05 elo Kesäpäivää Tammisaaressa
Johnny on kesäloman jäljiltä jo toista viikkoa töissä ja nyt palataan ihanaan kesäpäivään päivää ennen miehen töihin paluuta. Tämä kesäpäivä vietettiin Tammisaaressa, joka on aivan ihana kesäkaupunki. Meillä on ollut tapana vierailla Tammisaaressa joka kesä jo paljon ennen lasten syntymää ja tätä tapaa olemme jatkaneet myös lasten saannin jälkeen.
Viimeiset lomapäivät menivät aika ajoin äidin kiukutellessa, joten tämä rento sunnuntai Tammisaaressa oli oikein loistava päätös lomalle! Siskoni mies oli todennut, että mitä järkeä on lähteä kurjalla mielellä, mutta kun meillä tämä kurja mieli on usein hetkessä ohi ja sitten jo lauleskellaankin kaikki hymyssä suin. Toki Johnnykin on usein kummissaan kuinka vaimon mieli aaltoilee ja hetkessä vaimoke voi olla kuin myrskyn merkki, vaikka juuri sekunteja ennen kaikki on ollut niin ihanaa. Tämä on tätä, ei siitä sen enempää ja nokka kohti Tammisaarta!
Saimme mukaamme Amalian serkun Iidan ja tytöt olivat takapenkillä niin tohkeissaan matkan ajan ja koko reissun muutenkin. On se onni tuo serkusten läheisyys, he ovat toisilleen hyvin tärkeitä ja muuttavat omien puheidensa mukaan isoina yhteiseen kotiin.
Olimme Tammisaaressa puoliltapäivin ja Milo kävi samantien rattaisiin päiväunille. Leiriydyimme rannalle ja Milo sai porskuttaa unta varjossa puun alla. Tytöt kävivät heti pulikoimaan ja hiekkakakkujen kimppuun ja äiti keskittyi eväisiin. Jonkin ajan kuluttua Johnny lähti metsästämään kahvia ja tytöt pyysivät leikkipuistoon. Odottelimme Johnnyn paluuta ja lähdin typyjen kanssa puistoilemaan isin jäädessä rentoutumaan rannalle.
Tammisaaren leikkipuisto on kiva ja Iida poukkoili lähes kaikki vekottimet läpi. Amalia arasteli hieman muita lapsia ja otti iisimmin. Leikkien jälkeen palasimme rannalle ja tytöt pääsivät uudestaan uimaan. Johnny lähti lasten kanssa veteen leikkimään ja heitin itseni seljälleen viltille ja mietin, että tämä on kesän ensimmäinen kerta, kun makaan rannalla tai juuri muutenkaan, mutta eiköhän sekunteja myöhemmin pikkuinen Milo herännyt ja köllöttely jäi. Milo ei kauaa mietiskellyt, vaan veteen oli päästävä, joten vaihdoimme heh aika käheän uikkarin pojan päälle. Milon uinti on varpusten kastelua eikä pieni tykkää yhtään kylmästä vedestä toisin kuin siskonsa, joka suihkussakin haluaa aina jääkylmää vettä päällensä pesujen jälkeen. Siinä sitten tytön kädet viuhtoo ja hän on kuin lentoon lähdössä ja eikun uudestaan vaan, ihan kreisiä!
Eväinä meillä oli paljon kaikenlaista ja ruuaksi haimme grilliruokaa, jota söimme rannalla. Ennen kotiin lähtöä kävimme vielä jäätelöllä ja maistoin uutuus maku vadelmalakritsia, joka oli todella hyvä!
Kotimatka sujui rattoisasti ja jäimme vielä siskoni luokse kylään. Lapset saivat siellä päivällisruokaa ja kaikki kolme mukulaa olivat aika väsyjä kivasta päivästä!
Onko teillä lukijoilla lemppari kesäkaupunkeja?
