20 helmi Kun mies ei halua lisää lapsia
Isoja erimielisyyksiä isoista asioista. Ymmärtääkö heistä kumpikaan mitä toisilleen tekevät. Kuinka näin isosta asiasta saa kompromissia, voiko siitä edes saada. Toinen ei ymmärrä, että satuttaa toista, kun ei halua puhua asiasta ja toinen ei pysty olemaan puhumatta, kun se käy mielessä monta kertaa päivässä. Eikö toinen voisi vain vähän luvata, että perheessä olisi tilaa vielä pienelle. Rakastaisiko hän vauvan yritystä, odotusaikaa ja uutta vauvaa yhtä paljon, vaikkei olisi tätä alun alkaen halunnutkaan. Vai voiko hän todella sanoa vain, ettei perhe tule kasvamaan ja toisen on vain haudattava haaveensa.
On vaikeaa, kun toinen odottaa lasten kasvua ja enemmän yhteistä aikaa toisen kanssa. Toinen taas toivoisi hartaasti isoa perhettä, lapsia ympärilleen, sisaruksia lapsilleen. Elämän isoimmat ja tärkeimmät asiat ovat meille molemmille lapset ja miten kiitollisia olemmekaan näistä kahdesta ihanuudesta, jotka olemme elämäämme saaneet.
Lapsiasia saa tunteet herkästi pintaan eikä se tunne ole ainoastaan surua, vaan myös vihaa. Vihaa toista kohtaan, eihän hän voi päättää vaan yksin olla haluamatta, mutta eihän toinen voi eikä saa toista pakottaa haluamaankaan. Asia tuskin pyörii toisen mielessä juurikaan ja toinen suree päivittäin..
Mutrusuu Milo
Onko muilla erimielisyyttä lapsiluvusta? Miten olette asiasta jutelleet ja päätöksiä tehneet?
Ps. Kuka tuollaisia mutrusuita ei muka haluaisi 😉 <3
Jenbou
Posted at 21:46h, 20 helmikuunVoi vittu pistää vihaksi. Jotkut eivät saa koskaan lasta ja sä itket kun miehelles riittää kaksi lasta.
Emppu
Posted at 22:10h, 20 helmikuunOmpa törkeää!
Joo, kaikki eivät saa lapsia, mutta se ei ole niiden vika keillä on jo ja haluavat lisää.
Nannaa
Posted at 22:21h, 20 helmikuunMiksi ei saisi haluta lisää?!
Se on tosi harmillista että jotkut ei saa ikinä lapsia! Mutta ei niin voi ajatella että jos jotkut ei saa lapsia niin toiset ei saa haluta tehdä lisää lapsia.
Sope
Posted at 22:32h, 20 helmikuunOlipas typerä kommentti!
Muiden onni ei ole sinun onnestasi pois, niin ei ole myöskään toisten lapsiluku.
Toivottavasti saat puhuttua jollekin tuosta katkeruudestasi. Silloin ei tarvitsisi tulla muiden blogiin purkamaan huonoa oloaan asiattomalla kommetilla.
Mekään emme ole pitkän yrittämisen jälkeen saaneet lasta, mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin Johannan surun aiheesta.
Toivon Johanna että saatte ajan kanssa puhuttua asian selväksi. Antakaa aikaa toisillenne, älkääkä katkeroitu. Muistakaa rakastaa. Paljon voimia asian käsittelyyn! ♡
Teillä on hurjan ihana perhe ja pidän blogistasi niin paljon ♡
Ihanaa lopputalvea!
Johanna
Posted at 10:59h, 22 helmikuunKiitos aivan ihanista sanoistasi Sope <3
Ihanaa lopputalvea Teille myös ja paljon onnea vauvan yritykseen <3 <3
Ilo
Posted at 22:50h, 20 helmikuunMulla pistää vihaksi tää sun kommentti. Ei toisen epäonni voi olla pois toisen onnesta. Jos lähtee kaikkia maailman kurjuuksia miettimään, niin sen perusteella ei pitäisi olla mitään aihetta iloon tai onneen. Olipas typerä kommentti 🙁
Elina
Posted at 12:34h, 21 helmikuunJenboun kommentti on enemmän surullinen kuin törkeä. Lapsettomuudesta kärsivä ja oman tragedian keskellä oleva ihminen voi oikeasti olla todella rikki ja masentunut eikä silloin voi olettaa olevan ymmärrystä sellaiselle, jolla on jo kaksi lasta. Tässä kaksplus blogiyhteisössä on niin paljon erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilaiteissa, että ei ole ihme jos joku loukkaantuu. Tuntuu itsestäänkin välillä ihan hullulta lukea toisen blogista, kuinka bloggaajan elämä on pilalla kun kampaaja on leikannut hiukset aavistuksen liian lyhyeksi. Samaan aikaan vieressä olevassa blogissa äiti kertoo todella huolestuneena tarinaansa kehitysvammaisen lapsen joutuessa sairaalahoitoon. Toivoisin ymmärrystä kaikille. Elämä ei ole reilua.
Nimetön
Posted at 21:50h, 20 helmikuunTähän auttaa aika.Miksi nittä lapsia pitää tehdä 3 viiden vuoden sisään? Anna miehelle aikaa toipua imetyksistä ja yöheräämisistä. Ja ymmärrä itsekin, että se parisuhdekin vaatisi sitä aikaa.
Noora
Posted at 06:51h, 21 helmikuunHaha, MIES toipuu imetyksistä ja yöheräämisistä. No joo. Onhan se rankkaa. Kai.
