Voihan, niin siitä edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt taas viikko. Harmi, haluaisin kirjoittaa useammin, mutta en vaan saa aikaiseksi. Välillä avaan läppärin ja sitten ei olekaan mitään kirjoitettavaa.

isänpäivä

Milo nappasi meistä kuvan isänpäivänä <3 

Olen aloittanut joulusiivouksen ja yhtenä päivänä sain siivottua kaikki kodinhoitohuoneen kaapit ja nyt lauantaina siivosin kaikki keittiönkaapit. Johnny oli alkuun apuna, kunnes alkoi sitten viihdyttää Nuppua, jota alkoi kyllästyttää. Keittiönkaappien siivoukseen meni kaksi tuntia, mutta onpahan nyt puhdasta, ylimääräiset tavarat karsittu pois ja kaikki kivasti järjestyksessä.

Jotenkin toivoisin, että saisin siivoiltua kaikki ennen joulukoristeiden laittoa, mutta saa nähdä. En aio ottaa tästä stressiä, kuten en ole ikinä ottanut, vaan teen sen mitä teen ja sillä hyvä. Eipä kukaan sinne kaappeihin jouluna kurkistele, näin mun sisko sanoo aina mulle, mutta jotenkin se on vaan niin ihana tunne, kun kaikki on siivottu.

isänpäivä

Meillä Amalia on selannut lelulehtiä ja merkannut sieltä ihan hirmuisesti kaikkea. Hauskinta oli se, kun hän näytti mulle mitä kaikkea toivoo, niin tuntui merkkejä tulevan vielä siinäkin vaiheessa koko ajan lisää. Milo taasen selasi lehdestä pari sivua ja jatkoi muihin touhuihin. Nupulle meillä on muutama lahjaidea, mutta ainuttakaan joululahjaa emme ole vielä hankkineet.

isänpäivä

Joulua vietämme kotona yhdessä Johnnyn vanhempien kanssa. Lapset odottavat kovasti joulupukkia, vaikka ovatkin puhuneet, että pukki on Merja mummi ja aikovat repiä parran pois.

Jouluruokaa odotan paljon ja anopille jo vinkkasin josko hän pitäisi pikkujoulut ja tarjoaisi meille jouluruokaa. Anoppi siis ennen aina piti tälläiset pikkujoulut, mutta Johnnyn mummon kuoleman jälkeen se on vähän jäänyt. Nyt ilmeisesti pikkujouluillaan ja saadaan ottaa ihana varaslähtö jouluruuan maisteluihin.

isänpäivä

Eilen Johnny kävi lasten kanssa syömässä vanhemmillaan, kun mulla oli “rapulapäivä” ja illasta futispalaveri. Ei mulla oikeasti tällä kertaa mitään krapulaa tullut, kun nössöilin ja lähdin jo yhdeltä kuppilasta kotiin. Noh onhan tässä aika lujaa mennyt kaksi edellistä kertaa.

Me vietettiin mun ystävän synttäreitä ja vähän pikkujouluja samalla. Meitä oli kemuissa vaan kolme tyttöä. Aloitettiin ilta mun ystävän luona, laittauduttiin vähän, juotiin muutamat ja höpöteltiin. Siitä mentiin sitten Pakohuoneeseen ja se ei sitten ollut yhtään mun paikka enkä oikeasti tajunnut siellä juurikaan mitään. Meillä kävi muutenkin vähän ohrasesti, kun yksi porukasta perui ja tämä henkilö oli meidän porukan aivo. Oltiin siis hieman pulassa, mutta lopulta pääsimme aika pitkälle, mutta vihjeitä saimme alkuun kyllä niin paljon, että jos osaisi hävetä, niin olisi voinut hävettää oma hölmöys.

