10 marras Maailman paras isi
Blogi on elänyt hieman hiljaisempia aikoja, sillä tätä äitiä on vaivannut väsy. Iltaisin lasten käytyä nukkumaan voimat eivät ole riittäneet blogille, vaan on tuntunut paremmalta vain olla möllöttää ja käydä ajoissa nukkumaan.
Sunnuntaina juhlimme kuitenkin isänpäivää ja Amalia oli odottanut tätä päivää koko viikon. Pieni oli ihanan tohkeissaan, mutta malttoi hienosti sunnuntaiaamuna kymmeneen asti, jolloin painuimme viimein herättelemään isiä. Isi sai siis nukkua pitkään ja tarjoilimme hänelle herkullisen aamupalan ja lahjat suoraan petiin.
Kyselin Amalialta ehdotuksia mitä voisimme antaa isille lahjaksi ja tyttö sanoi heti tomerasti: annetaan semmoinen silmälasien pyyhintäliina, kun minä liimasin sen isin vanhan paperiin. Amalia siis taannoin askarteli ja liimasi minulta huomaamatta isin silmälasien puhdistusliinan tiukasti paperiin.
Toinen on niin onnellinen <3 Aamupalaksi isi sai tuoretta kahvia, appelsiinimehua, voileipää, viinirypäleitä ja pannukakkua kermavahdolla ja mansikkahillo sydämellä <3
Saanko mäkin pannukakkua?
Milo ei kauaa malttanut isiä halia, vaan lähti matkoihinsa
Monttu auki
Päivällä menimme mummin ja fafan luokse syömään ja vietimme siellä loppupäivän. Amalia antoi fafallekin puisista helmistä tehdyn käsikorun, ja lahja oli oikeastaan isiltä ja Amalialta molemmilta, sillä isi oli pujottanut siniset helmet ja Amalia vaaleanpunaiset.
Ennen kotiin menoa piipahdin oman isäni haudalla sytyttämässä lyhtyyn kynttilän ja toivottamassa hyvää isänpäivää. Kerroin isälleni hiljaa, että olen niin onnellinen kahdesta ihanasta ja rakkaasta lapsestani sekä aviomiehestäni.
Rakas Saarenmummo haudattiin kesällä isäni kanssa samaan hautaan ja minut valtasi ihan kauhea ikävä rakasta mummoani, kun katselin hautakivessä hänen nimeään. Saarenmummo tuli niin elävästi mieleeni ja olisin halunnut häntä halata ja rutistaa. Kaipuu on vielä kova.
Noh nyt meni loppu hieman surumieliseksi, mutta tätähän se meidän elämä on tunteita laidasta laitaan <3