Mari
Posted at 07:02h, 22 helmikuunKyllä vauvavuodet on rankkoja miehellekin, on univajetta, helposti ulkopuolisuuden tunnetta, arki muuttuu kuitenkin paljon, eikä se kolme mene siinä missä yksi… kyllä miehillekin pitää antaa aikaa sopeutua, ja yhdessä yrittää päästä kompromissiin että jos se kolmas olisi tervetullut jonkun vuoden päästä, ei äiti voi määritellä oman kaipuun mukaan koko perheen rytmiä ja lasten ikäeroja jos toinen ei jaksa. Hiljaa hyvä tulee <3
Johanna
Posted at 10:50h, 22 helmikuunAika varmasti auttaakin <3 Me ollaan jo yli kolmekymppisiä ja jos kolmas lapsi perheeseen joskus tulee, niin mä toivoisin, että vauvan yritys voisi alkaa ehkä jo kesällä <3 Milo olisi tällöin 2,5-vuotias ja uskoisin, että sitten kun vauva joskus saapuisi olisi hyvin taas voimavaroja vauva-arkeen. Itse ajattelen asioita pidemmällä mittakaavalla, kun taas Johnny katselee Milon tämän hetkistä touhuamista ja toteaa heti, että ei ei ei.. 😉
Ja tietysti ymmärrän, että parisuhde vaatii aikaa ja työtä ja mielestämme siis molempien mielestä hoidamme parisuhdetta oikein hyvin <3 Johnny kaipaisi kuitenkin kahdenkeskistä matkustelua esimerkiksi, mutta ymmärtää kyllä hyvin sen etten jätä lapsia näin pieninä hoitoon pidemmäksi aikaa ja sitten tietysti tälläiset haaveet jäävät aina vaan pidemmäksi aikaa jos kolmas lapsi perheeseemme saataisiin..
Liian vauvakuumeinen
Posted at 22:08h, 20 helmikuunMeillä tällä hetkellä meilkein sama mielen taisto. Minä haluan sisaruksen tuolle 1v1kk lapselle, mies ei VIELÄ. Loppusyksystä ois tarkotus muutenkin alkaa yrittää kun valmistun jouluksi opinnoista, sen puoleen kyllä ymmärrän miehen kannan. Toisaalta pelottaa että sitten en tuu heti, pääsen töihin ja sit taas odotellaan, että millon ois hyvä hetki jatkaa yritystä. Haluaisin vaan niin kovasti, asia pyörii päivittäin mielessä, ja monet itkut vääntänyt. Ei vaan auta kuin odotella….
Johanna
Posted at 10:50h, 22 helmikuun<3
Jansku
Posted at 22:14h, 20 helmikuunMeillä mies oli sitä mieltä että kaksi lasta oli sopivasti. Oma ajatus oli kuitenkin kolmannesta lapsesta, josta aika-ajoin mainitsinkin ohimennen. Vajaan vuoden asiaa kypsyttelin jonka jälkeen mies oli asiaan valmis. Kolmannen ollessa vajaan vuoden tuli ajatukseksi vielä neljännen lapsen hankinta ja tähänkin asiaan auttoi vain aika. Tälläkin kertaa vuoden verran. Nyt meillä kuitenkin on neljä ihanaa lapsosta, joista nuorin vajaa 2kk ikäinen.
Johanna
Posted at 10:51h, 22 helmikuunOih ihanaa <3
Jenni
Posted at 22:14h, 20 helmikuunYmmärrän sua niin hyvin! Meillä vähän samankaltanen tilanne.. Paitsi meillä ei oo ensimmäistäkään lasta. Mies on mua muutaman vuoden nuorempi ja haluaa kyllä joskus lapsia, muttei lähitulevaisuudessa.. Itse oon kohta 28v ja todellakin haluaisin jo äidiksi, enkä odotella vuosia eteen päin 🙁 Ihana kun teillä kuitenkin noi kaks sulosta ja ihanaa lasta on! 🙂 <3
Johanna
Posted at 10:52h, 22 helmikuunKiitos kauniista sanoistasi Jenni <3 Toivotaan, että miehesi kypsyisi vauva-ajatukseen pian <3
-J
Posted at 12:09h, 22 helmikuunTäällä toinen ihan samassa tilanteessa oleva. Oma pää ja kroppa huutaa vauvakaipuutaan ja mies (täällä vähän vanhempi) ei kaipaa lapsia eikä tunnu ymmärtävän mitä mun pään sisässä liikkuu, miltä se kova vaubakuume tuntuu. Ja kun ei itse tahtoisi kovin vanhana äidiksi, eikä se edes aina ole sanottua että vauva tulisi tilauksesta, voi mennä pitkäänkin ennen kuin tärppää..
Nonnukka
Posted at 22:28h, 20 helmikuunNo ompas kärkkäitä kommentteja tullut… Meillä kaksi ensimmäistä lasta syntyi erittäin toivottuina 1,5vuoden ikäerolla. Itse olen aina haaveillut kolmannesta lapsesta, mutta mieheni oli ehdottomasti sitä mieltä, että kaksi riittää. Kunnioitin miehen päätöstä, eikä asiasta riidelty, mutta satunnaisesti keskusteltiin kumminkin. Yllättäen mieheni ilmoitti toisen lapsen ollessa juuri täyttänyt kaksi, että kolmas saakin tulla. Meidän pienin on nyt 8kk ja mieheni on usein maininnut, että oli oikea päätös tehdä kolmas lapsi. Tämä pieni on tuonut niin paljon iloa meidän elämään <3 Eipä sitä koskaan tiedä vaikka miehesikin mieli muuttuu 🙂
Johanna
Posted at 10:57h, 22 helmikuunMä olen kirjoittanut tämän postauksen jo lähes kaksi viikkoa sitten, mutta en uskaltanut julkasta. Mutta nyt olen tyytyväinen, että uskalsin, sillä aihe herättää paljon keskustelua ja monet näyttävät olevan samassa tilanteessa. En tarkoittanut kirjoituksella pahoittaa kenenkään mieltä, halusin vain kirjoittaa rehellisestä tästä suuresta haaveestani <3
Voi ihan meinaa itku tulla tästä sinun kommentistasi, olen tosi onnellinen puolestanne <3
Selina
Posted at 22:39h, 20 helmikuunMeillä samanlainen tilanne, paitsi meillä on jo kolme lasta, ja minä haluaisin vielä neljännen. Kolmas lapsemme oli yllätysvauva, josta olin kyllä salaa haaveillut. Miehen mielestä lapsilukumme on nyt täynnä.