Tästä jatkoimme iltaa hyvän ruuan ja pahan viinin parissa. Mä en siis tykkää yhtään viinistä, mutta synttäreiden kunniaksi mun ystävä sai ilmaisen viinipullon ja valitsi punaviiniä, vaikka ei itsekään tykkää viinistä. Me varmaan siinä sitten irvisteltiin siihen malliin, että kiltti tarjoilija toi meille kokista, jolla kehotti meitä lantraamaan viiniä ja mehän tehtiin työtä käskettyä ja saatiin sitten ystävän kanssa pullo tuhottua. Varmaan muissa pöydissä katseltiin, että luoja mitä amatöörejä. Tästä syystä mulla tuli varmaan huono olo eikä oikein maistunut enää, kun yleensä juon kuin sieni enkä jätä iltaa kesken ihan hevillä.

isänpäivä

Amalialla on tällä viikolla laserhoito pitkästä aikaa. Nyt saa taas jännätä, että tyttö pysyy terveenä. Viimeisin hoito oli keväällä ja musta se ei valitettavasti juurikaan tuottanut tulosta, eli tuliluomi ei vaalentunut.

Juteltiin Amalian kanssa aamulla hoidosta ja kerroin, että hoitoa voi tehdä joskus sitten ilman nukutusta. Siis sitten, kun hän on valmis siihen, sillä puudutteesta huolimatta se sattuu jonkin verran. Joltain kuulin joskus, että se tuntuu samalta, kun päästäisi kumilankaa hoidettavaan kohtaan, eli aika inhottavalta se taitaa tuntua. Amalian tuliluomi on vielä niin laajalla alueella, mutta kerroin, että voisihan siitä aina hoitaa vain ihan pienen alueen. Tyttö totesi heti ettei ole siihen valmis ja sanoinkin, että sitä voi halutessa kokeilla vaikka vasta aikuisena.

Toivotaan, että plastiikkakirurgi laittaa tehoja hippasen kovemmalle tällä kertaa, jotta tulisi hyvä hoitotulos. Toki pitää aina varoa ettei kone ole liiankaan kovalla, ettei jää arpia. Ei siis ihan helppoa hommaa.

Peukut pystyyn, että Ampsu pysyy terveenä ja kivaa viikkoa kaikille <3

Tällä kertaa pitkästä aikaa vähän arjen kuulumisia. Se on jo marraskuu ja tässä kuussa me aloitetaan (monesti jo hippasen aiemmin) joulutorttujen ja piparien leivonta, joulumusiikin kuuntelu sekä ripustellaan jouluvalot ikkunoihin. Meillä on tosin sydämen ja tähden muotoiset jouluvalot olleet olohuoneen ja keittiön ikkunoissa viime joulusta asti, vaikka päälle ne laitoinkin vasta viime viikolla.

Ikkunoiden pesu olisi tehtävälistalla, mutta jotenkaan en vaan saa itsestäni irti alkaa hommiin. Keväällä jätin makuuhuoneiden ikkunat kokonaan pesemättä ja muutkin pesaisin vain sisältä ja ulkoa ja jätin välit seuraavaan kertaan, eli tähän. Nyt suunnittelen taas jättäväni välit seuraavaan kertaan enkä tiedä jaksanko pestä vieläkään makkareiden ikkunoita, kun eihän siellä juuri päivisin vietetä aikaa.

Joulusiivousta aion tänäkin vuonna tehdä rennosti pikkuhiljaa ja vaatteita olen kerännyt jo ison jätesäkillisen lahjoitukseen eteenpäin. Pieniä vauvanvaatteita meillä oli ilo antaa mun ystävän tyttären vauvalle ja tästä tuli niin hyvä mieli.

Paljon pieniä vaatteita olen jättänyt säästettäväksikin eikä kaikki ole lähtenyt kiertoon. Mä rakastan muistoja ja eniten olen säästänyt kaikilta lapsilta tietysti pikkuisia vauvanvaatteita, mutta myös tiettyjä heidän omia lemppareita näin isompina. Milolta nappasin säilöön juuri yhdet mun ystävän tekemät pääkallo legginsit ja paidan, jotka ovat olleet Milolle hurjan tärkeät ja se on tosi usein valinnut ne itse kaapistaan päällensä.

kuulumisia

Nämä kuvassa olevat joulupiparit leivoin Amalian ja Milon kanssa yhtenä viikonloppuna Johnnyn ollessa messuilla töissä. Meille tuli mun serkku lastensa kanssa kylään ja Amalia koristeli heille omat piparit jokaisen oman nimen alkukirjaimella ja tietysti hänelle itselleen ja Milolle myös. Ihana idea ja niin kauniita niistä tuli ja vieraat olivat mielissään.

