04 heinä Toivepostaus Milo vauva

Nyt saatte tutustua hieman paremmin meidän Miloon. Milo on jo puolivuotias ja aika tuntuu kiitävän kauheaa vauhtia. En tiedä johtuuko se lasten hieman pidemmästä ikäerosta, mutta jaksan fiilistellä kaikkea Milon oppimaa ihan samalla tavalla kuin aikoinaan Amaliankin. Tällä kertaa sitä ei kuitenkaan odota ihan samalla tapaa uusia asioita ja toivoisi ennemminkin ajan pysähtyvän kuin menevän hurjaa vauhtia eteenpäin.

Amalian vauva-aika oli rankka, mutta Milon vauva-aika on ollut vielä rankempi. Onneksi tällä kertaa osaa ottaa asioita rennommin. Amalia oli huono nukkumaan öisin ja päivisin, Milo sen sijaan nukkuu öisin, vaikka herääkin syömään aivan liian monta kertaa. Milo nukkuu aina alkupätkän yöstä hyvin, kolme tuntia yhteen soittoon, mutta sen jälkeen hän herää kahden tunnin välein vähintään. Yöheräämisiä helpottaa se, että pikkuinen nukkuu äidin kainalossa, joten äidin ei tarvitse nousta sängystä pojan halutessa tissille. Milo on nukkunut meidän vanhempien sängyssä reilu viikon ikäisestä ja tämä on ollut oikein toimiva ja hyvä ratkaisu meille.

Milo on aikamoinen mammanpoika ja viihtyy sylissä todella paljon. Milo ei ole ollut kovinkaan tyytyväinen vauva, mutta kukapas olisi jos maha on kovasti kipeä. Mahakivut ovat kuitenkin onneksi historiaa, sillä äidin imetysdieetti toimii ja pojalle on löydetty jo mukavasti sopivia ruokia.

Milo oppi huilimaan massulla ollessaan <3

Tällä hetkellä Milolta löytyy kaksi hammasta, alhaalta molemmat. Lisää on kuitenkin tulossa ja jälleen kaksin kappalein kerralla, tällä kertaa hampaat tulevat ylös etuhampaiden viereen molemmin puolin. Pieniä hampaita olemme pesseet jo huolella ja Milo tykkää tästä puuhasta kovasti ja harjailee itsekin hienosti. Milo on hampaita tehdessä kiukkuinen eikä viihdy lattialla lähes ollenkaan. Niinpä poika vaatii olla sylissä melkein kaiken aikaa ja onhan se suoraan sanottuna aika raskasta. Rakastan pitää molempia lapsia sylissä ja Amaliakin tykkää edelleen olla sylissä, mutta kun Milo ei olisi maassa hetkeäkään huutamatta. Tulisivat vaan äkkiä nuo kaksi hammasta, jotta saataisiin taas rauha taloon edes hetkeksi ennen seuraavien hampaiden tuloa.

Milo on luonteeltaan oikea hurmaaja, hän väläyttää aina hymyn, kun häntä katsoo. Vaikka Miloa kiukututtaisi, niin hymyn hän ennen parkua huulilleen vääntää, aina. Milo rakastaa siskoaan ja kikattaa Amalialle koko ajan. Amalian ei tarvitse edes tehdä tai puhua mitään niin veli jo nauraa ja hymyilee kuin hangon keksi.

Milo osaa jo paljon kaikenlaista. Uusin opittu asia on tavaroiden pudottelu ja siitä tämä jukuripää tykkää. Hän tietää, että me nostamme tavaran ja sitten on taas kiva tiputtaa se uudestaan. Matkiminen on ollut jo pitkään kivaa, siskon kanssa on parasta hakata vuorotellen kämmeniä keittiönpöytää vasten. Päristely on myös kovassa huudossa taas vaihteeksi ja mikäpäs sen mukavampaa kuin päristellä soseita syöttäjän päälle, kun ei enää maistu.

Milo on jo pitkään osannut kääntyä ja laittaa ihan kaiken suuhun. Varpaat maistuvat myös ruoka-aikaan sitterissä syödessä.