Johanna
Posted at 11:01h, 22 helmikuunAika ihana ylläri <3 Nää on niin vaikeita erimielisyyksiä.. Tsemppiä <3
Ps. meillä mies huolehtii sen verta hyvin tuon ehkäisypuolen, että ylläreitä ei tarvitse odotella 😉
Heidi
Posted at 22:54h, 20 helmikuunSe on herkkä paikka lastatoivovalle, kun toinen sanoo ehdottoman ei:n. Itse olin kuopuksen häsektion jälkeen varma, etten halua enempää. Ajan myötä tulin toisiin aatoksiin, mutta mies olikin jo sopeutunut ajatukseen, ettei enempää tule. Yritin olla kiitollinen ja onnellinen kahdesta ihanasta lapsesta, ja ajatella, että he riittävät. Asia jäi kuitenkin mielen sopukoihin, ja otin sen noin vuosi sitten taas esille. Kerroin, että en halua pakottaa häntä mihinkään, tietenkään, mutta halusin hänen tietävän, että itselleni jää surullinen tyhjyys siitä, enkä voisi luvata että en koskaan tulevaisuudessa katkeroituisi, kun en kolmatta saa. Toivoin hänen muuttavan ehdottoman einsä edes ehkäksi. Hän olikin itse jo miettinyt asiaa hiljaa mielessään, ja oli valmis kolmanteen! Nyt yhden keskenmenon jälkeen odotan kolmattamme, viimeistä. Kannattaa ihan rauhassa kuunnella toista, antaa aikaa ja kertoa, miltä susta tuntuu. Kuten sanoit itsekin, ketään ei voi pakottaa ja hänenkin toiveitaan, pelkojaan ja haluaan pitää kuunnella. Mutta kyllä siitä sellainen tyhjä olo saattaa jäädä tulevaisuudessa..
Johanna
Posted at 11:03h, 22 helmikuunVoih ihana kommentti <3 Olen onnellinen puolestanne <3
Saman tähtitaivaan alla
Posted at 23:28h, 20 helmikuunVappu Pimiä totesi juuri yhdessä haastattelussa, että äideillä jää aina viimeinen lapsi tekemättä. Meillä on kaksi lasta ja nuoremman ollessa vauva oli minulla usein hyvin haikea olo, etten kokisi tätä vauva aikaa enää uudelleen. Silloin jopa mietin sitä kolmannen lapsen tekemistä, mutta nyt kun nuorempikin on jo 2 -vuotias, sitä odottaa, että lapset tuosta hieman kasvaisi. Lasten kanssa on ihanaa viettää aikaa, mutta ainakin meillä tuo nuorempi on aikamoinen vilpertti, mutta kuitenkin niin äidissä kiinni. Ihan vain haaveilen siitä, että voisin lukea illalla kirjaa olematta niin väsynyt, etten nukahda se kirja kädessä. Tai lähteä pitkälle lenkille itsekseni kysymättä mieheltä, jaksaako hän olla lasten kanssa sen aikaa (mies on yrittäjä ja tekee 12-15 tuntisia työpäiviä).
Ennen kuin saimme tätä nuorempaa lasta, olimme käyttämättä ehkäisyä noin 4 vuotta. Oltiin miehen kanssa päätetty, että toinen tulee kun tulee. Mutta kuitenkin sitä elämää eli niin, että jos se lapsi kohta tulee. Ei tullut ja todettiin, ettei se meille sitten varmaan tule. Ei menty selvittämään syitä tähän tms., koska oltiin päätetty tosiaan, että se lapsi tulee, jos tulee. Aloin työstämään päässäni ajatusta siitä, ettei meille tule sitä toista lasta. Hoin itselleni:”Meillä on maailman ihanin poika ja hän riittää meille.” Juuri kun olin sinut sen asian kanssa, ettei poikani tule saamaan sisarusta, tulinkin raskaaksi.
Yleensä se menee niin, että me äidit joudutaan tulemaan vastaan näissä päätöksissä. Yleensä me äidit halutaan vielä se yksi lapsi ja miehelle riittää jo olemassa olevat. Nämä on vaikeita asioita, mutta ei sitä lasta kannata lähteä tekemään, jos toisesta tuntuu ettei halua. Harva isä on rakastamatta lastaan, mutta on se silti isää kohtaan epäreilu tilanne.
Johanna
Posted at 11:07h, 22 helmikuunAika näyttää <3 Ja ehdottomasti yhteinen päätös pitää olla, ja tiedän, ettei Johnny ikinä suostuisi alkaa kolmatta lasta yrittämäänkään jos ei olisi sinut asian kanssa.