Amalia tykkää ihan hurjasti askartelusta ja piirtämisestä. Hän on harjaantunut esimerkiksi piirtämisessä aivan valtavasti ja selvästi nauttii siitä ihan suunnattomasti. Perinyt tämän mun äidiltä, joka on hurjan taitava piirtämisessä ja käsitöissä, kun taas minä ja Johnny ollaan oikeasti tosi surkeita.

Meillä kukaan lapsista ei harrasta mitään, ja olenkin Amalialta kysellyt kiinnostaisiko häntä jokin taiteeseen liittyvä harrastus. Vielä hän ei ole ollut kiinnostunut aloittamaan ja koulu onkin vienyt voimia aika paljon, joten on ollut kiva ettei tässä pyöri vielä harrastusrumba. Amaliahan aloitti tuossa eskarivuoden keväänä satubaletin, mutta ryhmä muuttuikin sitten syksyllä 4-6-vuotiaille eikä hän halunnut aloittaa uudessa paikassa. Katsellaan ja kuulostellaan tuossa joulun jälkeen mikä fiilis Amalialla on tai sitten harrastus saa tässä kohdin vielä odottaa.

Milo kävi syksyllä kokeilemassa parkouria sellaisella yleisellä tunnilla, jossa sai käydä kokeilemassa ja tykkäsi siitä kovasti, mutta halusi kuitenkin aloittaa jalkapallon. Niinpä veimme Johnnyn kanssa pojan innoissamme futistreeneihin ja hän oli itsekin tosi innoissaan, mutta seuraavalla kerralla olikin sitten peli, josta emme edes etukäteen tienneet ja siellä Milo löi hanskat tiskiin kesken kaiken heittäen liivin päältänsä ja huudahtaen mä en muuten enää pelaa! Eikä hän sitten pelannut. Toisaalta kiva näin, kun talvi vastassa. Ehkä ensi kesänä jos kiinnostusta löytyy poika voi aloittaa jalkapallokoulussa ja jatkaa siitä sitten joukkueeseen, jos haluaa tai sitten kokeilla jotain muuta tai olla vielä harrastamatta yhtään mitään.

ensilumi

Meidän arkipäivät pyörii aika lailla saman kaavan mukaan. Amalia käy koulussa, Milo kahdesti viikossa kerhossa kolmen tunnin ajan, yhtenä päivänä mulla, Milolla ja Nupulla on jumppa, joka kestää harmiksi vain tunnin ja sitten käymme kerran viikossa perhekerhossa, joka on siis sama kuin Milon oma kerho, mutta sellainen, johon tullaan yhdessä vanhemman kanssa. Niin ja melkein unohdin, Milo käy mummilapäivällä kerran viikossa Johnnyn äidillä ja isällä ja sitten kun haen Amalian koulusta menemme sinne kylään yhdessä kaikki. Johnny on toki töissä, mutta minä ja lapset.

kokki

Nuppu on tykännyt kerhoilusta aivan valtavasti ja hän on ihan yllättävän rohkea siellä. Voi välillä lähteä vaihtamaan jopa leikkihuonetta ilman minua. Toki vieläkään hän ei liiemmin välitä, että hänelle puhutaan, mutta saattaa sieltä pieni hymy toisinaan irrota, jos häntä katselee.

Nuppu on nyt vuoden ja kuukauden ja leikkii jo kovasti. Soittaa soittimilla, laittaa eläimiä Amalian ja Milon pikkuisten lelujen isompiin taloihin, rakentaa palikkatornia, heittelee palloa, ajelee pikkuautoilla ja tekee leikkikeittiössä ruokaa. Toki paljon hän vain katselee leluja ja ottaa kaikkia leluja käsiinsä, mutta on siinä pientä leikkiä monesti jo.

kokki
Oikeetakin ruokaa tekis mieli jo tehdä!