Milo ei ole vielä lähtenyt ryömimään, mutta on hyvin pitkäkyntinen ja todella kiinnostunut kaikista ei hänen tavaroista. Usein pikkuveikka leikkii siskon leluilla, jotka on paljon hauskempia kuin omat. Amalia antaa aina Milon katsoa lelujaan ja jos sisko sitten haluaa jonkun lelun veikalta, niin hän ei koskaan ota sitä kädestä vaan ehdottaa vaihtokauppaa ja ainahan veli vaihtaa 😉

Milo liikkuu pyörimällä napansa ympäri ja kovasti olisi halua päästä jo eteenpäin. Olemme alkaneet istuttaa Miloa syöttötuolissa ruokailujen ajan, vaikka itse hän ei vielä osaakaan istua. Milo on pungennut sylissä istuvaan asentoon jo hyvin varhain, joten kiire on ollut näkemään mitä ympärillä tapahtuu.

Melkonen kuorma!

Vaunut ovat myös vaihtuneet rattaisiin ja siellä puoli-istuvassa asennossa istuminen on pojasta aika nastaa. Päiväunetkin ovat maistuneet rattaissa sen perus puolen tunnin ajan. Milon aamupäiväunet kestivät viime viikolla kolmen päivän ajan tunnin ja tämä oli aivan luksusta, mutta nyt hän on taas valitettavasti siirtynyt takaisin puolen tunnin mittaisiin uniin.

Milo jättää nykyisin välillä kolmannet päiväunet väliin ja nukkuu siis toisinaan vain kahdet unet, molemmat kestoltaan puoli tuntia eli yhteensä tunti päivässä päiväunia. Tämä on hurjan vähän enkä käsitä miten hän ei nuku enempää. Toisaalta Amalia on ollut vauvana aivan samanlainen nukkuja, joten onneksi tämä ei tullut hirmuisena yllärinä. Monet eivät ehkä ymmärrä miten raskasta on, kun vauva nukkuu näin vähän. Amalian kummitkin hämmästelivät, kun laitoin Milon nukkumaan heidän pihalle ja puolen tunnin päästä poika jo pirteänä heräsi. Onhan se tosi lyhyt aika.

Lapset käyvät yöunille kuitenkin ajoissa, usein ennen kahdeksaa molemmat ovat täydessä unessa. Päivät lasten kanssa menevät täydessä työn touhussa, mutta iltaisin on onneksi aikaa ladata akkuja seuraavaa päivää varten.

Milo on sanonut jo kolme sanaa, jotka ovat äiti, mummi ja vauva tai ainakin äänteet kuulostavat ihan näiltä sanoilta ja äiti sanaa oli todistamassa myös Mehiläisen hoitaja.

Milo vierastaa paljon eikä häntä voi laskea muiden kuin ihan lähimpien syliin ja aina silloinkin poika tykkää, että myös äiti on lähellä. Milo oli mummin siis minun äitini sylissä mökillä ja mummi kertoi Milon alkaneen yhtäkkiä katsella hätääntyneenä sivulta sivulle ja sitten parahtaneen aivan rääkyvään itkuun. Milo hätääntyi kun ei nähnytkään minua ja rauhoittui sitten heti kun otin hänet syliin. Ennen rattaiden vaihtoa Milon maatessa vaunuissa vieraiden katse sai usein alahuulen väpättämään ennen kuin äiti kävi höpöttämään ettei ole mitään hätää.

Milo rakastaa siskon lisäksi serkkujaan. Eemi serkku on ihan paras! Milolla on myös muutama vauvaystävä, joista tulee varmasti hyviä leikkikamuja.

Milo on kasvanut oikein hienosti ja on kerryttänyt painoa kivasti, kun suoli on saatu rauhoitettua. Imetän Miloa ja tämä on meidän oma yhteinen ihana hetki. Milo on ollut helppo imetettävä, mutta nyt ylähampaita tehdessään hän päätti aloittaa rintalakon ja tämä oli aivan kamalaa. Muistui niin mieleen Amalian aikaiset imetysajat, kun haasteita oli paljon, vaikka imetys silläkin kertaa enemmän ihanaa oli kuin kamalaa. Se vaan tuntuu niin pahalta, kun lapsi ei enää yhtäkkiä huolikaan tissiä, vaan itkee selkä kaarella jo siinä vaiheessa, kun laitat häntä tuttuun imetysasentoon. Lakon aikana Milo söi paljon öisin, mutta päivällä vain muutaman kerran. Nyt lakko alkaa olla selätetty enkä onneksi saanut pelkäämääni rintatulehdusta, joka oli jo hilkulla.

Tälläinen ihana pikkuinen hymypoika meillä on, joka välillä saa vanhempansa äärirajoille, mutta hymyllä sulattaa varmasti kaikkien sydämet <3

Minkälaisia puolivuotiaita muilta löytyy?