Kiitos paljon kommentistasi ja aivan ihanaa, että saitte pikkukakkosen <3
Taru | Mutsi hoitaa
Posted at 00:03h, 21 helmikuunMeillä ei ole kai suurempaa kiistaa lapsiluvusta, sillä kummatkin olemme sitä mieltä, että jos asia on meistä kiinni, ei lapsilukumme ole vielä täynnä. Ongelmia tuottaa ehkä enemmänkin ajoitus. Minä elän jatkuvassa vauvakuumeessa ja kohtuni huutaa tyhjyyttä, varsinkin nyt kun toinen vauvavuosi on ohi. Miehen mielestä meillä on vielä aikaa ja että tässä nyt on hyvä. Tuntuu vaikealta. Miten päästä yhteisymmärrykseen, kun näkemykset ovat vähän erilaiset?
Johanna
Posted at 11:13h, 22 helmikuunOih tuo olisi just ihana tilanne, että molemmat olisi tuota mieltä että lapsiluku ei ole vielä täynnä. Kun saisi edes sen pienen toivonhipun siitä, että ehkä..
Yritä ajatella, että te kuitenkin molemmat toivotte vielä lisää lapsia ja ole super onnellinen tästä <3 <3
Nimetön
Posted at 06:56h, 21 helmikuunOmalle miehelleni olisi riittänyt yksi lapsi. Hän ei koskaan varsinaisesti kaivannut edes sitä toista lasta, vaan asiasta käytiin hurjaa vääntöä jo ensimmäisen jälkeen. Syntyi kuitenkin kakkonen, emmekä, tietenkään, vaihtaisi häntä mihinkään!
Kolmannenkin halusin, olenhan aina toivonut ison perheen ja sen toki miehellenikin jo hyvissä ajoin kertonut. Vaan taas väännettiin kättä aiheen ympärillä. Kolmatta odottaessani suurin joka päivä sitä, kuinka en koskaan enää saisi yhtään lasta. Vauva-aikanakin tein kaikkea “varastoon”, viimeistä kertaa.
Neljättä lasta en saanut. Hän ei puutu mieheni perheestä, mutta minun sydämessäni on hänen kokoisensa kolo.
Vieläkin, vaikka toiset ovat jo koululaisia ja oma ikääkin tulee kohta vastaan. Salaa haaveilen, vaikka se taitaakin olla ihan turhaa .
Järkisyyt eivät meitä ohjaa hankkimaan vauvaja. Vauvoja tehdään tunteella ja kaipuulla.
Miehen syyt olla haluamatta lisää perheenjäseniä ovat tietysti olleet myös aina ihan ymärrettäviä, järkisyitä, vaikkakin ärsyttäviä. Kun järkisyyt eivät kohtaa omaa tunnetarvetta, tuntuu, ettei tulisi lainkaan ymmärretyksi.
Molempien on vaikeaa perääntyä.
Olen nainen, jonka viimeinen lapsi jäi tekemättä.
En tiedä, olisiko näin sittenkin, vaikka olisin saanut sen neljännen lapsen. Puuttuisiko minulta sitten viides?
Nimetön
Posted at 18:02h, 21 helmikuunPs. Muistathan vielä pettymyksessäsi erottaa mielessäsi kaksi ajatuta toisistaan: vaikka miehesi ei haluaisikaan lisää lapsia, hän ei pidä sinua huonona äitinä!
Johanna
Posted at 11:48h, 22 helmikuunTottakai, kauniista sanottu ja tuo on ihan totta <3
Johanna
Posted at 11:19h, 22 helmikuunTodella kauniista kirjoitit <3 Herkistyin <3
Kirmi
Posted at 07:22h, 21 helmikuunOmassa lähipiirissäni miehet ovat ajankuluessa päätyneet siihen kolmanteenkin lapseen, kunhan vain aikaa edellisestä vauvavuodesta on kulunut riittävästi. Ja olleet todella onnellisia myöskin siitä odotuksesta, vauva-ajasta ja lapsesta. Toivotaan, että löydätte ratkaisun, joka tuo teille molemmille rauhan.
Johanna
Posted at 11:19h, 22 helmikuunKiitos Kirmi, tätä toivon <3 Aika näyttää <3
Nimetön
Posted at 08:00h, 21 helmikuunMinä haaveilen toisesta lapsesta pienellä ikäerolla jotta lapsista on toisilleen leikkiseuraa. Esikoinen on nyt 1v4kk. Mies ei vielä halua toista. Koitan itse olla kärsivällinen kun ehdotonta ei sanaa ei ole sanottu 😉
Johanna
Posted at 11:20h, 22 helmikuunToi on just paras, kun ehdotonta eitä ei ole sanottu 😉
Helena
Posted at 09:18h, 21 helmikuunYmmärsin siis tästä postauksesta, että miehesi kaipaa enemmän yhteistä aikaa kanssasi? Entäpä jos järkkäisitte jo nyt runsaasti enemmän yhteistä aikaa (mahdollisuuksienne mukaan tietenkin)? Jospa se auttaisi ja miehesikin vielä lämpeäisi vauva-ajatuksille? 😉 Itselläkin on ihan hirveä vauvakuume, mutta olemme avomieheni kanssa vielä niin nuori, että pari vuotta ainakin pitää jaksaa odotella. 🙂
Tykkään muuten blogistasi hirmuisesti. Olen seurannut tätä jo varmaan kaksi vuotta. Ihanan rehellisesti kirjoitat kaikesta. Lisäksi pidän siitä, että sinun blogissasi on “vain” sitä arkea. Ihana seurata toisten perheonnea! 🙂
Johanna
Posted at 11:29h, 22 helmikuunJohnny kaipaa juu ja siis Johnny kaipaisi kahdenkeskistä matkustelua esimerkiksi, mutta ymmärtää kyllä hyvin sen etten jätä lapsia näin pieninä hoitoon pidemmäksi aikaa, mutta sitten tietysti tälläiset haaveet jäävät aina vaan pidemmäksi aikaa jos kolmas lapsi perheeseemme saataisiin.. Me vietetään tosi paljon aikaa yhdessä kaksin, kun lapset nukkuu yöunia ja hoidetaan parisuhdetta molempien mielestä hyvin, kaksin käydään aika paljon nykyään syömässä, mutta täytyy nyt skarpata tässä vielä ja ehdotella vaikka leffareissuja sun muita ja ihan vaan vaikka olla kotona kaksin, kun tosiaan Milo on ollut yökylässä vain kerran.. Johnny tykkäisi enemmän just sillain, että lapset olisi hoidossa ja oltais kahden, kun mulle taas riittää hyvin se, että vietetään laatuaikaa lasten nukkuessa 🙂
Kiitos kommentistasi tosi paljon ja kiitos super kauniista sanoistasi <3 Kyllä se vauveli Teillekin ihan varmasti tulee, kun hieman vielä aikaa kuluu <3 🙂
Frozenheart
Posted at 10:40h, 21 helmikuunMieheni ei halunnut esikoista, totesi haluavansa abortin. En tehnyt, koska ikää silloin oli jo ja ajattelin pahimmillaan lapsen jäävän ainoakseni. Syntyi keskimmäinen pelkästään siitä syystä ettei mies halunnut käyttää kondomia. Kolmaskin syntyi silkasta vahingosta ja jälkiehkäisystä huolimatta. Taas mies ehdotti aborttia. Ero tuli 1,5v kuopuksen syntymän jälkeen ja tuntuu ettei mies ole edelleenkään “onnellinen” lapsistaan! Jos olisin tiennyt tämän olisin ottanut jalat alle jo esikoisen odotusaikana.
