Tällä kertaa toivepostausta Milon nukkumisesta. Tällä kirjoituksella toivon voivani antaa vertaistukea niille, jotka taistelevat tässä suossa missä me vielä hetki sitten olimme.

Vastasyntyneenä Milo nukkui vastasyntyneen tavoin, kävi yöunille todella myöhään ja söi tissiä öisin. Vauvan rytmi oli sekaisin niinkuin useimmilla vauvoilla on. Minusta pienen vauvan ei ole tarkoitus nukkua öitä läpeensä eikä mielestäni yöimetyksestä vieroittamista ole syytä tehdä vielä puolivuotiaalle vauvalle, vaikka näin jossain neuvoloissa vinkataankin. Tietysti on mahtavaa jos vauva nukkuu hyvin eikä kaipaa maitoa öisin eikä silloin ole syytä vauvaa herätelläkään syömään jos kasvu on normaalia ja vauva ei terveydellisistä syistä tarvitse yömaitoa.

Vastasyntynyt Milo

Vastasyntynyt Milo

Meidän lapset ovat olleet huonounisia, niin yö kuin päiväunienkin suhteen ja olen valvonut molempien kanssa paljon.

Olen unohtanut Milon vauva-ajasta paljon nukkumiseen liittyviä asioita, ehkä siksi koska ne eivät ole kovinkaan miellyttäviä muistoja. Näin jälkeenpäin on vaikea ymmärtää kuinka jaksoin, tietysti hormonit auttoivat jaksamaan ja se, että omaan hyvät unenlahjat enkä jää koskaan pyöriskelemään sänkyyn saatuani Milon uudestaan nukkumaan, vaan saan aina heti unen päästä kiinni.

Vauva

Milo heräilee edelleen 1 vuoden ja 3 kuukauden iässä, mutta herätyksiä on vain muutama ja jossain kohdin yötä haen itkevän pojan viereeni nukkumaan loppuyöksi. Milo nukkuu täällä uudessa kodissa omassa huoneessa pinnasängyssä ja herää usein iltaisin ehkä kerran tai kaksi, ei joka yö kuitenkaan ja sitten kerran noin puolenyön jälkeen, jolloin haen pienen kainalooni.

Milo

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin auvoa. Pahimmillaan Milo heräsi vauvana eräänä yönä jo illasta 8 kertaa ennen kuin itse olin ehtinyt edes yöpuulle. Meno jatkui yöllä samana ja herätyksiä oli varsin monta. Joka yö lähes vuoden heräsin pikkuisen kanssa kymmenisen kertaa yössä, useimpina öinä hyvin paljon päälle tämän. Milo ei edelleenkään ole nukkunut yhtään kokonaista yötä, mutta unenlahjat ovat jo vallan mainiot, niin yöllä kuin päivälläkin.

Näistä lasten hymyistä saa iloa ja jaksamista paljon!

Näistä lasten hymyistä saa iloa ja jaksamista paljon!

Lapset auttavat jaksamaan

Kauniita sanoja omalta rakkaalta lapselta

Kauniita sanoja omalta rakkaalta lapselta

Milo on joutunut kärsimään kivusta elämänsä aikana hurjan paljon. Ruoka-aineallergiat, refluksitauti ja astma ovat vaikeuttaneet pienen miehen elämän alkutaipaletta. Milohan huusi usean tunnin ajan 2 viikon ikäisestä lähes joka ilta 2 kuukauden ikään asti. Kannoimme pientä vuoronperään sylissämme, vaikka alkuun aika kauan kannoin yksin, kunnes onneksi lopulta ymmärsin, että yhtä lujaa vauva huutaa minunkin sylissäni kuin isänsä sylissä. Itkiessään Milon katse oli aivan kamala, nytkin alkaa itkettää, kun muistelen sitä pienen suurta hätää ja kipua mikä hänen silmistään paistoi.

