11 loka Toivepostaus Amalian suhtautuminen muihin lapsiin

Heti alkuun muistutan Teitä lukijoita osallistumasta kivaan arvontaan ja lukemaan siivouksesta lapsiperheen arjen keskellä! https://www.kaksplus.fi/amalianharvinainensairaus/lapsiperheen-arki-siivousarvonta/

Ja sitten tämän päivän postaukseen, jonka aihe on kaikille tärkeä, ystävät!

Serkukset!

Voi apua tätä postausta on toivottu lähes päivälleen vuosi sitten! Hitaasti, mutta varmasti vai miten se meni 😉

Amalia on aina tykännyt toisista lapsista ja aikuisista myös. Nyt “vanhempana” Amalia on alkanut aristella miehiä (mopomies eli siskon mies on ollut aina paha) ja poikiakin. Kerhossa Amalia on leikkinyt yhden pojan kanssa, ja ystäväpiirimme tutut pojat ovat tietysti ihan yhtä lailla kivoja leikkikamuja kuin tytötkin, mutta vieraat pojat arveluttavat ja jännittävät Amaliaa kovastikin. Itseään pienemmät pojat eivät pelota, vaan he ovat tosi ok!

Ystävykset

Amalia on saanut elämäänsä paljon ystäviä. Iida serkun ja naapurintytön kanssa tulee leikittyä eniten ja he ovat Amalialle todella tärkeitä. Iida on kuin sisko ja naapurintyttökin aika lailla.

Amalia on vahvaluonteinen, mutta kuitenkin kiltti. Hän näyttää tunteita paljon ja osaa olla vahvasti omaa mieltä. Amaliaa ei pompotella eikä hän tee sitä itsekään. Uskon, että Amalian kanssa on kiva leikkiä tai ainakin näin äitinä seuraillessani lasten leikkiä on se aivan ihanaa katsottavaa.

Välillä ystävyksillä tulee sanaharkkaa, mutta todella vähän. Amalia ja Iida toisinaan väsyvät toisiinsa ja sitten ei oikein osata käyttäytyä tai usein se on Amalia, joka näissä tilanteissa ei osaa käyttäytyä, mutta välillä vikansa molemmissa.

Joskus ystävysten on vaikea saada leikki käyntiin, jos ei olla nähty toista hetkeen ja nyt puhun muista ystävistä, kuin Iidasta ja naapurintytöstä, sillä nämä pimut varsinkin naapurintyttö on meillä lähes päivittäin. Välillä toisten kanssa käy niinkin tylsästi, että leikin makuun päästään vasta, kun eron aika on jo käsillä.

Tällä hetkellä Amalialla on äitivaihe meneillään ja hän haluaa, että äiti on lähellä tai ainakin näköpiirissä koko ajan. Avoimessa päiväkodissa tämä on hankalaa, sillä joudun säntäillä vilkkaan Milon perässä ja Amalia keskeyttää sitten omat touhunsa ja juoksee perään. Hän on kuin takiainen ja on välillä kirjaimellisesti helmassa kiinni. Onneksi sentään kotona leikit sujuu hyvin, vaikka äiti olisi toisessa huoneessa, mutta yksin ulos Amalia ei rohkene, vaikka vielä kesällä omalla pihalla leikki sujui hyvin ilman äitiäkin.
Mikälie tämä vaihe ja mistä mahtaa johtua. Onko muiden nelivuotiailla tälläistä?

Amalian on ollut aina helppo tutustua uusiin lapsiin ja hän löytää leikkikavereita nopeasti. Usein esimerkiksi HopLopissa Amalia on löytänyt kivan leikkikamun ihan tuiki tuntemattomasta lapsesta.

Amalia on ihan hirmuisen kova puhumaan ja rakastaa höpöttelyä. Kotileikeissä repesin yhtenä päivänä, kun Amalia seisoi meidän takan vieressä ja tokaisi minulle: olen täällä vähän tupakalla! Meillä ei edes kukaan polta ja Amalialla oli ihan mahdoton virne naamalla, kun hän lauseen sanoi.

Amalia on aikamoinen hassuttelija luonne ja hän tykkää, kun hänelle nauretaan. Huumoria löytyy ja isänsä sarkasmin taitokin on jo tullut esille. Amalian kanssa on todella kivaa ja jutut on loistavia, joten en yhtään ihmettele, että hänestä tykätään.

Ystävät ovat todella tärkeitä ja Amalia on saanut heitä elämäänsä jo monta. Äitinä olen tästä suurenmoisen kiitollinen ja onnellinen, sillä tiedän, että näiden ystävien rinnalla Amalian elämästä tulee helpompi ja mukavampi kulkea <3