Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
Kauhunhetket Kreikassa, kuoleeko mun lapsi mun syliin -Sydän vähän kallellaan
 

Kauhunhetket Kreikassa, kuoleeko mun lapsi mun syliin

Meillä tapahtui viimeisenä lomailtana Kreikassa jotain aivan kamalaa. Mä olen elämässäni nähnyt ja kokenut paljon, mutta tämä oli ehdottomasti pahin hetki.

Kuoleeko mun lapsi..

Oltiin koko porukalla lasten leikkipaikassa, jossa sai kolikolla lapset nauttia pienistä laitteista. Jossain kohdin Milo juoksi alueella ja kaatui vatsalleen, ei edes mitenkään pahannäköisesti emmekä kumpikaan Johnnyn kanssa kiiruhtaneet pojan luokse. Äitini oli Milon vieressä ja oli aikeissa auttaa Milon ylös maasta, mutta poika suuttui niin silmittömästi tästä, että alkoi huutaa, itkeä ja potkia selällään maassa. Tässä kohdin olin jo menossa lohduttamaan Miloa ja kun pääsin pojan luokse oli hän kasvoilta aivan sininen, silmät muljahteli ja kroppa nyki. Nostin tuon 3,5-vuotiaan aivan lötkön lapseni syliini kiljuen samalla itse ja puhalsin hulluna naamaan ja samassa Milo veti henkeä ja alkoi itkeä. Väri palasi myös saman tien kasvoille eikä mitään hätää enää ollut.

Kaatuessaan Milolla oli kädessään uusi pyssy ja pyssyn perään poika alkoi sitten lähes heti kyselemään.

Kyseessä oli affektikohtaus, joka meni niin pitkälle, että Milolta lähti taju. Tämä oli ensimmäinen kerta ja toivottavasti ei enää koskaan toistu. Mä luulen, että lämpö saattoi vielä edesauttaa tätä. Olenhan mä molempia lapsia joskus vauvoina joutunut puhaltamaan kasvoille, kun itkevät niin ettei henki kulje, mutta ei tilanne näin pahaksi ole ikinä mennyt. Oli aivan kamalaa nähdä oma lapsi sen näköisenä ja luulin ihan oikeasti, että rakas lapseni kuolee.  Siinä muutamassa sekunissa ehti käydä mielessä monta asiaa ja muutamana päivänä tapahtuneen jälkeen mua oikein kouraisi sellainen paha olo sisältä asti, mutta nyt se on jo onneksi helpottanut.

affektikohtaus

Onko muilla kokemusta affektikohtauksista? 

18 Comments
  • Juuli
    Posted at 20:59h, 14 kesäkuun Vastaa

    Hui kauhistus! Onneks Milo tokeni pian. Jäin miettimään, onkohan mulla lapsena ollut tuollainen. Juoksin mummolan rannassa ja kaaduin niin, että kanto iski mahaan. Muistan, kun makasin kouristuneena maassa, en saanut henkeä, en vastannut siskon puhutteluun. Tajuttomaksi en mennytjaksa. Tosin saattoi se kanto iskeä ilmat pihalle keuhkoista ja salvata pallean. Muistan, kuinkaettä pitkältä aika tuntui, kun en saanut vedettyä henkeä.

    • Johanna
      Posted at 09:40h, 18 kesäkuun Vastaa

      Hui 🙁

  • Maria
    Posted at 21:07h, 14 kesäkuun Vastaa

    Lapsellani oli näitä kohtauksia pari kappaletta pienempänä, ja käytiin näiden takia myös lääkärissä kun pelästyin niin kovin…. Ei kuulemma vakavaa mutta todella pelottavan näköisiä. Nyt kohtauksia ei ole enää pariin vuoteen tullut.

    • Johanna
      Posted at 09:40h, 18 kesäkuun Vastaa

      Hyvä ettei ole enää tullut <3

  • Mari
    Posted at 21:10h, 14 kesäkuun Vastaa

    Moi! Meillä on. Kuopuksella ollut useasti. Liittyy hänen kohdallaan kovaan kipuun. Jos loukkaa itsensä lujaa niin kohtaus on taattu. Ensimmäisellä kerralla oli todella pelottava tilanne. Lapsi makasi sylissä velttona ja kouristi. Kohta veti henkeä ja alkoi itkeä. On kyllä todella ikäviä ja pelottavia hetkiä.

