit jokaisen oman nimen alkukirjaimella ja tietysti hänelle itselleen ja Milolle myös. Ihana idea ja niin kauniita niistä tuli ja vieraat olivat mielissään.

Amalia tykkää ihan hurjasti askartelusta ja piirtämisestä. Hän on harjaantunut esimerkiksi piirtämisessä aivan valtavasti ja selvästi nauttii siitä ihan suunnattomasti. Perinyt tämän mun äidiltä, joka on hurjan taitava piirtämisessä ja käsitöissä, kun taas minä ja Johnny ollaan oikeasti tosi surkeita.

Meillä kukaan lapsista ei harrasta mitään, ja olenkin Amalialta kysellyt kiinnostaisiko häntä jokin taiteeseen liittyvä harrastus. Vielä hän ei ole ollut kiinnostunut aloittamaan ja koulu onkin vienyt voimia aika paljon, joten on ollut kiva ettei tässä pyöri vielä harrastusrumba. Amaliahan aloitti tuossa eskarivuoden keväänä satubaletin, mutta ryhmä muuttuikin sitten syksyllä 4-6-vuotiaille eikä hän halunnut aloittaa uudessa paikassa. Katsellaan ja kuulostellaan tuossa joulun jälkeen mikä fiilis Amalialla on tai sitten harrastus saa tässä kohdin vielä odottaa.

Milo kävi syksyllä kokeilemassa parkouria sellaisella yleisellä tunnilla, jossa sai käydä kokeilemassa ja tykkäsi siitä kovasti, mutta halusi kuitenkin aloittaa jalkapallon. Niinpä veimme Johnnyn kanssa pojan innoissamme futistreeneihin ja hän oli itsekin tosi innoissaan, mutta seuraavalla kerralla olikin sitten peli, josta emme edes etukäteen tienneet ja siellä Milo löi hanskat tiskiin kesken kaiken heittäen liivin päältänsä ja huudahtaen mä en muuten enää pelaa! Eikä hän sitten pelannut. Toisaalta kiva näin, kun talvi vastassa. Ehkä ensi kesänä jos kiinnostusta löytyy poika voi aloittaa jalkapallokoulussa ja jatkaa siitä sitten joukkueeseen, jos haluaa tai sitten kokeilla jotain muuta tai olla vielä harrastamatta yhtään mitään.

ensilumi

Meidän arkipäivät pyörii aika lailla saman kaavan mukaan. Amalia käy koulussa, Milo kahdesti viikossa kerhossa kolmen tunnin ajan, yhtenä päivänä mulla, Milolla ja Nupulla on jumppa, joka kestää harmiksi vain tunnin ja sitten käymme kerran viikossa perhekerhossa, joka on siis sama kuin Milon oma kerho, mutta sellainen, johon tullaan yhdessä vanhemman kanssa. Niin ja melkein unohdin, Milo käy mummilapäivällä kerran viikossa Johnnyn äidillä ja isällä ja sitten kun haen Amalian koulusta menemme sinne kylään yhdessä kaikki. Johnny on toki töissä, mutta minä ja lapset.

kokki

Nuppu on tykännyt kerhoilusta aivan valtavasti ja hän on ihan yllättävän rohkea siellä. Voi välillä lähteä vaihtamaan jopa leikkihuonetta ilman minua. Toki vieläkään hän ei liiemmin välitä, että hänelle puhutaan, mutta saattaa sieltä pieni hymy toisinaan irrota, jos häntä katselee.

Nuppu on nyt vuoden ja kuukauden ja leikkii jo kovasti. Soittaa soittimilla, laittaa eläimiä Amalian ja Milon pikkuisten lelujen isompiin taloihin, rakentaa palikkatornia, heittelee palloa, ajelee pikkuautoilla ja tekee leikkikeittiössä ruokaa. Toki paljon hän vain katselee leluja ja ottaa kaikkia leluja käsiinsä, mutta on siinä pientä leikkiä monesti jo.

kokki
Oikeetakin ruokaa tekis mieli jo tehdä!

Niin ja kävelemään muija lähti reilu viikko sitten eikä enää konttaa ollenkaan. Kävely on varmaa ja menee niin hienosti. Pieni ihana suloinen taapertaja.

pyykkihuolto
Pyykkihommissa!

Milo ja Nuppu touhuaa paljon yhdessä ja ovat melkoinen parivaljakko. Nuppu kikattaa välillä veljelleen niin kovin, että hädin tuskin saa henkeä. Amalia tykkää tanssittaa Nuppua ja he ovat tosi söpöjä yhdessä. Tässä vaiheessa meidän lapset ovat keskenään hyvin läheisiä ja olisi aivan ihanaa, että näin olisi aina.

nauru

Itsehän olen todella läheinen mun pikkusiskon kanssa ja olemme tekemisissä joka päivä, mutta veljeä taas näen muutamasti vuodessa, vaikka asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme. Toki mun pikkuveli on mulle tosi rakas eikä meidän välillä ole mitään kränää. Vink vink Saku, tulepas kaffelle 😉

Viime aikoina olen nähnyt ja ollut tekemisissä hirmu vähän mun ystävien kanssa ja koen tästä huonoa omaatuntoa. Oma arki ja elämä tuntuu vaan olevan yllättävän kiireistä, vaikka välttämättä mitään sen kummempaa ei edes ole. Usein, kun olisi aikaa soittaa jollekin, niin en jaksakaan puhua kenellekään, vaan haluan ottaa pienen oman hiljaisen ajan. Onneksi monella muulla on vähän tätä samaa ja aina, kun näen tai kuulen mun ystävistä, niin juttu jatkuu edellisestä.

nauru

Eilen illalla Milon kerhossa oli tulevan isänpäivän kunniaksi iseille ja lapsille puuhaa ja Milo antoi siellä ihanan isänpäivälahjan Johnnylle. Amalia tekee koulussa myös tohinalla käsitöissä yhtä ihanaa lahjaa. Sunnuntaina sitten juhlitaan isejä!

Tänään kävin Amalian kanssa kahdestaan syömässä ja tämä oli ihanaa ja niin tärkeää laatuaikaa esikoisen kanssa <3 Milon kanssa olinkin syyslomalla kaksin uimahallissa ja meillä oli niin mukavaa ja ollaan tätä muisteltu useamman kerran <3 Tärkeitä tälläiset hetket <3