Niin ja kävelemään muija lähti reilu viikko sitten eikä enää konttaa ollenkaan. Kävely on varmaa ja menee niin hienosti. Pieni ihana suloinen taapertaja.

pyykkihuolto
Pyykkihommissa!

Milo ja Nuppu touhuaa paljon yhdessä ja ovat melkoinen parivaljakko. Nuppu kikattaa välillä veljelleen niin kovin, että hädin tuskin saa henkeä. Amalia tykkää tanssittaa Nuppua ja he ovat tosi söpöjä yhdessä. Tässä vaiheessa meidän lapset ovat keskenään hyvin läheisiä ja olisi aivan ihanaa, että näin olisi aina.

nauru

Itsehän olen todella läheinen mun pikkusiskon kanssa ja olemme tekemisissä joka päivä, mutta veljeä taas näen muutamasti vuodessa, vaikka asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme. Toki mun pikkuveli on mulle tosi rakas eikä meidän välillä ole mitään kränää. Vink vink Saku, tulepas kaffelle 😉

Viime aikoina olen nähnyt ja ollut tekemisissä hirmu vähän mun ystävien kanssa ja koen tästä huonoa omaatuntoa. Oma arki ja elämä tuntuu vaan olevan yllättävän kiireistä, vaikka välttämättä mitään sen kummempaa ei edes ole. Usein, kun olisi aikaa soittaa jollekin, niin en jaksakaan puhua kenellekään, vaan haluan ottaa pienen oman hiljaisen ajan. Onneksi monella muulla on vähän tätä samaa ja aina, kun näen tai kuulen mun ystävistä, niin juttu jatkuu edellisestä.

nauru

Eilen illalla Milon kerhossa oli tulevan isänpäivän kunniaksi iseille ja lapsille puuhaa ja Milo antoi siellä ihanan isänpäivälahjan Johnnylle. Amalia tekee koulussa myös tohinalla käsitöissä yhtä ihanaa lahjaa. Sunnuntaina sitten juhlitaan isejä!

Tänään kävin Amalian kanssa kahdestaan syömässä ja tämä oli ihanaa ja niin tärkeää laatuaikaa esikoisen kanssa <3 Milon kanssa olinkin syyslomalla kaksin uimahallissa ja meillä oli niin mukavaa ja ollaan tätä muisteltu useamman kerran <3 Tärkeitä tälläiset hetket <3

Se olis maanantai ja uusi viikko edessä. Mä tykkään maanantaipäivistä, vaikka suurin osa ihmisistä taitaa niitä inhota, mutta musta se on aina uuden alku ja fiilis on useimmiten loistava! Viikonloppuna sain nukkua molempina aamuina pitkään, kiitos rakkaan mieheni, joka omasta halusta halusi antaa oman nukkumisvuoronsa mulle ja mähän en empinyt, vaan otin sen tietysti vastaan. Ja mähän aamuisin nukun, nukkuisin varmaan vaikka koko päivän, jos olisi mahdollista.

Lauantaiaamun herätys oli hieman erilainen, kun mun sisko pölähti Nuppu sylissä meidän makuuhuoneeseen ja räväytti valot päälle. Se oli tuomassa mulle siskontytön jalkapallojoukkueen hyväksi tilaamiani vaatteita ja oli ihan ihmeissään, kun vetelin vielä sikeitä ja kello oli jo puoli yksitoista aamupäivällä. Monethan eivät aikuisiällä osaa enää nukkua pitkään, mutta mulle ei ole tätä vanhetessa tapahtunut.

