08 syys Kaikki muut muisti lapsen nimipäivät paitsi äiti
Meidän perheessä muistettiin aina nimipäivät, kun olin pieni ja jopa pientä lahjaa saimme. Toki edelleenkin nimipäivät muistetaan, vaikka ikää on mittarissa 30 😉
Olen halunnut tätä tapaa jatkaa omien lasten kohdalla, mutta kuinkas ollakaan, niin vain unohdin poikani eiliset nimipäivät tyystin. Aamulla jo kuuden jälkeen tuli ensimmäinen onnentoivotus viesti Milon kummitädiltä ja pitkin päivää onnitteluja “sateli” pikkuiselle nimpparisankarille.
Päätettiin sitten Amalian kanssa vähän paikkailla tilannetta ja leivoimme Milon päiväunien aikana Milolle nimipäiväkakun! Amalia halusi laittaa kynttilätkin pannukakkujen päälle ja vaihtoi juhlamekon päällensä.
Milo oli ihan ihmeissään herättyään unilta, kun sisko aloitti onnittelulaulun säestämällä lauluaan rummulla ja kahdella marakassilla. Meteli oli hirmuinen ja yhdessä he sitten puhalsivat kynttilät sammuksiin ja herkuttelu sai alkaa.
Äiti antaa onnittelupusun!
Ihan töttöröö vielä..
Amalia tykkää hyvästä,kuten ilmeestä näkee!
Kivat juhlat!
Isi oli eilisen päivän poissa töistä, kun hänelle nousi kuume tiistai-iltana. Eilisen mies oli ihme ja kumma kuumeeton, joten tänään isi on ollut töissä. Huomenna onkin jo perjantai ja viikonloppu häämöttää!
Muistetaanko muissa perheissä nimpparisankareita? Ja jos muistetaan, niin millä tavalla?
Titiuu
Posted at 20:48h, 08 syyskuunMeillä juodaan yleensä leivoskahvit. Ei sen enempää.
Johanna
Posted at 21:06h, 08 syyskuunKuulostaa ihanalta ?
Karoliina
Posted at 20:59h, 08 syyskuunMeillä ei kyllä muut perheen jäsenet muista nimipäivänä, mutta tuo nimpparionnittelu ja pieni lahja oli aina minun ja papan kahden keskinen juttu. Pappa ikävä kyllä nukkui viime viikonloppuna pois, omassa kodissaan<3 Nyt on vain muistona tekstiviestinä laitetut viimeiset onnittelut…
Johanna
Posted at 21:06h, 08 syyskuunVoi miten surullista kuulla, otan osaa ? <3 Ihana sinun ja pappasi välinen juttu ?
Niina
Posted at 22:42h, 08 syyskuunMusta on kanssa hieno asia muistaa nimipäivätkin, ei juhlia ja juhlanhetkiä kuitenkaan liikaa koskaan ole. Lapsena meillä ei muistaakseni nimppareita juhlittu ja nykyäänkin aika vähän. Mut ihan ihana muisto on se, kun eläkkeelle nyt kesäkuussa jäänyt kollegani töistä oli viime vuonna lokakuisena nimpparipäivänäni jättänyt kauniit neulotut (hänen tekemänsä) villasukat työpöydälleni kortin kera. En koskaan unohda sitä <3 Hän vielä sanoi, että halusi neuloa mulle sukat nyt nimpparilahjaksi, koska ei enää seuraavana syntymäpäivänäni (heinäkuussa) ole töissä, eikä voi neuloa mulle enää synttärisukkia (muutenki kesäaikaan villasukkien antaminen ei ehkä paras lahjaidea ole). Joten tuo nimipäivämuisto säilyy aina muistoissani ja sukat käytössäni <3 Nimpparionnittelut myös Milolle:)
Johanna
Posted at 21:43h, 09 syyskuunVoi mikä ihana työkaveri sulla on ollut <3 <3 Ja varmasti ihana nimipäivämuisto säilyy muistoissa lopun elämää <3
Hihii Milo kiittää 🙂 <3
Kotiviini
Posted at 12:34h, 09 syyskuunMeillä kotona muistettiin nimpparit ja nimpparilahjakin oli monta vuotta vakio :). Nimipäivä oli syyskuussa, lähellä koulujen alkua ja sain aina uuden, ihan itse valitsemani penaalin nimpparilahjaksi. Tiettekö sellasia, kun oli 80-luvulla; niissä oli miljoonia erilaisia luukkuja, ne aukes leväälleen yms. yms. Mulla oli aina taatusti luokan hienoin penaali ala-asteella 🙂
Kyllä mä oman lapseni nimpparitkin jollakin pienellä muistamisella huomioin, mut ei mitään suurta.
Johanna
Posted at 21:44h, 09 syyskuunHihii ihana 🙂 <3 Ja juu ei tarvii mitään suurta ja ihmeellistä <3