Johanna
Posted at 11:31h, 22 helmikuunOhhoh melkoinen ukko sulla ollut 🙁 Tsemppiä <3
EM
Posted at 14:48h, 21 helmikuunItse perustelin miehelle siten, että kumpikaan ei varmasti ikinä katuisi sitä saatua lasta, mutta voisi katua sitä ettei koskaan yrittänyt.
Oon tehnyt selväksi, että itse haluaisin vielä lapsia, en kuitenkaan jankuta tai painosta. Mies on sitten itse jossain vaiheessa ottanut puheeksi että haluaisi vielä yhden. Kolmen piti olla se ihan viimeinen lapsiluku miehelle, mutta niin vaan tässä nyt yritetään vielä neljättä 🙂
Tällä kertaa kyllä itselläkin sellainen tunne, että se 4 riittää jos vielä nyt yksi saadaan edes. Tietysti eri asia sitten jos tulisikin kaksoset tai myöhemmin ehkäisy pettäisi, mutta tuskin ainakaan yritetään enää sitten neljännen jälkeen.
Täytyy kuitenkin olla valmistautunut siihen ettei kaikki mene aina suunnitellusti, voidaan jäädä kolmen lapsen vanhemmiksi, tai sitten voi tulla useampi vielä lisää.. 😀
Tää on aina hankalaa jos parilla on eri toiveet lapsiluvusta, toisen toive kun ei sitten toteudu kävi mitä kävi.
Johanna
Posted at 11:34h, 22 helmikuunHyvin perusteltu <3 Toi ois ihan uskomatonta jos Johnny joskus sanoisi miehesi lailla <3
Pikkupoikien äiti
Posted at 16:57h, 21 helmikuunMeillä on kaksi lasta. Itse jossain vaiheessa mietin kolmatta mutta mies ei innostunut lainkaan. Nyt kun nuorin on jo 5v ja elämä niin helppoa niin ei mullakaan ole enää vauvakuumetta. Mun mielestä elämä isompien lasten kanssa on paljon parempaa kuin pienten kanssa, voi ihan eri tavalla matkustella ja touhuilla kaikkea. Olen vahvasti sitä mieltä että päätös lapsista on hyvä olla yhteinen.
Mun omassa lapsuudenperheessä oli 4 lasta joista olen vanhin. Isäni olisi alunperin halunnut 2 mutta äidille iski kova vauvakuume joten tuli kolmas, ja sitten vielä yksi vahingossa. Vaikka on ihanaa kun on paljon sisaruksia niin valitettavasti äitini oli välillä todella väsynyt ja tuntui ettei ihan voimavarat riittäneet. Tätäkin olen pitänyt mielessä ja musta tuntuu että kaksi lasta on just sopiva mulle; heihin voi keskittyä, heistä nauttia ja jää voimia muuhunkin ?
Toivottavasti saatte juteltua miehesi kanssa ja ajan myötä löydätte molemmille sopivan kompromissin.
Johanna
Posted at 11:48h, 22 helmikuunYmmärrän sua tosi hyvin, me ollaan Johnnyn kanssa reilu kolmekymppisiä ja toivoisin kyllä kolmannen vauvan “tähän samaan syssyyn”.. En enää sitten, kun Milo olisi esim. 5-vuotias.. Amalia oli Milon syntyessä lähes kolme ja tämä oli passeli ikäero meillä, koska jaksoimme sitten taas vauva-arkea <3 Ja kun ikää itsellekin tulee lisää niin ainahan valvomiset on vaikeampia ja meillä kun nämä vauvavuodet on ollut melkoisia, vaikka olenhan mä toki Johnnylle sanonut, että se kolmas vauveli olisi varmasti tosi helppo, tämä tosin ei oikein mene läpi, kun Milosta sanoin samaa ja olin pahasti väärässä 😉
Ja päätös lapsista on mustakin oltava yhteinen <3 Kiitos, kun kerroit omasta lapsuudestasi, tätä Johnny myös pohtii, että jaksanhan minä. Johnny on usein matkojen/ruuhkien vuoksi puoli kuuden aikaan illalla kotona ja onhan se pitkä päivä lasten kanssa ja olenhan mä välillä ollut aika loppu, mutta ajattelen itse tätä asiaa pidemmällä mittapuulle, kolmas vauvahan ei saavu nyt tällä hetkellä, kun Milo kiipeilee pitkin keittiöntasoja tai karkaa ulos.. Johnny taas katselee Milon tämän hetkistä touhua ja toteaa että ei kiitti näitä enää.. 😉 Aika näyttää kuinka käy <3
Martsu
Posted at 19:46h, 21 helmikuunMeillä tilanne ihan sama. Niin paska fiilis.
