Bansku pitkäaikainen ihana lukijani toivoi videopostausta, jossa haastattelisin Amaliaa. Tämä kuulostaa hauskalta, ja uskon, että Amalia lähtee hommaan mukaan ilomielin! Joten mitä Te haluaisitte kysyä Amalialta? Amalia on viisivuotias äitinsä lailla aika avoin tyttö, joten sopivia kysymyksiä vain tulemaan! Katson itse sitten tietysti mitkä kysymykset soveltuvat esitettäväksi Amalialle 🙂
Ihan mielettömän ihana ja piristävä viikonloppu vietetty! Johnny lähti siskoni miehen ja heidän kaverin kanssa Lontooseen torstaiaamuna ja me olemme olleet koko pitkän viikonlopun yhdessä siskoni perheen kanssa.
Perjantaina saimme siskoni lastensa kanssa meille yökylään ja me vastavuoroisesti yövyimme heillä lauantaista sunnuntaihin. Amalia ja Iida ovat olleet tutusti kuin paita ja peppu ja vielä tänäänkin ovat jatkaneet yhdessäoloa koko päivän.
Meidän luona siskoni tenavineen nukkuivat sohvalla, johon laitoimme rahiosan ja minä nukuin omien murusteni kanssa heillä patjoilla Eemin huoneen lattialla. Valvoimme molempina päivinä aika pitkään ja joka ilta viimeisenä hyytyi kukas muukaan kuin porukan pienin eli Milo.
Ulkoilimme paljon viikonlopun aikana ja ulkona on aina mukavampaa, kun on seuraa niin itsellä kuin lapsillakin. Eemi kaivoi jo pyöränsä esille ja Miloa sai tietysti työnnellä pikkuisella pyörällä. Tytöt siivosivat tohinalla leikkimökkiä ja sen edustaa sekä istuttivat kukkia kukkaruukkuihin ja samalla sotkivat haisevalla mullalla ja hiekalla itsensä.
Perjantaina pidimme herkkupäivän, mutta myös lauantaina tarjolla oli poppareita, joita rohmusimme samalla, kun katselimme Putousta.
Siskoni oli tilannut jostain nettikaupasta tehokasta kasvonaamiota, ja sain pienen hemmotteluhetken, kun sisko siveli naamion kasvoilleni. Naamio sai vaikuttaa 45 minuuttia, jonka jälkeen se revittiin kasvoilta. Tämä teki hieman kipeää, mutta kyllä se kannatti ja iho oli todella pehmoinen ja epäpuhtaudet lähtivät.
Ennen kotiinpaluuta jätin siskon auton ikkunaan pienen kiitoksen!
On todellinen onni, että pienet tyttömme ovat lähes samanikäisiä ja niin läheisiä keskenään. Ja me siskokset myös ja iso onni on myös se, että asumme näin lähekkäin <3
Tämä päivä alkoi uintireissulla ihanan ystäväperheen sekä siskoni perheen kanssa. Meidän mukulat on aina tykänneet uimisesta ja Amalia on oppinut jo hienosti uimaan sukeltamalla. Me olemme lähdössä pian taas ulkomaille lomalle ja uskon, että reissun aikana Amalia saattaa oppia uimaan. Kiirehän toki uimisen oppimisella ei vielä ole, mutta polskiminen sujuu jo niin hyvin ettei enää paljoa vaadita kunnon uimataitoon. Milo osaa myös hienosti sukeltaa eikä pelkää vettä lainkaan. Milo tykkäsi laskea lasten liukumäestä, ja kahdesti laskimme myös yhdessä isosta mäestä. Pallon heittely oli mieluista puuhaa Milon mielestä ja veteen hyppiminenkin luonnistuu.
Me olemme käyneet uimahallissa aika harvakseltaan ja uintireissuja pitäisi ehdottomasti lisätä, sillä niin hauskaa puuhaa se on kaikkien meidän mielestä. Uinnin jälkeen jäämme aina uimahallin kahvioon syömään hieman jotain suolaista ja jälkkäriksi jäätelöä.
