06 loka Kun saa taas syödä

Milon ruoka-aineallergiat ovat väistyneet ja molempien meidän ruokavalio on kasvanut. Äitikin saa nyt syödä. Milo on 9 kuukautta ja elämä on helpottanut paljon. Välillä tuntuu edelleen hassulta, kun oma vauva ei olekaan koko ajan sylissä tai itke. Milo touhuaa ja on suurimmaksi osaksi vain hyvällä tuulella. Päiväunet ovat edelleen lähes aina puolen tunnin tirsoja tai lyhyempiäkin ja yöt katkonaisia, mutta Milo pärjää ja jaksaa hyvin näin.

Milo on muuttunut täysin eri vauvaksi ja selväähän se on, kun ei ole kipuja niin tottahan kaikki on paremmin. Milo sai kipeitä suolioireita monista ruoka-aineista aivan muutaman viikon ikäisestä saakka. Nyt oireet ovat hellittäneet ja Milolla on jo useita ruoka-aineita ruokavaliossa. Edelleen kokeilemme uusia ruokia hyvin varovaisesti, mutta kaikki mitä olemme kokeilleet ovat sopineet.

Imetän Miloa ja aloitin hyvin tiukan imetysdieetin Milon ollessa kuukauden ikäinen. Dieetti on nyt ohi ja noin kuukauden ajan olen saanut syödä lähes kaikkea ja syönythän minä olenkin. Dieetin aikana laihduin nopeasti 50 kiloon ja pysyin juuri ja juuri siinä enkä laihtunut alle sen. Dieetin loputtua söin viikon verran kakun päivässä, ihan oikeasti yhden kokonaisen pakaste daimkakun eikä äklöttänyt yhtään. Olisin jatkanut kakkujen popsimista, mutta päätin kuitenkin lopettaa, koska onhan se nyt super epäterveellistä syödä kokonainen suklaakakku päivässä.

Siirryin sitten muihin herkkuihin, erilaisiin karkkeihin, kekseihin, makeisiin piirakoihin, pannukakkuihin, pizzoihin… Painoa on tullut 6 kiloa varsin lyhyessä ajassa ja taitanee olla aika alkaa hillitsemään herkuttelua.

Annoin itselleni luvan syödä, sillä imetysdieettini oli niin tiukka ja ruokavalio yksitoikkoista. Olin tiukalla dieetillä 7 kuukautta ja söin useita kuukausia ainoastaan 15 eri ruoka-ainetta. Mausteina käytin vain suolaa ja persiljaa ja persilja oli yksi ruoka-aine näistä 15 ruoka-aineesta. Milon suoli oli niin huonossa kunnossa, ettei se sietänyt juurikaan mitään. Sain pojan kuitenkin kuntoon dieetin avulla ja pärjäsin itsekin, vaikka tottahan sitä enemmänkin olisi halunnut syödä.

Aika ajoin kokeilin uusia ruoka-aineita ruokavaliooni, mutta huonoin tuloksin. Lopulta pikkuhiljaa jotkin ruoka-aineet alkoivat sopia ja oli juhlaa saada ruokavalioon peruna ja kaura. Söin perunaa paljon siis oikeasti paljon, sillä lautasellani oli aina kymmenen perunaa joskus enemmänkin. Johnny jaksoikin heittää huonoa huumoria siitä, että muutun kohta perunaksi. Saarenmummollani oli iso perunamaa ja mummo rakasti perunaa. Uskon mummon olevan mielissään pilven reunalla perunan syönnistäni 😉

Moni kysyi miksen lopeta imettämistä ja siirry antamaan Milolle erikoismaitoja. Vaikeana päivänä mietin heittäväni hanskat tiskiin ja lopettavani imetyksen, mutta ei se erikoismaitojenkaan sopiminen ole itsestäänselvyys. Ennen sopivan maidon löytymistä Milo olisi voinut joutua todella koville rankoista maitoaltistuksista. Tuskinpa hänelle olisi se ensimmäinen maito sopinut, ei välttämättä vielä kymmeneskään. Jokainen altistus olisi luultavasti saanut pojan todella kipeäksi ja suolen toipumiseen olisi mennyt aikaa. Päätin etten lähde tähän ennen kuin on ihan pakko ja onneksi ei tarvinnut. Milon vointi koheni huomattavasti löydettyäni sopivan imetysdieetin ja se jos jokin tsemppasi.

Voi apua mikä ilme 😉

Onneksi maito riitti ja pystyin jatkamaan imetystä, sillä se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys missään tilanteessa, oli sitten allergioita tai ei.

Pärjäsin mielestäni todella hyvin ja oma lapsi oli se suurin tsemppari, kun hän voi hyvin sain voimaa jaksaa. Tietysti meillä oli Mehiläisessä upea lastenlääkäri, joka otti tilanteemme tosissaan ja oli tukena. Myös perheellä ja ystävillä oli suuri merkitys ja ilman heitä en olisi varmasti jaksanut. Myös Te rakkaat lukijat olitte hengessä mukana ja teiltä tuli tsemppaavia sanoja sekä tärkeää vertaistukea, Kiitos <3

Elämä hymyilee <3