21 kesä Paljon Kreikka lomakuvia!
Nyt tulee kunnon pläjäys Kreikka lomakuvia! Me oltiin reissussa Kreikan Plataniaksessa siskon perheen ja mun äidin kanssa. Aurinkoa piisasi ja vietettiin joka päivä paljon aikaa hotellin uima-altailla. Yhtenä lomapäivänä lähdimme Miloa ja Johnnya lukuun ottamatta ostoksille Haniaan, jonne matka taittui bussilla. Shoppailtiin muutamia tunteja ja käytiin syömässä ja sitten päätettiin lähteä takaisin hotellille, kun oli aivan julmetun kuuma. Voisin kuvailla joitain meidän ostoksia tännekin, jos teitä kiinnostaa?
Suosittelen herkullista gyrosta
Viimeksi Kreikassa käydessä ruoka oli aika mautonta, mutta tällä kertaa valittiin selkeästi paremmat ruokapaikat, sillä joka päivä saatiin nauttia oikein hyvästä ruuasta. Ruokahetket ravintolassa oli kyllä hetkittäin tosi hermoja raastavia Milon kanssa ja sovimmekin Johnnyn kanssa, että hän huolehtii vilkkaan pojan, jotta minun ei tarvitse enempiä hiileillä.
Lounaalla käytiin useamman kerran yhdessä tosi hyvässä paikassa, jossa sai niin nannaa gyrosta. Gyros on Kreikan suosituinta pikaruokaa ja se on vähän kuin kebabia. Pitaleivän sisään saa valita kanaa, porsaan tai lampaanlihaa. Lisäksi gyroksesta löytyy taivaallista tsatsikia, tomaattia, raakaa sipulia ja ranskalaisia. Ranskalaiset olivat tosiaan siellä sisällä ja ne sopivat ruokaan tosi hyvin.
Myös Kreikan perinneruokaa moussakaa tuli syötyä sekä todella hyvää stifadoa, joka oli parasta porsaanlihan kanssa. Stifado on herkullinen pataruoka ja kuuluu myös Kreikan perinneruokiin. Muut aikuiset söivät muutamasti kreikkalaista salaattia, mutta tämän jätin itse väliin fetajuuston vuoksi. Mieli olisi toki sitä tehnyt ja se on niin hyvää Kreikassa.
Noh kylläpäs huomaa, että olen raskaana ja ruoka mielessä, kun näin paljon tuli höpötettyä ruuasta 😉
Mutta nyt annetaan kuvien puhua, jotta lomatunnelma välittyy teillekin!
Äijät nukkuu!
Väsy iski bussissa!
Amalia, Milo ja Eemi!
Ostoksilla!
Kissanpennut rapsutteli meidän hotellihuoneen ikkunan takana..
Drinkki!
Äitikin hyppäs Milon kyytiin!
Vauvamasu..
Vähäks onnellinen!
Aika rento loma meillä, toivottavasti jaksoitte kuvatulvan!
Kivaa päivää kaikille, puss <3
Nimetön
Posted at 20:34h, 21 kesäkuunMinua vähän häiritsee, kun usein kirjoitat pojastasi negatiiviseen sävyyn. Ikään kuin vilkas ja menevä olisi viallinen ja hankala. Tulee mieleen lukijana, millainen sitten haluaisin poikanne olevan? Sellainen kuin siskonsa, serkkunsa, isänsä…?
Saattaahan olla, että lapsellasi on oikeasti ongelmia tarkkaavuuden ja ylivilkkauden kanssa. Sekin on kuitenkin vain ominaisuus, johon lapsi itse ei juuri voi vaikuttaa. Vanhempien tehtävä on hakea lapselleen apua, jos sitä tarvitaan, ei julkisesti taivastella hänen mahdottomuuttaan.
Kotonani elää yksi maailman ihanin ADHD-poika. Mitä kekseliäin, rakastavin ja huumorintajuisin tenava! En kyllä vaihtaisi pois. Meille apua löytyi lääkityksestä, pienempänä käytimme apuna myös mm. kuvallista päiväjärjestystä.