Nyt tekee kipeää

Nyt tekee kipeää

Tiukka imetysdieetti oli meidän pelastus. Milo alkoi voida paremmin, kun poistin ruokavaliostani kaikki pojalle epäsopivat ruoka-aineet ja niitähän oli hurjan paljon. Pitkällä yöimetyksellä saatoin tehdä hallaa Milolle, sillä refluksi oli pahana ennen kuin tajusimme lastenlääkärin kanssa, että nyt on aloitettava refluksitautiin lääkitys ja vähennettävä pikkuhiljaa yöimetyksiä. Tällöin imetin Miloa öisin tunnin välein. Olimme aikamoisessa oravanpyörässä, joka lopulta päättyi, kun jonkin kuukauden kuluttua refluksilääke oli tuonut avun ja pidimme unikoulun, jonka isi hoiti oikein hienosti. Nyt Milon Nexium lääke on saatu purettua eikä poika tarvitse sitä enää. Tällä hetkellä Milon ruokavalio on lähes tulkoon sama kuin meidän muidenkin ja se tuntuu ihan uskomattoman hienolta. Astmalääkitys jatkuu, mutta ken tietää jos siitäkin poika pääsisi jossain kohdin elämäänsä.

Aurinkoinen Milo

Aurinkoinen Milo

En tiedä toiko tämä kirjoitus mitään apua sinulle ihanalle lukijalle, joka tätä toivoit. Toivon kuitenkin, että lapsenne olo helpottuisi ja saisitte nauttia paremmista öistä ja lapsenne kivuttomammasta elämästä <3 Kaikkea hyvää ja jaksamista ihan superpaljon, sitä perheenne tarvitsee <3 Tsempit ja jaksamiset kaikille muillekin huonounisten lasten vanhemmille <3 <3 Aurinkoinen Milo

Seuraavaksi luvassa lisää kuvia kodistamme sekä toivepostausta siitä miten parisuhteemme jaksoi rankan vauvavuoden.

Muistakaa osallistua myös Elivon ihanaan arvontaan!

Nyt on meidän vauvalle tehty baby-box tutkimus, jolla tutkitaan keuhkojen toimintaa. Tutkimus tehtiin Helsingissä Iho-ja allergiasairaalassa. Amalia sai olla äitini luona hoidossa ja me pääsimme isin kyydillä sairaalan oven eteen isin jatkaessa sitten matkaa töihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sairaalassa oli oltava jo kahdeksalta ja tutkimuksiin vierähti aamupäivä. Kotimatkalle lähdimme tosin vasta iltapäivästä, kun Johnny vapautui töistä. Odottelu ei meitä haitannut ja aulan sohvalla Milo päätti nukutushöyryissä punkea itsensä seisomaan ihan ensimmäistä kertaa. Aika mahtavaa ja nyt saa sitten olla silmät selässäkin, sillä seisoessa pienen jalat ovat aivan spagettia, kieppuvat miten sattuu. Milo myös rohkeasti päästää vain irti ja kallistuu taaksepäin. Äiti on kuitenkin ollut vieressä kotonakin, kun poika on sohvalla seisomaan noussut eikä haavereita ole päässyt sattumaan. Saa nähdä koska Milo nousee oikein puuta vasten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palataan hienosta uudesta taidosta takaisin baby-box tutkimukseen. Sairaalassa hoitaja otti meidät vastaan ja Milo punnittiin ja mitattiin. Tämän jälkeen keskustelimme hieman Milon asioista, jonka jälkeen pääsimme lääkärin luokse. Lääkäri kuunteli Milon keuhkot, katsoi korvat ja teki hieman muitakin rutiinitutkimuksia.

Lääkärin jälkeen pääsimme jälleen hoitajan huoneeseen, jossa Milo sai suun kautta lääkettä, joka vaivutti pojan syvään uneen. Hetken päästä sain kantaa vauvamme tutkimushuoneeseen. Sinne se pieni jäi lääkärin ja hoitajan huomaan ja minä piipahdin kahvilassa. Palasin osastolle puolen tunnin päästä, kuten sovimme ja odottelin siellä vielä tovin aikaa, kunnes hoitaja kantoi nukutushöyryisen lapsen syliini.

Lelujen kimppuun!

Lelujen kimppuun!

Tarjosin jonkin ajan kuluttua Milolle tissiä ja hän puraisi nännistä niin kovaa ettei tosikaan. Taisi ihmetellä mitä sinne suuhun tungettiin eikä tiennyt mitä piti oikein tehdä. Milo ei ole purrut aikoihin, joten tämä liittyi varmasti humautukseen.