Tosin aina kun nukun pidempään, niin mulla kestää jotenkin käynnistyä päivään kauemmin, kuin lasten kanssa noustessa. On se silti niin luksusta jäädä vaan nukkumaan, etenkin kun öisin Nuppu vielä heräilee tissille. Viime viikolla vietettiin imetysviikkoa ja meillä on sujunut imetys tällä kolmannellakin kerralla tosi hyvin. Tulen imettämään Nuppua varmasti pitkään tai näin ainakin itse toivon eikä Nupun suunnalta ole vielä tullut sellaista viestiä ettäkö hän olisi jättämässä tissimaitoa, vaan neiti syö päivisin ja öisin useamman kerran edelleen.

maanantai

Tänään Milo oli kerhossa ja Nuppu valvoi koko aamupäivän, vaikka olin varma, että saan pikkuisen nuhanenän unille jo kymmenen jälkeen. Toisinaan Nuppu nukkuu kahdet unet, juurikin tällöin jos hän menee päiväunille tosi aikaisin. Nyt on kyllä huomannut ettei hän enää monestikaan mene, vaan valvoo siihen saakka kunnes olemme hakeneet Amalian koulusta. Toki Amalialla on yksi kahden päivä ja silloin Nuppu nukkuu unet ennen isosiskon hakua ja onhan hän aika väsy jo silloin, kun haemme Amaliaa yhdeltä, mutta jaksaa parhaiten, kun pääsee vähän touhuamaan koulun pihalla.

Tänään sujui loistavasti, kun menimme Milon kerhon jälkeen moikkaamaan välitunnilla olevaa Amaliaa koulun pihalle tai siis aidan takaa me hänen kanssa höpöttelimme ja siitä jatkoimme leikkipuistoon siksi aikaa kunnes pääsimme hakemaan Amalian yhdeltä. Leikkipuistossa laitoin Nupun vauvakeinuun ja Milo keinui pikkusiskon vieressä lautakeinussa. Lapsia nauratti niin kovin, kun vuorotellen läpsäisin heidän kengänpohjiin ja sitten aina taputin omat kädet yhteen. Oli ihana nähdä miten molemmat nauttivat ja muakin nauratti ja hymyilytti niin.

maanantai

Amalian päästyä koulusta paahdoimme kotiin, siinä sitten Nupulle nopea vaipanvaihto, tissi suuhun ja unille. Tänään on pikkuisella plakkarissa reilu kahden tunnin unet, eli aivan mahtavat unoset! Mä tein aamulla ruuan valmiiksi, vaikka söimmekin aika paljon normaalia lounasaikaa myöhemmin. Ruokana oli herkullista lihakastiketta ja söimme kaikki kolme massut pulleiksi. Nuppu sai maistella tätä sitten päivällisellä.

Nuppu on tosi suloinen aina, kun paistan pannulla jotain. Hän ottaa kauhan käteen, nousee uunia vasten ja yrittää ylettää kauhalla paistamaan itsekin. Ihanuus! Hän on muutenkin kaikessa apuna, niin tiskikone hommissa kuin pyykkihuollossa. Märät pyykit muija ottaa niin hanakasti koneesta ulos ja välillä meinaa olla koko taapero pesukoneessa, jotta tulee takaakin kaikki pyykit pois.

Meillä on Nuppu nyt hieman nuhassa ja Milolla oli angiina, johon pojalla on vielä muutamia päiviä antibioottikuuria jäljellä. Johnnykin oli viime viikolla sairaslomalla ja haahuili täällä kylpytakki päällä ja nukkui vähän väliä. Mua ehkä vähän nauratti ja ärsytti katsella miestä se kolme päivää tuossa ja olinkin onnellinen, kun hän pääsi perjantaina töihin. Mulla ei jotenkaan Johnnya kohtaan tule sitä sairaanhoitajan hoivaviettiä, vaikka sitä se aina reilu 37 lämmössä yrittää uikuttaa 😉

maanantai

Mites muut, mitkä fiilikset maanantaipäivästä? <3

Heipparallaa, niin on arkiviikko taas vierähtänyt ja viikonloppu alkaa. Me aiotaan perjantain kunniaksi herkutella ja katsella leffaa yhdessä isompien lasten kanssa. Nuppu nukkuu nykyisin useimpina päivinä vain yhdet unet, joten hän menee varmasti jo kahdeksan jälkeen yöunille.