Tarkkaavuuden, ylivilkkauden ja impulsiivisuuden häiriötä eivät ole mitenkään tavattomia, ja ovat usein myös perinnöllisiä. Ne eivät kulje aina “samassa paketissa”, vaan tarkkaamaton lapsi voi olla vaikka äärimmäisen rauhallinen haaveilija.
Johanna
Posted at 21:49h, 21 kesäkuunVoi ei, olipas kurja lukea kommenttisi 🙁 En tietenkään toivoisi poikani olevan minkään muunlainen mitä hän on <3
Tämä on tämä hankala puoli tässä bloggaamisessa, kun tulee väärinkäsityksiä ja ihmiset olettavat asioita, jotka eivät missään nimessä pidä paikkaansa 🙁 Tää kommentti iski oikeasti tosi syvälle ja tuntuu kamalalta, että joku voi edes ajatella että ajattelisin noin..
Ps. Apua osataan hakea, jos siihen koemme joskus tarvetta..
MillyVanilly
Posted at 01:07h, 22 kesäkuunMun on nyt sekaannuttava tähän sen verran, että mä en ole saanut yhtään tuollaista kuvaa, kuin tuo aiempi kommentoija kertoi saaneensa. Mun mielestä se, että puhut Milon vilkkaudesta suoraan, kertoo juurikin siitä, että asia on hyväksytty teidän perheessä ja koette sen osaksi Milon luonnetta; asiaksi, jota ei tarvitse peitellä.
Jos asiaa kiertelisi ja kaartelisi ja/tai ei haluaisi myöntää, loisi juuri se ainakin minulle vaikutelman siitä, että vilkkauden kanssa ei oltaisi sujut, ja siksi yritettäisiin lakaista maton alle. Mun mielestä ei ole “negatiivista puhetta” kertoa asiat siten kuin ne ovat; yksi lapsi voi olla vilkas, toinen voi olla ujo, kolmas voi olla malttamaton…ne on adjektiiveja, jotka kuvailevat lasta, eikä ns negatiivisen adjektiivin käyttö tarkoita sitä, että lapsen koko luonteen näkisi jotenkin “viallisena.”
Meissä kaikissa on hyviä ja vähemmän hyviä puolia, eikö? Mun mielestä niiden tiedostaminen, myöntäminen ja sitä kautta hyväksyminen on nimenomaan tässä se juttu. Ja totuushan on, että vauhdikkaan lapsen kanssa on välillä myös rankkaa, eikä mun mielestä ole mitään väärää sanoa sitä ääneen. Ei se tarkoita sitä, etteikö silti rakastaisi lasta sellaisena, kuin hän on.
Hyvät kesän jatkot sinne!
Johanna
Posted at 08:50h, 27 kesäkuun<3
Maria
Posted at 22:33h, 21 kesäkuunTäytyy kommentoida tähän. En tiedä onko ylempi kommentoija oikeasti saanut tuollaisen kuvan Milon vilkkaudesta puhumisestasi, vai yrittääkö hän olla ilkeä? Oli miten oli, niin haluan kertoa, ja uskon etten ole todellakaan ainut. Mielestäni teksteistäsi paistaa aina vahvasti rakkaus lapsiasi kohtaan, ja puhut heistä aina hyvin kauniisti. Millon vilkkaudesta kirjoittaessasi, saan kuvan, että se on hyväntahtoista hämmästelyä pojan vilkkaudesta, tai vain luonteenpiirteestä kertomista, ja ennen kaikkea ihanaa vertaistukea. Yhtään yleistämättä, että pojat on tietynlaisia tai tytöt tietynlaisia. Niin kyllä se vilkkaan pojan vilkkaus oikein korostuu jos esikoisena on rauhallinen tyttö. Minulla on kaksi isompaa tyttöä, joilla on ollut pienestä asti järki päässä ja varovaisuutta. Toisinkuin meidän vilkkaalla pikku pojalla, meno on aikamoista, ja äitinä saan jatkuvasti olla sydän syrjällään. Kyllä minä aina sitä että kun on niin villi, se on semmoista hyvätahtoista päivittelyä, ja on ihanaa kun joku joskus vastaa “sama meillä” (ja kyseessä voi olla tyttö tai poika, sillä ei ole merkitystä, meillä vain tämä villi lapsi sattuu olemaan poika. Ja pojilla ehkä vähän yleisempää vaaranhakuisuus, ainakin lähipiirissä yms)
Tulipa pitkä kommentti, ja aikaisin heränneenä, ja pitkän työpäivän jälkeen tähän aikaan, tekstin taso on mitä on. Mutta tuli tarve kertoa, että minun mielestäni kirjoituksistasi kumpuaa ainoastaan rakkaus lapsiasi kohtaan ja selvästi he ovat sinulle arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat. Ja kiitos siitä kaikesta vertaistuesta, mitä saan! Oma poikani on Miloa 2kk nuorempi, ja niin usein kuulostaa niin samalta kuin meillä . Toivottavasti jatkossakin kirjoitat myös vilkkaudesta!