Aika pian Milo nukahti uudelleen ja nukkui pitkän aikaa rattaissa. Milo nukkui ihopistokokeidenkin ajan. Ihopistokokeilla eli prick-testeillä testattiin 12 eri allergeeniä muun muassa siitepöly-, eläin- ja pölypunkkiallergeenit ja lisäksi eri ruoka-allergeenejä. Kaikki testit olivat negatiivisia, mutta suolioireitahan nämä testit eivät näytä, eikä prick-testit näytteenottajan mukaan ole ihan pienillä aina kovin luotettaviakaan.

Testien jälkeen palasimme osastolle ja lääkäri kutsui meidät huoneeseensa, jossa hän kertoi tutkimustulokset. En ollut ihan kauhean tosissani ajatellut, että tutkimuksessa olisi jotain pielessä, mutta olihan siinä. Milo sai nyt kahdeksi kuukaudeksi astmalääkityksen, jonka jälkeen menemme kontrolliin ja saamme kuulla jääkö astmalääkitys pysyväksi lääkitykseksi vai vain infektion aikaiseksi. Lääkkeeksi Milo sai Flixotide kortisonivalmisteen, joka hengitellään samalla lailla babyhalerin avulla, kuten meille jo tuttu Ventoline, joka jatkuu tarvittavana lääkkeenä.

Näin siis kävi, mutta hyvähän se on, että Milo pääsi tutkimukseen ja sai apua. Nyt voi turvallisimmin mielin suunnata näin syksyn saapuessa kerhoihin ja avoimiin päiväkoteihin, jossa nuhaneniä aina riittää 🙂

Joukosta löytyy varmasti muitakin astmalääkityksen käyttäjiä, joten oletteko kilttejä ja avaatte vähän teidänkin omia ja lastenne tarinoita. Onko lääkkeet tuoneet hyvin apua vai onko lääkkeistä huolimatta jouduttu paljon osastohoitoon esimerkiksi infektioiden aikana?

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille ihanille lukijoille <3

Voi meidän Miloa, pikkuisella on taas kurkunpääntulehdus. Vastahan olimme sairaalahoidossa neljä yötä tämän kurjan taudin takia. Milo ehti olla tässä välissä täysin terve, joten kyseessä on uusi tauti. Onneksi tällä kertaa olemme selvinneet ilman sairaalahoitoa, vaikka lääkärissä olemmekin taudin vuoksi joutuneet kahteen otteeseen vierailla.

Maanantaina kävimme Mehiläisessä lastenlääkärillä, kun muutaman nuhaisen päivän jälkeen Milon hengitys alkoi olla todella rohisevaa ja vähän työlästäkin. Milo sai apua hengiteltävästä lääkkeestä ja lääkäri totesi meidän pärjäävän kotona ainakin maanantaipäivän.

Tiistaina tilanne oli ennallaan, joten lääkäriin ei tarvinnut lähteä.

Keskiviikkona Milolla oli allergioiden vuoksi kontrolliaika Lohjan lastenpolilla. Kerroin viimeksi, että jatkamme sittenkin yksityisellä puolella allergioiden selvittelyä, mutta päätinkin toisin lastenpolin lääkärin soiton jälkeen. Lääkäri oli puhelimessa ymmärtäväisempi ja vaikutti ottavansa Milon oireet nyt enemmän tosissaan.

Allergioiden suhteen kuviot ovat selvät, Milo syö tällä hetkellä bataattia ja maissia ja seuraavana on vuorossa porsaanlihan kokeilu. Lääkäri totesi, että näillä kolmella ruoka-aineella pärjää oikein hyvin alkuun ja liha kokeilun jälkeen yritän jälleen uudestaan omaan ruokavaliooni riisiä ja kauraa.

Milo kasvaa oikein tasaisesti, joten ruoka imeytyy hyvin, vaikka vatsa onkin aina löysällä.

Lääkäri kuunteli samalla Milon keuhkot ja yritti tsekata korvat. Korvissa oli kuitenkin sopivasti vaikut edessä eikä niihin saatu näkyvyyttä. Korvien puhdistus ja imu ei tuottanut tulosta, joten ei auttanut kuin laitella kotona korviin vaikkua pehmentävää ainetta.