Viime perjantaina isommat valvoivat myös pidempään, käytiin saunassa ja syötiin kiuasnakkeja, perunasalaatin ja italiansalaatin kera. Siinä me posket punaisina istuttiin kaikki neljä pöydän ääressä herkutellen hyvästä ja hieman erilaisesta iltapalasta ja meillä kaikilla oli tosi onnellinen olo.

Meillä oli tässä pari viikkoa joka ilta jotain iltamenoa, mutta nyt on takana pari rauhallisempaa viikkoa ja ai että miten ollaan nautittu. Ollaan tehty lenkkejä monena iltana kauniissa syyssäässä, ihasteltu syksyn kauneutta ja höpötelty Johnnyn kanssa isompien pyöräillessä edellä. Milo oppi juuri pyöräilemään ilman apurenkaita ja menee jo täyttä häkää.

perhe

Meidän lenkki alkaa aina ihanasti, mutta on päättynyt joka kerta Amalian kiukkuun, kun ei ollakaan menty serkkujen luo tai kauppaan, vaikka joka kerta ollaan lähdetty ihan vain lenkille ilman sen kummempaa määränpäätä eikä olla sovittu mitään serkuille menosta tai muusta. Joka kerta tästä tulee kuitenkin kiukku ja tämä kielii ehkä vähän väsymyksestä, joka kouluviikolla saattaa iskeä. Naurattaa oikein, kun lähdetään aina niin reippaina ja onnellisina hymyssä suin ja tullaan kotiin suupielet alaspäin, mutta tätähän se toisinaan on ja onneksi Amalian kiukunpuuskat menevät nopeasti ohi.

perhe
Lohjalla vieraili sirkus viime sunnuntaina ja olin siellä Amalian ja Milon kanssa! Tämä olikin Milon eka kerta sirkuksessa!

Milolla on huomenna kerhokamun synttärit ja parin viikon päästä poika pääsee HopLop-synttäreille ensimmäistä kertaa. Milo on ollut vasta kerran kaverisynttäreillä ja aivan ihanaa, että nyt on kahdet juhlat tiedossa.

Milo on leikkinyt tosi paljon naapurin kanssa pihalla, he ovat olleet useamman kerran tuossa lähimetsässä ja heillä on ollut tosi kivoja leikkejä. Amalia on ollut iltaisin paljon sisällä meidän kanssa pyörälenkkejä lukuun ottamatta ja huomaa, että hän kaipaa koulupäivien jälkeen rauhallista puuhaa. Amalia piirtää paljon, katselee videoita ja leikkii petseillä.

Läksyjen teko on sujunut kivasti ja lukeminen on mennyt hurjasti eteenpäin. On hassua kuinka paljon Amalia on oppinut kaikkea näin lyhyessä ajassa. Matikka on hänelle helppoa, ainakin läksyt aina ja nyt lukeminenkaan ei ole enää kamalaa pakkopullaa.

Amalian koululle pääsikin viikko sitten perjantaina seuraamaan koulutunteja ja meiltä meni mummi sinne aamupäiväksi ja mä menin sitten Milon ja Nupun kanssa viimeiseksi tunniksi. Milo oli lopputunnista hieman levoton, oli tosin muutama oppilaskin ja näinhän se perjantain viimeisellä tunnilla saattaa välillä olla. Oli kuitenkin hauska seurata tuntia ja hienosti kaikki tekivät tehtäviä.

perhe

Syysloma alkaa ensi viikon jälkeen ja sitä Amalia odottaa jo kovasti. Johnny pitää myös lomaviikon ja meinataan mennä ainakin kylpylään yhdeksi yöksi ja sitten ollaan pitämässä ihka ensimmäistä kertaa lapset saa päättää päivän! Tästä lupaan tehdä sitten ihan oman postauksen, saa nähdä mitä meidän mukulat keksivät!