Johanna
Posted at 11:49h, 22 helmikuunNää on niin vaikeita asioita 🙁 Tsemppiä ja haleja sinne <3
Maisa80
Posted at 21:19h, 21 helmikuunMeillä taas niin, että mies olisi halunnut kolmannen lapsen, mutta mä taas en. Vieläkin joskus ottaa asian esille. Itselläni oli sen verran haastavat raskaudet, että mm.terveydellisistä syistä en halua ottaa enää riskiä. Olemme myös melko nuoria vielä ja lapsemme ovat kohta 11v ja 13v niin en enää halua aloittaa uudelleen alusta. Nyt on hyvä aika keskittyä muihin juttuihin ja lapset sen ikäisiä, että heidän kanssa voi helposti lähteä esim.matkoille. Ei tartte roudata enää vaippoja, rattaita, ruokia ym.mukana. Ja nyt saa sitä kuuluisaa “omaa aikaa” ihan eri tavalla ?! En ole koskaan haaveillut suurperheestä. Vauvakuume on ollut tasan kerran. Toisen lapsen halusin kuitenkin kohtuu pienellä ikäerolla, että on sitten seuraa toisista ?! Uskon, että miehenikin on tyytyväinen tähän elämäntilanteeseen ?!
Aina siis asia ei ole niin, että mies on vaan se jarru. Voi myös olla niin, että nainen ei halua lisää lapsia.
Johanna
Posted at 11:51h, 22 helmikuunKiitos Maisa80 kommentistasi <3 Todella ymmärrettävää, että olet ollut jarruna, ja ihanalta kuulostaa teidän elo <3
Siiri
Posted at 21:22h, 21 helmikuunmuista ensinnäkin että ihmiset kokee asiat eri tavalla. sinä rakastat vauvoja, et ole ihan rikki vaikka et saa omaa aikaa etkä saa nukkua. joku toinen tulee hulluksi näistä asioista. ymmärrän miestäsi ihan täysin. muista olla painostamatta.
Johanna
Posted at 11:51h, 22 helmikuunJuu muistan olla, kiitos kommentistasi <3
Kisu
Posted at 21:32h, 21 helmikuunMä oon miehelle sanonut että musta tuntuu etä meidän perhe ei ole vielä tässä. Alussa sanoin myös kun huuteli esikoisen jälkeen kavereiden edessä et nää oli tässä. Kotona sitten sanoin et ai milloin meinasit mulle kertoa et mä oli aatellut et mun lapsilla on sama isä eli mun aviomies ja heitä olisi vähintään kaksi jos luoja suo. Nyt meillä on 4 lasta ja voisi pikku 5 mahtua, mut musta tuntuu et jos nyt vain rauhassa katsotaan ja kasvatetaan nää pienet isommiksi niin ehkä sit jos tuntuu niin jutellaan uusiks. 4lasta 5v on kuitenkin aika rutistus monta pientä
Johanna
Posted at 11:53h, 22 helmikuunOhhoh on teillä siellä säpinää <3
Jasu
Posted at 21:34h, 21 helmikuunItse tein jo ennen papin aamenta selväksi että kolme lasta tulee ainakin. Miehelle riittäisi kaksi. Saa nähdä kuinka käy. 🙂 Itse en jäisi suhteeseen (edes avioliittoon) jos en saisi elämältäni lapsia joita olen toivonut, mikäli asia ei ole kiinni esim terveydestä ja sen kaltaisista esteistä jne. Itse en ymmärrä sellaista totaalikieltäytymistä asiasta, koska uskon että jos toinen rakastaa niin se yksi lapsi ei ainakaan tuhoa mitään. Päinvastoin. Riippuu toki aina suhteen tilasta ylipäätään. Toivon, että jokainen mies ymmärtäisi tämän asian: naisen kaipuun saada lapsi tai se sisarus esikoiselle.
Johanna
Posted at 11:59h, 22 helmikuunAika näyttää kuinka meidän käy, mutta Johnny on kyllä mun elämän mies, että hänestä en luovu <3
Kolmenmama
Posted at 22:32h, 21 helmikuunMeillä on kolme lasta, iältään 10, 8 ja 2v. Minä halusin kolmannen ja sen sain, olin jo vuosia aiemmin lakannut puhumasta koko aiheesta ja sitten mies suostui.
Lapsi on rakas ja ihana, mutta kyllä tämä on ollut myös yllättävän rankkaa. Yövalvomiset, uhmat, pottakasvatus samalla kun huolehtii esiteinin ja pikkukoululaisen tarpeista. Kolme lasta on mulle jo paljon, nyt sen huomaan. Myös meneminen on niin paljon hankalampaa kuin ennen kolmosta. Usein perhe jakaantuu, vaikka kyse olis vaan pikkureissusta ostoksille tms. Kaikki hotellit ym on mitoitettu 2+2-kombolle. Kolmas lapsi on tuonut paljon vaivaa ja paljon iloa. Plussan puolelle kuitenkin jäädään, pikkuinen on myös isosisaruksille tosi tärkeä.
