29 joulu Joulu 2018
Joulu 2018 on nyt vietetty ja ihana joulu olikin. Johnny on ollut lomalla koko jouluviikon ja palaa töihin vasta uuden vuoden jälkeen keskiviikkona.
Nuppu vietti ensimmäistä jouluaan ja voi miten ihanaa olikaan, kun saimme nauttia joulusta tämän pienen kolmikuukautisen ihanuuden kanssa. Amalia oli aikoinaan ensimmäisenä joulunaan jo melkein yksivuotias ja Milo taasen aivan vastasyntynyt viiden päivän ikäinen suloisuus. Milon ensimmäinen joulu oli taianomainen, jouluvauva on jotain aivan ihanaa.
Aatonaattona Amalia sai puhuttua meidät vanhemmat ympäri ja pääsi nukkumaan mun, Milon ja Nupun kanssa meidän sänkyyn. Tämä oli virhe, sillä Amalia heräsi jouluaattoaamuun jo kello viisi ja herätti täpinöissään veljensä enkä saanut heitä enää nukkumaan. Niinpä nousin sitten isompien lasten kanssa kello viisi, onneksi sentään Nuppu jäi vielä koisimaan.
Makkarista päästyämme lapset kuikuilivat heti kuusen alle ja olihan tonttu sinne tuonut kolme pakettia. Lasten riemu oli valtava ja molemmat olivat niin innoissaan siitä, että tonttu oli tuonut pikkusiskollekin lahjan.
Muutaman tunnin päästä mua alkoi väsyttää muutamasta kaffekupillisesta huolimatta ja torkuin sohvalla, kunnes Johnnyn herättyä siirryin hetkeksi Nupun viereen sänkyyn. Amalia ja Milo kävivät isin kanssa joulusaunassa, joka on ollut meillä jokavuotinen perinne. Mä olin päättänyt skipata saunan ja hengailin Nupun kanssa. Olin nauttinut saunasta edellisenä iltana kahdestaan Johnnyn kanssa kaikkien lasten nukkuessa yöunta.
Joulusiivouksista ei otettu stressiä, sillä mä olin siivonnut kaappeja ennen Nupun syntymää enkä siis jouluksi siivoillut kuin muutamat kaapit. Johnny halusi kuitenkin pestä tapansa mukaisesti saunan ja kylppärin ja oli ihana käydä putipuhtaassa saunassa löylyttelemässä.
Tänä jouluna emme keitelleet kotona riisipuuroa, vaan lähdimme äitini luokse riisipuurolle. Meidän perheen lisäksi paikalla olivat myös siskoni perhe sekä pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä. Äidin uusi koira luuli ilmeisesti Nuppua leluksi, sillä hän yritti hyppiä sylissä olevaa Nuppua kohti ja jouduimme laittamaan koirulin ulos jäähylle. Sisällä äiti piti Zeroa hihnan päässä ja saimme olla rauhallisin mielin. Zero on vielä nuori koira ja vilkas tapaus eikä ole tottunut pikkuisiin vauvoihin ja ei tietysti haluttu ottaa mitään riskiä, että hän näykkisi leikkimielisesti Nupun jalkoja. Hän pääsi vauvaa kuitenkin varovaisesti nuuskuttelemaan eikä ole siis mitenkään vihainen koira.
Lapset saivat mummilta puuron jälkeen pienet lahjapussukat, joissa oli hieman namia ja me aikuiset nautimme kahvia ja osa herkutteli äidin tekemää jouluista kakkua.
Muutaman tunnin jälkeen palasimme kotiin ja pian tulivat mummi, fafa ja Nappe-hauva meille. Joulupukkikin tuli aika pian vieraiden tultua ja lapset olivat niin täpinöissä. Nuppu oli juuri nukahtanut mun syliin, joten hän ei pukkia nähnyt, vaikka syliin joutuikin muutaman kuvan ajaksi, kunnes tuli itku.
Ei luoja tätä pukkia 😉
Milo on niin jännittynyt ja pukillakin melkoinen ilme 😉
Lahjoja tuli aika paljon ja Amalia jakoi lahjat yhdessä isin kanssa. Lapset olivat intoa täynnä ja tässä vaiheessa Nuppukin oli jo herännyt.
Lahjojen availun jälkeen aloimme lämmittelemään laatikoita ja asettamaan jouluherkkuja tarjolle. Tässä kohtaa Nupulle iski nälkä, joten poistuin keittiöstä keinutuoliin syöttelemään Nuppua. Johnny hääräsi keittiössä äitinsä kanssa ja pian saimme alkaa syömään herkullista jouluruokaa.
Milo väsähti aivan täysin kesken ruokailun ja kiipesi itkuisena mun syliin ja nukahti siihen. Tämä oli aivan uskomatonta, mutta jotenkin niin hellyttävää ja ihanaa. Siirsin pojan hetken päästä sohvalle, jossa hän koisi lopulta melkein kaksi tuntia.
Nuppukin nukkui ruokailun ajan kehdossa ja kävin muutamasti vain tuttia antamassa. Söin itseni aivan ähkyyn ja kahvin jälkeen myöhemmin Johnnyn vanhempien lähdettyä oloni oli tosi tukala. Miten sitä aina pitääkin ahtaa itsensä niin täyteen jouluruokaa. Ja kuinka ollakaan lämmittelin vielä myöhemmin lisää jouluruokaa itselleni, kun ähky oli hellittänyt 😉
Illalla teimme siskonpedin olohuoneen lattialle, jossa nukuimme koko perhe yhdessä. Tästä tulee aivan varmasti uusi jouluperinne. Katselimme siskonpedistä jouluista leffaa, joka oli muuten aika hyvä ja Milokin jaksoi keskittyä ihan koko elokuvan ajan. Amalia simahti leffan jälkeen, mutta Milo katsoi vielä Johnnyn kanssa Kotia kohti -elokuvan kokonaan ja aloitti vielä uudestaan aiemmin katsomamme jouluelokuvan. Milo nukahti vasta puolenyön aikaan ja joulupäivän aamuun heräsimme puoli kymmeneltä, tosin Amalia oli noussut jo ennen, mutta katseli siskonpedissä peiton alla uudet joululahjaksi saadut kuulokkeet päässä puhelimesta videoita.
Parasta joulussa on aina lasten ilo ja riemu. Ne innostuksesta tuikkivat silmät ja naurava suu saavat sydämeni lepattamaan. Yhteinen aika perheen ja läheisten kanssa, hyvä jouluruoka ja siskonpeti olivat tämän joulun kohokohdat ja loivat ihanat ja rakkaat muistot <3
Miten te vietitte joulua?