Tänään meinataan saunoa ja meillä onkin nyt hieno sauna, kun Johnny vahasi sen mustaksi. Miehen projekti alkoi jo kesälomalla heinäkuussa ja viime perjantaina se tuli vihdoin valmiiksi ja pääsimme nauttimaan löylyistä pitkän tauon jälkeen. Saunan lattia jäi hieman liukkaaksi vahauksen jälkeen ja siinä täytyy olla varovainen.

Amalia ja Milo keksi tässä kerran suihkussa ollessa hauskan leikin ja he liukuivat kylpyhuoneen lattiaa pitkin mahallaan. Ai että näytti hauskalta, Milo tosin tuli pari kertaa niin vauhdikkaasti, että liukui kodinhoitohuoneeseen asti.

Tänään saunan jälkeen olisi ihana nauttia takkatulen lämmöstä. Takkatuli on jotain aivan ihanaa ja niin rauhoittavaa. Taitaa olla nyt niin, että takkaa on poltettava vasta Nupun mentyä yöunille, sillä meillä ei ole siihen mitään “ritilää” tai muuta eteen ja Nuppu aivan varmasti menisi koskemaan kuumaan lasiin.

perhe

Ihanaa viikonloppua kaikille <3 Mitä teillä on suunnitelmissa? <3 

Näköjään viime kirjoituksesta vierähti viikko ja tiedättekö mitä? Mä olen taas HopLopissa kirjoittamassa, sillä Amalialla on jälleen tänäkin keskiviikkona uuden koulukaverinsa synttärit. Tuolla synttäriporukka on diskohuoneessa herkuttelemassa ja kohta pamahtavat varmasti leikkimään. Mä istun mukavasti tässä pehmeällä sohvalla läppäri sylissä ja nautin kirjoittamisesta.

Meillä on ollut tosi kiireistä ja viime viikolla oli menoa joka arki-ilta ja sama jatkuu tälläkin viikolla. Mä en liiemmin välitä iltamenoista, vaan tykkään siitä, että saamme viettää illat ihan rauhassa perheen kesken, vaikka toki aika usein lapsilla saattaa olla ystäviä, mutta kuitenkin niin, että ollaan kotona. Mä väsyn hirmuiseen juoksuun joka ilta ja usein väsymys ei iske heti, vaan sitten kun rauhoittuu.

vanhempainilta

Mitä kaikkea meillä sitten on ollut?

No näitä HopLop-synttäreitä kahdet ja Amalia on toivonut mun jäävän henkiseksi tueksi ja mukavahan tässä on olla ja kirjoitella kaikessa rauhassa. Huomenna on Milon kerhon iltatapahtuma ja lisäksi mulla on ollut kaksi jalkapallopeliä, viime perjantaina Espoossa ja tämän viikon maanantaina täällä Lohjalla. Treenit tähän päälle ja sitten muutamia muita menoja.

Viikonloppuisin ei ole ollut ohjelmaa, paitsi tietysti nyt tulevana viikonloppuna, sillä Nuppu täyttää 1-vuotta ja rakkaan synttärit pidämme ihan oikeana synttäripäivänä sunnuntaina.

Käytiin tyttöjen kanssa tällä viikolla ostamassa juhlatarvikkeita ja Amalia sai päättää teeman siskon synttäreille. Kakku on tilattu, mutta voileipäkakkua en ole muistanut tilata, vaikka monena päivänä se on käynyt mielessä. Amalia laskee öitä Nupun syntymäpäiviin ja kysyy joka aamu mikä päivä on ja laskee siitä sitten. Onhan tämä iso etappi ja ihanaa, kun sisarukset ovat täpinöissään sankarinkin puolesta, joka ei vielä ymmärrä tulevasta juhlapäivästä mitään.

anhempainilta

Nuppu otti ensiaskeleet viikonloppuna, mutta lisää ei ole ottanut. Hän seisoo hienosti ilman tukea vähän aikaa ja usein vähän huomaamatta lelu kädessä. Heti, kun vauva hoksaa seisovansa ilman, että pitää mistään kiinni hän laskeutuu äkkiä istumaan.