Johanna
Posted at 12:02h, 22 helmikuunIhana tuo viimeinen lauseesi <3 Me ollaan Johnnyn kanssa reilu kolmekymppisiä ja mä toivoisin kyllä kolmannen lapsen "tähän samaan syssyyn" <3 Yövalvomiset sun muut käyvät aina rankemmiksi, kun itselle tulee ikää lisää ja näiden kahden mukulan kohdalla olen huomannut, että meille sopiva ikäero on just noin kolme vuotta <3 Silloin jaksaa taas uudestaan vauva-arkea, en olisi varmasti pärjännyt jos ikäeroa olisi ollut esim. vain 1,5-vuotta..
Liinukka
Posted at 22:57h, 01 maaliskuunHih, oli pakko tähän, koska me odotettiin ekaa monen monta vuotta, sitten kun hän vihdoin saapui, toivoimme sisarusta, tietysti. Aloitimme kun hän oli vuoden, koska vuosien odotus 🙂 N. 2kk myöhemmin pieni ilmoitti tulostaan. Tai siis kolme. Jotka syntyivät vielä ennenaikaisena , joten esikko oli 1v7kk kun sisarukset syntyivät. Vauhtia on ollut! Musta joukkoon mahtuisi vielä yksi, mutta miestä jo hirvittää 😉 Ja nyt on ikäerotkin jo kasvaneet, kun monikot on jo 5.
Johanna
Posted at 21:52h, 02 maaliskuunOhhoh on teillä siellä vipinää <3 <3 Muakin saattais jopa hirvittää 😉 <3
Anna
Posted at 23:17h, 21 helmikuun“Toinen ei ymmärrä, että satuttaa toista, kun ei halua puhua asiasta ja toinen ei pysty olemaan puhumatta, kun se käy mielessä monta kertaa päivässä. Eikö toinen voisi vain vähän luvata, että perheessä olisi tilaa vielä pienelle.”
Niin osuvasti kirjoitettu. Itsellä entuudestaan kaksi ihanaa lasta ja koko keho, pää ja mieli huutavat kolmatta. Pelkään, että oma ikä tulee vastaan, miehellähän sitä vaaraa ei ole.
Itken ja toivon edes pientä lupausta mahdollisuudesta, ehkä joskus.
Johanna
Posted at 12:03h, 22 helmikuunVoi Anna.. 🙁 Iso hali sinulle <3
Vielä kerran
Posted at 07:25h, 22 helmikuunMeillä oli tismalleen sama kinkkinen tilanne, joka oli vaikeakin, kun molemmilla oli oma mielipide vahva. Sovittiin sitten, että kun kuopus on tietyn ikäinen niin palataan aiheeseen ja siihen mennessä ei ole mitään päätöstä olemassa. Aiheeseen palattiin sittemmin kuopuksen kasvaessa ja muistaakseni sitten sovittiin aikataulusta, koska yritys aloitetaan (n vuosi vielä eteenpäin). Lopulta asiat mutkistuivat meistä riippumatta ja odotus piteni lääkärin käskystä. Nyt odotetaan kolmatta maailmaan minä päivänä hyvänsä. Mies edelleen sanoo, että hänelle olisi riittänyt kaksi, mutta näin ison unelman tiellä hän ei halunnut olla esteenä. Neljättä ei tule kuulemma ja itselläkin hyvin vahva tunne, että tämä on hyvä näin.
Johanna
Posted at 12:06h, 22 helmikuunVoi herranen aika kuinka ihanasti miehesi on sanonut: näin ison unelman tiellä hän ei halunnut olla esteenä, snifff <3 Ihanaa loppuodotusta ja tsemppiä synnytykseen ja vauva-arkeen, olen tosi onnellinen puolestanne <3 <3
fffg
Posted at 10:40h, 22 helmikuunMinä halusin toisen, mies ei. Olin itse ainoa lapsi ja toivoin aina sisaruksia. Esikoinen oli haastava lapsi, srkin varmaan miehen päätökseen liittyi. Jankutin niin kauan, että esikoinen oli jo neljä. Mies suostui vihdoin, toisesta kierrosta tärppäsi. Lopputulos oli se, että hoidin lasta 95%, mies sen 5%. Helppo lapsi ei ollut hänkään ja väsymykseni siirtyi varmasti myös lapseen. Erosimme kun kuopus oli 4 tajuttessamme ettemme ole olleet aviopari vuosiin. Ei edes samassa makuuhuoneessa nukuttu. En tiedä, mikä kaikki johtui toisen lapsen hankkimisesta, mikä jostain muusta. Ei vain jaksanut pikkulapsiarkea kun poikien uhmat kestivät vuosia, toisella jatkuu edelleen. Nyt menee paremmin kun lapset ovat isompia. Mut et tällainen tarinakin tähän. Kinkkinen tilanne, mutta painostaa ei pitäisi. Minä sen virheen tein. Lapsi sinällään ei tietenkään ole virhe.
Johanna
Posted at 12:08h, 22 helmikuunKiitos, kun kirjoitit, olet rohkea <3 Tsemppiä ihan hurjasti <3
Hanna / Yli pyykkivuorten
Posted at 11:25h, 22 helmikuunMeillä aika teki tehtävänsä. Kaksi ekaa sai kasvaa kunnolla ennen kuin saimme sovittua, että kolmas voi tulla. Päätös oli hyvä. Oli vain yksi vauva ja isot sisarukset, joita ei tarvinnut niin hoitaa enää. Päätä, että et ota asiaa puheeksi puoleen vuoteen tai vuoteen. Anna toiselle lupa hengähtää ja miettiä rauhassa. Ei ole kiva, että asia on tapetilla koko ajan. Yrittäkää nauttia arjesta nyt. Iso ikäero ei ole välttämättä huono asia. Meillä isommat oli 5 ja 7,5 vuotta vauvan syntyessä.