Ps. Kaikki on niin suhteellista. Päiväkodissa on sanottu että poikamme on rauhallisemmasta päästä 😀 Että joko on kyse siitä että kehen vertaa, tai sitten päiväkodissa osaa ottaa rauhallisemmin 😀 Joka tapauksessa antaa meidän äitien välillä päivitellä mitä milloinkin, ja ennen kaikkea täytyy olla lupa sanoa asiat ääneen, ei se vähennä lapsiin kohdistuvaa rakkautta, päinvastoin 🙂
Johanna
Posted at 08:51h, 27 kesäkuunMaria <3
elsa
Posted at 22:46h, 27 kesäkuunno eiköhän kaikki ylivilkkaiden lasten vanhemmat oo joskus (=usein) toivonu että sitä energiaa ois vähän vähemmän 😀 se nimittäin, erityisesti kun se ylivilkas lapsi on pieni, kuluttaa energiaa koko perheeltä. ei se tarkoita että toivoisi lapsensa persoonallisuuden muuttumista tai että olisi jotenkin tyytymätön lapseensa.
Eija
Posted at 01:09h, 22 kesäkuunEn ole ikinä kokenut että Johanna millään tavalla negatiivisesti puhuisi Milosta. Kertoopahan vain rehellisesti, miten vilkkaan lapsen äidillä meinaa vain joskus mennä hermo. En usko että sellaisia vanhempia onkaan jotka eivät joskus muksuihinsa hermostu. Sen sijaan blogista välittyy AINA rakkaus lapsiin ja perheeseen, rehellisesti ja elämänmakuisesti kerrottuna.
Johanna
Posted at 08:50h, 27 kesäkuun<3
Pauliina
Posted at 01:19h, 22 kesäkuunTähän voisinkin kertoa oman lukijan kokemukseni 😊
En näe kirjoituksissasi negatiivisuutta, vain rehellisyyttä ja aitoutta. Tässä blogissa ei kaunistella vaan uskalletaan myöntää sekin että välillä hermostutaan, kuitenkin niin tapahtuu varmasti jokaisessa lapsiperheessä.
Pojastasi kirjoitat juuri sellaisena kuin hän on ja hyväksyt sen että hän on vilkas, aktiivinen ja utelias. Ja kokemuksesta tiedän että vilkkaan lapsen jatkuva valvonta vaatii veronsa, raskaus varmasti tuo siihen vielä oman lisänsä 😅
Kirjoituksistasi kaikkiaan tulee kokemus siitä kuinka paljon rakastat lapsiasi, kuinka tärkeitä he ovat ja hyväksyt heidät juuri sellaisina kuin he ovat.