Milolla oli kahvilassa vauhti päällä eikä hän malttanut oikein olla aloillaan, mutta nyt pieni tuhisee takapihan terassilla rauhallisesti.
Meidän päivä jatkuu mukavasti siskoni ja hänen lasten kanssa, sillä saamme heidät yökylään isäntiemme viettäessä huvimatkaa Lontoossa. Kiva viikonloppu tiedossa täällä, toivottavasti myös Teillä <3
Tällä kertaa esittelyssä Amalian huone, eiköhän anneta kuvien puhua!
Korista Amalia valitsee joka ilta iltasadun, joka luetaan yhdessä äidin kanssa!
Mekot verhona!
Vaaterekki on tilattu Ellokselta!
Barbietalo on ollut tosi kovassa käytössä!
Meikkipöytä kauneutumista varten, kuten Amalia sanoo!
Siellä on äidin vanhat popot!
Pallotapetti on Lohjan Latvalasta!
Sellainen prinsessahuone meidän typyllä, mitäs tykkäsitte?
Amalia on melkoinen persoona ja mietin jo raskausaikana tuleeko pikkuveli jäämään siskonsa varjoon, mutta tämä pieni vilkas pojanviikari on totaalisesti hänkin melkoinen persoona eikä näin ole päässyt käymään.
Milo on ollut aina hyvin vikkelä eikä juurikaan paikallaan, mutta nyt kahden vuoden rajapyykin jälkeen on pojasta kuoriutunut ihana leikkikaveri, joka jaksaa jo paremmin keskittyä tekemisiinsä. Poika tykkää askarrella, maalata, tehdä palapelejä, auttaa äitiä kotitöissä ja ruuanlaitossa sekä leikkiä kaikenlaisia leikkejä. Siskon ja siskon kamujen kanssa on huippua leikkiä isosiskoleikkiä ja Milo tykkää olla tässä leikissä vauva. Milo rakastaa pelata sählyä ja jalkapalloa ja odotan jo kesää, jotta poika pääsee pelaamaan oikein kunnolla kotipihalla. Milo tykkää kaikista kulkuneuvoista ja traktorit ja rekat huomataan aina liikenteessä, kuten tietysti myös piipaa-autot. Kotona Milolla on paljon pikkuautoja, kaivuri, bussi ja muutama rekka-auto ja näillä on kiva leikkiä.
Milo osaa jo hienosti pukea itse, ja oikeastaan kaikki on saatava tehdä itse. Milon sanavaraston kaksi käytetyintä sanaa on: ite ja ei! Milo on temperamenttinen ja hermo palaa pojalla nopeasti. Suuttuessaan hän saattaa viskoa tavaroita tai vain karjua ihan täysillä. Milo kiipeilee edelleen keittiöntasoille vetimien avulla, mutta on onneksi lopettanut jatkuvan käsienpesun vessassa. Milo on todella ehtiväinen ja välillä poika on pursottanut saippuaa päähän tai vaatteisiinsa, toisinaan hän livahtaa ulos tai antaa Nuuskulle kilopäin meetvurstia.
Milo rakastaa temppuilua ja on oppinut paljon eri temppuja Iida serkulta, joka käy voimistelussa. Milo oli juuri täyttänyt vuoden, kun hän osasi jo kuperkeikan, joten ketteryyttä riittää. Milo osaa hyppiä sohvalta ja arkkupöydältä hienosti alas ja tasajalkaa pomppimaankin hän oppi jo todella aikaisin.
Tästä yllä olevasta kaivuripaidasta on kerrottava hauska tarina. Olimme Johnnyn ja lasten kanssa laulamassa kirkossa joululauluja, kun Milo iski silmänsä takana istuvaan ehkä jopa yläaste ikäiseen tyttöön. Silmäpeliä aikansa käytyään poika avasi vauhdilla hupparinsa vetoketjun, heitti paidan päältään ja hymyili leveää hymyä tässä hihattomassa kaivuripaidassa saaden tytön ja hänen vanhempansa miltein repeämään nauruun!