Johanna
Posted at 12:10h, 22 helmikuunKiitos kommentistasi Hanna <3 Aika näyttää kuinka meidän käy <3
Jessica
Posted at 08:41h, 23 helmikuunMinä haluisin kolmannen.Meillä nyt 2v,8kk ja 5,5kk <3 Mies on ehdottomasti sitä mieltä että enään ei tule. Kovasti toivon että jos muutaman vuoden päästä mieli muuttuisi miehellä. En aio kyllä ihan vielä luopua ajatuksesta että nämä lapset olisivat nyt tässä 🙂 tsemppiä sinne!
Johanna
Posted at 09:57h, 26 helmikuunHyvin saattaa miehesi mieli vielä muuttua <3 Ja kiitos Jessica <3
äiskä vm-62
Posted at 11:40h, 23 helmikuunMutta teillähän Johanna on jo tyttö ja poika! Ei ole enää mitä tehdä 😉 Ei vaineskaan, totta puhuen ,hankala tilanne jos mies ei halua. Itsellä kaksi lasta, nyt jo aikuisia 😀 ja myös tyttö ja poika, heistä olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen. Ja jos minulla olisi ollut erilainen mies, olisin halunnut vielä parikin lisää, miehestä, nykyisin ex ei vaan ollut siihen, ei osallistunut lasten hoitoon jne ja se suurin syy että on ex.
Johanna
Posted at 10:02h, 26 helmikuunOnneksi meillä Johnny osallistuu lastenhoitoon kotona ollessa 🙂 Ei ois lapsille eikä mulle reilua ettei osallistuisi ja semmonen ukkeli kyllä lähtis täältäkin kiitää hyvin nopeesti 😉 Kiitos, kun kommentoit <3
Meillä
Posted at 23:01h, 24 helmikuunMeillä kävi niin,että kolmas lapsi oli “minun” projektinu johon mies suostui painostettuna..koin siitä huonoa omaatuntoa kun vauvan kaipuuni oli niin kova ja tein raskausajan surutyötä,että tämä on se viimeinen vauva ja muuta. No nyt tilanne on kääntynyt päin vastoin ja mies puhuu,että menis se neljäskin?Itse en ole asiasta ollenkaan varma ja tässä täytyy pureskella mitäs nyt tehdään..
Johanna
Posted at 10:07h, 26 helmikuunOhhoh johan kääntyi yllättävästi <3
Nimetön
Posted at 18:51h, 03 maaliskuunKylläpä osui ja upposi.
Meillä on kaksi lasta 1,5v ikäerolla. Mä oon sitä mieltä, että vaikka neljäkin lisää saisi tulla, mutta mies taas ajattelee, että nämä saattaisivat riittää. Välillä tunnen jopa katkeruutta, etten saa kokea pieniä liikkeitä sisälläni, tai pienen pieniä varpaita vatsaani vasten. Myös se ahdistaa, että mä syön niitä hormoneja, ja kärsin sivuvaikutukset, vaikka haluaisinkin vauvan. Silti toivo elää. Jospa sitä vielä, kun nämä kaksi kasvavat.
Ystävät ympärillä saavat vauvoja, mistä olen vähän kateellinen, ja välillä tuntuu hankalalta olla onnellinen toisen puolesta. Ja kuinka ihastuneina nuo pienet kultani hoitavat ympärillä olevia vauvoja, voi kun meilläkin olisi!
Nyt olen vain koittanut olla puhumatta aiheesta, ettei mies koe sitä painostuksena. Meilläkin nimenomaan niin, että mulla tää on tunne, ja miehellä järkisyyt.
Mutta se tyhjyyden tunne sydämessä, kun ajattelee, ettei enää ikinä vauvoja.
Kiitos vertaistuesta!
Johanna
Posted at 13:32h, 04 maaliskuunKiitos kommentistasi <3 Nää on vaikeita asioita todella 🙁 Tsemppiä kovasti sinne <3
Yhden pojan äiti
Posted at 13:23h, 05 maaliskuunNo mulla on 5v poika eikä mies halua toista lasta. Pakko oikeasti etsiä uusi mies että saisin toisen lapsen. Niin epäreilua ettei toinen halua vaikka yksin käytännössä olen esikoisenkin kasvattanut, eipä siitä toisesta siis miehelle mitään lisä vaivaa olisi. Ainiin paitsi rahan meno, ainiin paitsi itehän mä oon kaikkinpojan vaatteett yms yms tähänkin asti maksanu.
Oon maailman lapsirakkain ihminen ja niin epäreilua ettei pienellä ihanalla pojallani ole sisaruksia itsekkään isänsä takia.
Ja jos josku saan lisää lapsia niin tulee esikoisen välille suuri ikäero :/
Johanna
Posted at 21:38h, 06 maaliskuunTosi kurja tilanne 🙁 Tsemppiä ja haleja sinne <3 <3
Kun vaan uskaltaa kirjoittaa -Amalian harvinainen sairaus
Posted at 21:42h, 07 maaliskuun[…] omaa oloa kohensi tosi paljon postaus Kun mies ei halua lisää lapsia ja Teidän kommentit sekä vertaistuki on ollut kullanarvoista. Kiitos siis tästä! Enää en ole […]
Onneksi sain sinut -Sydän vähän kallellaan
Posted at 20:52h, 25 elokuun[…] Moni ehkä muistaa sen, että meillä käytiin “hieman” vääntöä kolmannesta lapsesta ja silloin kirjoitin tunteen vallassa itselleni riipaisevan kirjoituksen Kun mies ei halua lisää lapsia. […]