Nimetön
Posted at 15:31h, 05 elokuunHei. Teillä on ihana perhe. Halusin vain tuoda esille, koska monessa postauksessa tuot tuittupäisyyttäsi esille, että onhan tilanne miehellesi varmasti ok. Meillä tilanne on toisinpäin, olen viilipytty ja mieheni tempperamentin vuoksi olen näinä kiukunhetkinä tasapainon ylläpitämiseksi käyttäytynyt entistä rauhallisemmin. Kuitenkin nyt 20 vuoden jälkeen tuo kiukuttelu ärsyttää ja välillä sisäisesti jopa raivostuttaa. Musta on alkanut tuntua, että kilahtamiset on sama kuin nakkelisi tavaroilla, rauhan rikkomista omalla tavallaan tai toisen aliarvioimista kun asioista ei voi keskustella. Luultavasti teillä ei ole näin, mutta toisaalta automaattisesti ei voi olettaa, että rauhallinen kuuntelee vuodesta toiseen mielellään toisen aikuisen ämpsyämistä.
Johanna
Posted at 13:10h, 09 elokuunHei ja kiitos kommentistasi <3 Kommenttisi pisti minut ajattelemaan käytöstäni vieläkin enemmän.
Sari
Posted at 22:25h, 05 elokuunMoi! Mä oon samanlainen hyvin temperamenttinen ihminen, mutta mulla monesti kuitenkin “kilahdus” liittyy verensokereiden laskuun. Ootko tutkituttanu verensokeris, ettei vaan oo niissä häikkää?
Terkuin Sari
Johanna
Posted at 20:00h, 10 elokuunMoi Sari! 🙂 Sokerit ollu aina normaalit.
Eija
Posted at 14:00h, 06 elokuunIhana kesäpäivä teillä, räjähdysherkästä mammasta huolimatta tai ehkä juuri siksi, ettet ole pitkävihainen kiukuttelija:) Vanhemmalla tyttärelläni on todella räjähtelevä temperamentti, nyt tosin hieman rauhallisempi kuin teinivuosina ja parikymppisenä. Hän on yrittänyt todella hillitä taipumustaan kiihtyä nollasta sataan muiden mielestä ihan pikkuasioista.Kieltämättä se on aika rasittavaa läheisille mutta onneksi muut piirteet kompensoivat tuota kiivasta temperamenttia. Sinun kohdallasi on varmasti samoin, olet lämmin ja kultainen ihminen <3 Tosi kivat kuvat taas teidän rantapäivästä:D
Johanna
Posted at 20:01h, 10 elokuunKiitos Eija kommentistasi ja kauniista sanoistasi <3
Vilja
Posted at 23:16h, 06 elokuunTammisaari on kyllä aivan ihana kesäkaupunki! Olimme siellä Ormnäsin leirintäalueella, joka on ihan keskustan kupeessa. Sieltä pyöräili hetkessä esim. shoppailukierrokselle. Ihana idyllinen ja merellinen kaupunki. Maarianhaminaankin haikailen – ehkä sitten ensi kesänä?
Johanna
Posted at 20:03h, 10 elokuunMe jätettiin tällä kertaa keskusta kiertämättä ja oltiin vaan rantsussa, kun lähdettiin liikenteeseen vasta puolilta päivin! Muutoin ollaan aina kierrelty, ihana kaupunki on <3 Maarianhaminassa en oo koskaan ollut 🙂
pikkupoikien äiti
Posted at 12:53h, 08 elokuunMeillä mä olen myös se temperamenttisempi puoliso. Mieheni on kertonut kokevansa sellaiset tilanteet joissa huudan/raivoan hyvin epämiellyttäviksi ja olen tässä 14 yhteisen vuoden aikana todella paljon onnistunut muuttamaan käytöstäni. Nykyään riidat hoituu pitkälti juttelemalla.
Johanna
Posted at 20:06h, 10 elokuunHienoa, että olet muuttanut käytöstäsi ja aivan mahtavaa, että nykyään riidat hoituvat pitkälti juttelemalla <3