    • Johanna
      Posted at 09:39h, 18 kesäkuun Vastaa

      Varmasti eka kerta se pahin, mutta kamalaahan se joka kerta on.. 🙁

  • Heidi
    Posted at 21:12h, 14 kesäkuun Vastaa

    Hui affkektikohtaukset ovat kyllä pahanäköisiä.
    Meidän tyttö sai ensimmäisen kerran vuosikkana kohtauksen ja niitä oli sinne 3 vuotiaaksi. Ensimäisen kohtauksen tullen säikähdin ihan kamalasti ja soitin hätäkeskuksesta apua. Sairaalassa tutkitiin ja kuvattiin pää. Syytä kohtaukselle ei löytynyt ja lääkäri kertoi että todenäköisesti syy oli affketkohtauksessa. Kohtauksia tuli vuosien saatossa useita ja tyttö jokakohtauksessa ihan sininen. Pelottavaa. Onneksi ne ajan myötä pitäisi loppua.

    • Johanna
      Posted at 09:39h, 18 kesäkuun Vastaa

      Pelottavaa on, mutta onneksi tosiaan usein loppuvat leikki-iässä..

  • Merja
    Posted at 21:28h, 14 kesäkuun Vastaa

    Itse myös koennu tuon affektiokohtauksen kun vanhin poikani oli kuukauden ikäinen. Poika ei saanu hengeä ja ambulanssi piti kutsua. Itse kävelin pitkin kämppää poika sylissä itku kurkussa mut onneksi meni ohi ennenku ambulanssi tuli mut käytiin sairaalassa tarkastuksessa.

    • Johanna
      Posted at 09:37h, 18 kesäkuun Vastaa

      Hui tosi pelottavaa ja vielä noin pienen vauvan kanssa 🙁

  • Mervi
    Posted at 23:16h, 14 kesäkuun Vastaa

    Mulla on 4 poikaa joista 1 meni aina itkiessään/suuttuessaan tuohon tilaan, kerran jopa neuvolassa hoitaja säikähti siniseksi muuttuvaa jäykkää poikaa. Vieraille ja mummulle (mun äiti) tuo oli aina ja joka kerta veret seisauttava kokemus, minä itse totuin siihen pikkuhiljaa ja opiin ottamaan ihan rauhallisesti kun poika ”kohtauksen” sai. Hän veti kyllä henkeä aina vasta viime tingassa, kun huulet ja kasvot oli ihan sinipunertavat. Poika on nyt 6 mutta joskus itkiessään menee edelleen sinertäväksi. Kestää edelleen kauan ennenkä vetää henkeä.

    • Johanna
      Posted at 09:37h, 18 kesäkuun Vastaa

      No hyvä ettei ihan taju sentään mene, mutta kamalaa silti 🙁

  • Alisa
    Posted at 16:26h, 18 kesäkuun Vastaa

    Voisko olla Epilepsia? 😮

    • Johanna
      Posted at 21:31h, 18 kesäkuun Vastaa

      Ei..

  • Huhu
    Posted at 00:12h, 21 kesäkuun Vastaa

    Esikoisella oli heti synnyttyään taipumus pidättää henkeä ennen kuin parkaisi ja alkoi kunnolla itkemään. 4kk ikäisenä jätin kerran hänet sitteriin hetkeksi mennäkseni vessaan ja kuulin kuinka tuli hätä. Odotin normaalia parkaisua ja siitä itkua, jota ei kuitenkaan tullut. Juoksin nopeasti vauvan luo ja hän oli veltto, katse oli lasittunut ja huulet sinertävät. Paniikissa nostin hänet syliin, huusin hänen nimeään ja paikansin jo mielessäni kännykkäni soittaakseni häkeen. Samalla lapsi havahtuu siihen, että on sylissäni ja alkaa nauramaan. Hittolainen, että pelästyin. Elämäni pisimmät 5 sekuntia. Sitten itkunsekainen soitto miehelle ja lapsen kanssa marssittiin Jorviin, jossa tutkittiin ja todettiin affektiksi. Jälkeenpäin totesin, ettei meidän lapsi vaan tykkää jäädä yksin. Kohtaukset loppui sitten, kun lapsi oppi liikkumaan ja pääsi perään minne ikinä meetkään.

    Terveisin
    ”Meillä ei edelleenkään lukita vessan ovea”

    • Johanna
      Posted at 08:54h, 21 kesäkuun Vastaa

      Hui tosi pelottavaa.. 🙁

  • Johanna
    Posted at 08:33h, 21 kesäkuun Vastaa

    Joo kyllä on kokemusta . Taju ei vielä ole tytöltä lähtenyt mutta siniseksi on mennyt ja menee ihan veltoksi 😱 voin kertoa että kauhealta se aina tuntuu jos niin käy .

    • Johanna
      Posted at 08:53h, 21 kesäkuun Vastaa

      Juu ihan hirveää.. 🙁

Post A Comment

*

code