Nyt Nupulle on iskenyt nuha, mutta eiköhän se ohi mene ennen juhlia. Milokin oli tuossa ihan vähän yskänen, mutta ei pahasti.

vanhempainilta

Amalia halusi, että kirjoitan häneltä terkut koulunkäynnistä. Se sujuu hyvin eikä enää jännitä, siinä tytön terveiset! Eilen koululla pidettiin vanhempainilta ja me oltiin siellä molemmat Johnnyn kanssa. Nuppu oli mukana ja Johnnyn äiti tuli hoitamaan isompia. Oli hauska päästä Amalian pulpetin ääreen istumaan ja kurkkimaan pulpetin sisään. Niin oli siistiä ja kotona tyttö sanoikin, että he olivat siivonneet pulpetit päivällä ja kysyi vielä näinkö hänen sormivirkkaustyön.

Oli kiva tutustua opettajaan hiukan ja kuulla muutenkin koulumaailmasta enemmän. Luokka oli hyvin viihtyisä ja seinillä oli paljon lasten tekemiä askarteluja ja ne loivat tosi ihanan tunnelman. Amalian luokkakamut on tosi kivoja ja Amaliaa kouluun viedessä olen itsekin saanut tutustua moneen lapseen.

vanhempianilta

Opettaja kävi läpi välituntisääntöjä ja kysyi sitten tuleeko meillä vanhemmilla mieleen jotain lisättävää. Johnny sanoi rohkeasti, että hänestä listaan voisi lisätä sen, jos joku oppilaista näkee, että jotain toista sattuu niin menee heti kertomaan välituntivalvojalle. Tästä opettaja onkin lasten kanssa kuulemma puhunut ja hyvä niin.

Opettaja jutteli myös siitä kuinka ensimmäinen luokka on tosi raskas lapsille, kun kaikki on niin uutta. Koulumaailma on niin eri kuin esikoulu. Lapset saattavat olla koulun jälkeen kiukkuisia ja väsyneitä ja läksyt kannattaakin hoitaa heti alta pois eikä jättää iltaan. Tämä on huomattu, muutamasti on jäänyt iltaan ja kiukuksihan se tekeminen on mennyt. Välillä haasteita on tuonut se, kun Nuppu on ehtinyt nukkua päikkärit ennen kuin Amalia pääsee koulusta ja sitten pikkumuijan perässä saa mennä enkä voi rauhassa keskittyä Amalian läksyihin. Ei ole reilua Amaliaa kohtaan, että esimerkiksi lukuläksyn aikana pomppaan vähän väliä Nupun luokse. Tällöin olemme jättäneet läksyt siihen ajankohtaan, kun Johnny on tullut töistä, jotta jompikumpi meistä vanhemmista saa antaa täyden huomion Amalialle.

vanhempainilta

Iltaisin ollaan valvottu Johnnyn kanssa aika pitkään ja lopulta nukahdettu molemmat sohvalle. Me vietetään joka ilta aikaa yhdessä ja tämä on tosi tärkeää parisuhteen kannalta. On aivan ihana nauttia toisesta iltaisin, silloin ei koskaan mene riitelyksi, vaan ollaan vaan lunkisti ja kaikki on tosi ihanasti. Lasten valveilla ollessa, etenkin iltapuuhien aikaan mulla monesti kiristyy pinna, kun en enää jaksaisi, vaan kaipaisin jo hiljaisuutta ja rauhaa ja tällöin kilahtelen vähän kaikille, noh Nupulle en sentään.

Tänään kävikin tuuri, kun pienemmät nukkuivat jo, kun tulimme Amalian kanssa kotiin. Pian Nuppunen sieltä heräilee varmaan maitoa ottamaan, mutta jatkaa sitten unia seuraavaan syöttökertaan.

Aiheuttaako muille vanhemmille iltapuuhat ja nukkumaan meno hampaiden kiristelyä? 

Nyt kynttilät palamaan ja nauttimaan rauhallisesta illasta <3