Milo on hyvin hoikka poika, vaikka hän syö paljon. Lisäämme pojalle öljyä puuroihin ja välillä myös ruokiin, jotta energiansaanti olisi riittävä. Milo käy painokontrolleissa nyt vain puolen vuoden välein ja verikokeita on otettu laajasti painoasian vuoksi, mutta kaikki on ollut onneksi hyvin ja lääkäri on todennut pojan olevan hyvin liikkuvainen ja rakenteeltaan hoikka.
Milo sairastaa astmaa, ja annamme hänelle astmalääkettä aamuin illoin. Tämä tosin ei vaikuta pojan elämään millään tavoin ja vähäiset flunssatkin on selätetty nykyään oikein hienosti. Atooppista ihottumaa tai allergiaa on edelleen ja tämä näkyy aika vaikeinakin iho-oireina. Ihon hoito on tärkeää ja kortisonia kuluu kyllä välillä vähän liikaakin. Nyt tämän kuun astmakontrollissa ajattelin kysäistä uusista ruoka-aine allergiatesteistä, jotta osaisimme vältellä ruokia, jotka ihottumaa mahdollisesti aiheuttavat. Harmiksemme Iho- ja allergiasairaalassa ei uskota allergioihin jos ne eivät testeissä näy ja meillähän Milolla on testit näyttäneet negatiivista pikkuvauvasta asti.
Milo rakastaa läheisiään ja tykkää ihan hirmuisesti isoista pojista. Esimerkiksi HopLopista poika voi lähteä kirmaamaan isojen koululaisten perässä aivan tohkeissaan. Milo puhuu jo paljon sanoja, mutta ei lauseita. Hän tulee kuitenkin sanojen avulla oikein hyvin ymmärretyksi ja perhepiirissä me tiedämme pojan tarkoittavan kankilla kännykkää ja kalulla kaivuria 😉 Nämä ovat nämä kaksi “hieman” epäselvää sanaa, muutoin sanat tulevat ihan oikein. Kankista olemme me muutkin alkaneet puhua, Iidaa ja naapurintyttöä myöden.
Eemi serkku on todella tärkeä ja rakas Milolle!
Milo rakastaa halimista ja suukkojen antamista ja tykkää lähetellä myös lentosuukkoja. Milo on huumorintajuinen ja hänen hassuille jutuille ja tempauksille saa nauraa vedet silmissä joka päivä.
Milo lukee joka ilta isänsä kanssa iltasadun ja nukkuu äidin vieressä vanhempien sängyssä. Milo nukkuu oikein hyvin, muutamasti herättää äidin laittamaan peittoa paremmin ja etsimään pudonneen tutin. Milo syö siis vielä tuttia unilla ja välillä hetkittäin myös päivällä, mutta tästä luovumme sitten kesemmällä.
Milo on aikamoinen koheltaja, mutta hän ei pienistä itkeskele. Oikeastaan jos itku pääsee haaverin yllättäessä, niin silloin melkein tietää, että tulee verta. Ihme kyllä pojalla on hampaat tallessa, tämän aina toisinaan joutuu tarkistamaan. Kerran on leukaa vähän liimattu terveyskeskuksessa, mutta muuten näiltä reissuilta olemme välttyneet.
Ohhoh äiti lensin tänne!
On ollut mainio ja opettavainen matka tämän pikkuisen kanssa, jonka menossa ei vauhtia puutu. Äiti on oppinut jo luottamaan pojan taitoihin, vaikka ikää on vasta kaksi, mutta kyllähän moni läheinen välillä silmänsä sulkee Milon touhuja katsellessa <3 🙂
Minkälaisia kaksivuotiaita muilta löytyy?