Lopuksi, juuri rehellisyys ja aitous saavat minut lukemaan blogiasi vuodesta toiseen 😊Jatka samalla tavalla 👍
Johanna
Posted at 08:50h, 27 kesäkuun<3
lillamy
Posted at 11:19h, 23 kesäkuunVoi mikä kuvapläjäys! 🙂 Niin onnellista porukkaa kuvissa, että kyllä tulee hymy huulille itsellekin (ja se matkakuume kasvaa kasvamistaan :D)!
Ihmettelen, miten jollekin voi tulla kirjoituksistasi sellainen olo, että kirjoitat Milosta negatiiviseen sävyyn ja toivoisit hänen olevan erilainen. Ehkä kyseinen henkilö ei ole seurannut pitkään blogiasi tms., mutta mulle ei ainakaan ole koskaan tullut tuollaista oloa. Ei voisi olla rakastavampaa äitiä kuin sä ja ihanasti ja avoimesti olet kertonut kummastakin lapsestanne ja heidän kommelluksistaan sekä siitä, kuinka ihania he ovat. Muista että tuo kommentti oli vain yhden henkilön näkemys ja vaikka pahalta tuntuukin, niin kannattaa yrittää olla välittämättä siitä. <3
Johanna
Posted at 08:47h, 27 kesäkuun<3
Lovisa
Posted at 20:08h, 24 kesäkuunYhdyn Johanna edellisiin kommentoijiin, että mielestäni kirjoitat lapsistasi rehellisesti ja rakastavasti. Ehkä ensimmäinen kommentoija ei ole lukenut kuin yhden postauksen..?
Kyllä vilkkaan/rauhallisen/mietiskelijän tai minkä ikinä luonteisen lapsen äiti saa sanoa ääneen että hermot menee ilman että se vähentää sitä rakkautta mitä tuntee lapseen.
Mielestäni olette hienosti hyväksyneet Milon sellaisena lapsena kun hän on, ja annoitte hienosti hänelle aikaa kasvaa esim. kerholaiseksi.
Ihanaa loppukesää ja tsemppiä eskarisyksyyn! Siitä alkaa ihan erilainen arki 🙂
Johanna
Posted at 08:46h, 27 kesäkuun<3
miuq
Posted at 21:47h, 24 kesäkuunHeippa! Aivan ihania lomakuvia. Näyttää siltä et aurinkoa ja tekemistä on riittänyt, ja hauskaa on ollut. Lastenkin silmät suorastaan tuikkii=)
Ja voi miten Ampsusta on kasvanut iso tyttö, ja toi Milon pellavapää! ihanat pienet! <3
Mä vähän hämmästyin tosta yhdestä kommentista. Mulle ei ainakaan oo missään vaiheessa tullu sellasta oloa, et jotenkin negatiiviseen sävyyn puhuisit pojastasi.. noin niinkun missään muodossa.
Mulle ainakin kuvaudutte perheenä tasapainoisena ja kunnollisena. Sinä äitinä vaikutat oikein huolehtivalta, välittävältä ja rakastavalta, ja elät perheellesi <3
Tää kirjottamisen maailma tosiaan on vähän omanlaisensa, ja tekstiä on hankalampaa tulkita kun puhetta. Kaikki eleet, ilmeet ja äänenpainot puuttuvat. Ne voi aiheuttaa väärintulkintoja, ja myös ihmiset "ymmärtää" asioita eritavalla. Kirjoitat blogia elävästä elämästä.. iloineen ja suruineen, luonnollista, aitoa ja elämänmakuista.. se on just sitä parhautta, mut väärintulkinnat on kurjia.
Älä ole huolissasi, vaikka tuntuukin pahalta. <3 Olet hyvä äiti lapsillesi, ja sinä ja perheenne tiedätte sen parhaiten tässä maailmassa. Ihanaa vauvan odotusaikaa, ja oikein aurinkoista ja iloista kesää koko perheellenne.
Johanna
Posted at 08:46h, 27 kesäkuun<3
Vuosi 2018 -Sydän vähän kallellaan
Posted at 12:30h, 31 joulukuun[…] oltiin Kreikassa lomalla siskon perheen ja meidän äidin kanssa. Lapset nautti valtavasti uimisesta ja toistensa […]