Keskiviikkoyönä Milo oli todella itkuinen ja kivulias, niinpä menimme aamulla Mehiläiseen lastenlääkärille tarkistuttamaan korvat. Siellä korvat saatiin puhdistettua, sillä vaikku oli muuttunut mukavan juoksevaksi. Korvatulehdushan sieltä löytyi, vasen korva oli oikein pahasti tulehtunut ja olihan tuo oikeakin kipeä. Lisäksi keuhkot olivat täynnä limaa ja Milo rohisi aika tavalla. Ei muuta kuin jälleen hengittelemään inhalaatiota ja tämän lisäksi Miloa lääkittiin kortisonilla. Pikkuinen sai murskatut tabletit veteen liuotettuina ruiskulla suuhun. Milon kurkussa näkyi myös peitteet eli nielutulehduskin pienellä vielä oli. Pienten nielutulehdus on lähes aina virustauti, joten antibioottia ei tähän vaivaan tarvittu. Korvatulehdukseen Milo sai kuitenkin antibioottikuurin ja kipulääkkeitä olemmekin jo kotona antaneet.

Lääkäri laittoi lähetteen Iho- ja allergiasairaalaan, jonne Milo pääsee tutkimuksiin. Astmaahan tässä taustalla luultavasti on. Milo sai ensimmäisen nuhansa alle kaksikuisena ja heti hän joutui hengitellä ventolineä. Nyt hän on mennyt aivan piippuun näiden kurkunpääntulehdusten kanssa, joten eihän se ihan normaalia taida olla. Lastenpolin lääkäri sanoi keskiviikkona, että Milo tulee saamaan luultavasti jokaisen perusflunssan yhteydessä kurkunpääntulehduksen.

Lastenpolilla lääkäri pisti merkille Milon niskassa olevan mansikkaluomen ja kertoi, että joskus hyvin harvoin niskassa oleva mansikkaluomi voi olla myös kurkussa. Lääkäri laittoi lähetteen Lohjan korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle asian selvittelyä varten. En halunnut edes alkaa kyselemään lääkäriltä tästä enempää, sillä tiedän, että tähystykseenhän poika joutuu, jos asia halutaan selvittää. Toivottavasti tälläiseen tutkimukseen ei tarvitsisi lähteä, sillä se tehdään tietysti pienelle lapselle nukutuksessa.

Illalla kotona hain hieman tietoa kurkunpään hemangioomista eli mansikkaluomista. Tälläistä tietoa löysin: “Kurkunpään hemangioomat ovat suhteellisen harvinaisia, eikä niiden olemassaoloa aina muisteta ottaa huomioon imeväisen laryngeaalisen hengenahdistuksen syynä. Huonosti hoitoon reagoivan tai toistuvista kurkunpäätulehduksista kärsivän lapsen kurkunpää ja hengitystiet on tähystettävä hemangiooman sulkemiseksi pois. Hengitystiet tulee tähystää myös lapsilta, joilla on niin sanotun parta-alueen hemangiooma, koska näihin liittyy usein myös alahengitysteiden hemangioomia. Propranololihoito on mullistanut subglottisten hemangioomien hoidon lähes täysin. Aiemmin näistä kasvaimista kärsiviä lapsia jouduttiin hoitamaan pitkäaikaisella kortikosteroidilääkityksellä, paikallisesti kurkunpäähän ruiskutetun kortikosteroidin avulla, hemangiooman laserpoistolla tai pahimmissa tapauksissa tekemällä hengitystieavanne. Kaikkiin hoitoihin liittyi vakavia haittavaikutuksia tai teknisiä ongelmia.”

Teksti lainattu täältä.

Päätin etten aio alkaa stressaamaan tätä asiaa, koska en enää kykene pian pitämään itseäni kasassa näiden kaikkien vastoinkäymisten johdosta. Eilinen aivan ihanan aurinkoinen päivä tuli tarpeeseen ja nautimme päivästä ihan hirmuisesti. Kyllä se onni tästä vielä kääntyy, viimeistään eläkepäivillä niin kuin Johnny tuppaa sanomaan 😉

IMG_6512

Mukavaa viikkoa muruset <3