05 huhti Kun lapsi valvottaa vuoden
Tällä kertaa toivepostausta Milon nukkumisesta. Tällä kirjoituksella toivon voivani antaa vertaistukea niille, jotka taistelevat tässä suossa missä me vielä hetki sitten olimme.
Vastasyntyneenä Milo nukkui vastasyntyneen tavoin, kävi yöunille todella myöhään ja söi tissiä öisin. Vauvan rytmi oli sekaisin niinkuin useimmilla vauvoilla on. Minusta pienen vauvan ei ole tarkoitus nukkua öitä läpeensä eikä mielestäni yöimetyksestä vieroittamista ole syytä tehdä vielä puolivuotiaalle vauvalle, vaikka näin jossain neuvoloissa vinkataankin. Tietysti on mahtavaa jos vauva nukkuu hyvin eikä kaipaa maitoa öisin eikä silloin ole syytä vauvaa herätelläkään syömään jos kasvu on normaalia ja vauva ei terveydellisistä syistä tarvitse yömaitoa.
Vastasyntynyt Milo
Meidän lapset ovat olleet huonounisia, niin yö kuin päiväunienkin suhteen ja olen valvonut molempien kanssa paljon.
Olen unohtanut Milon vauva-ajasta paljon nukkumiseen liittyviä asioita, ehkä siksi koska ne eivät ole kovinkaan miellyttäviä muistoja. Näin jälkeenpäin on vaikea ymmärtää kuinka jaksoin, tietysti hormonit auttoivat jaksamaan ja se, että omaan hyvät unenlahjat enkä jää koskaan pyöriskelemään sänkyyn saatuani Milon uudestaan nukkumaan, vaan saan aina heti unen päästä kiinni.
Milo heräilee edelleen 1 vuoden ja 3 kuukauden iässä, mutta herätyksiä on vain muutama ja jossain kohdin yötä haen itkevän pojan viereeni nukkumaan loppuyöksi. Milo nukkuu täällä uudessa kodissa omassa huoneessa pinnasängyssä ja herää usein iltaisin ehkä kerran tai kaksi, ei joka yö kuitenkaan ja sitten kerran noin puolenyön jälkeen, jolloin haen pienen kainalooni.
Aina ei kuitenkaan ole ollut näin auvoa. Pahimmillaan Milo heräsi vauvana eräänä yönä jo illasta 8 kertaa ennen kuin itse olin ehtinyt edes yöpuulle. Meno jatkui yöllä samana ja herätyksiä oli varsin monta. Joka yö lähes vuoden heräsin pikkuisen kanssa kymmenisen kertaa yössä, useimpina öinä hyvin paljon päälle tämän. Milo ei edelleenkään ole nukkunut yhtään kokonaista yötä, mutta unenlahjat ovat jo vallan mainiot, niin yöllä kuin päivälläkin.
Näistä lasten hymyistä saa iloa ja jaksamista paljon!
Kauniita sanoja omalta rakkaalta lapselta
Milo on joutunut kärsimään kivusta elämänsä aikana hurjan paljon. Ruoka-aineallergiat, refluksitauti ja astma ovat vaikeuttaneet pienen miehen elämän alkutaipaletta. Milohan huusi usean tunnin ajan 2 viikon ikäisestä lähes joka ilta 2 kuukauden ikään asti. Kannoimme pientä vuoronperään sylissämme, vaikka alkuun aika kauan kannoin yksin, kunnes onneksi lopulta ymmärsin, että yhtä lujaa vauva huutaa minunkin sylissäni kuin isänsä sylissä. Itkiessään Milon katse oli aivan kamala, nytkin alkaa itkettää, kun muistelen sitä pienen suurta hätää ja kipua mikä hänen silmistään paistoi.
Nyt tekee kipeää
Tiukka imetysdieetti oli meidän pelastus. Milo alkoi voida paremmin, kun poistin ruokavaliostani kaikki pojalle epäsopivat ruoka-aineet ja niitähän oli hurjan paljon. Pitkällä yöimetyksellä saatoin tehdä hallaa Milolle, sillä refluksi oli pahana ennen kuin tajusimme lastenlääkärin kanssa, että nyt on aloitettava refluksitautiin lääkitys ja vähennettävä pikkuhiljaa yöimetyksiä. Tällöin imetin Miloa öisin tunnin välein. Olimme aikamoisessa oravanpyörässä, joka lopulta päättyi, kun jonkin kuukauden kuluttua refluksilääke oli tuonut avun ja pidimme unikoulun, jonka isi hoiti oikein hienosti. Nyt Milon Nexium lääke on saatu purettua eikä poika tarvitse sitä enää. Tällä hetkellä Milon ruokavalio on lähes tulkoon sama kuin meidän muidenkin ja se tuntuu ihan uskomattoman hienolta. Astmalääkitys jatkuu, mutta ken tietää jos siitäkin poika pääsisi jossain kohdin elämäänsä.
Aurinkoinen Milo
En tiedä toiko tämä kirjoitus mitään apua sinulle ihanalle lukijalle, joka tätä toivoit. Toivon kuitenkin, että lapsenne olo helpottuisi ja saisitte nauttia paremmista öistä ja lapsenne kivuttomammasta elämästä <3 Kaikkea hyvää ja jaksamista ihan superpaljon, sitä perheenne tarvitsee <3
Tsempit ja jaksamiset kaikille muillekin huonounisten lasten vanhemmille <3 <3
Seuraavaksi luvassa lisää kuvia kodistamme sekä toivepostausta siitä miten parisuhteemme jaksoi rankan vauvavuoden.
