09 maalis Kolesterolini on korkea ja edessä on elämäntaparemontti

Mä syön suklaata liikaa, siis oikeasti todella paljon! Uusin himoni on toffifee ja kaksi rasiaa menee ihan tuosta vain. Miloa imettäessä olin todella tiukalla imetysdieetillä pojan allergioiden vuoksi ja allergioiden helpottaessa lihoin hetkessä 10 kiloa, sillä aloin syömään suklaalevyn päivässä ja lisäksi tietysti kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Pizzoja on mennyt vuoden aikana niin monta, että heikompaa hirvittää. Kolesteroliarvojani en edes kehtaa kertoa, mutta sanotaanko niin ettei hyvältä näytä, ja nyt viimein on alettava jotain asian eteen tekemään. Näin hoitoalan ammattilaisena tiedän sen, että jos jatkan näillä elämäntavoilla en todellakaan tule elämään enää vanhana mummona. Olen antanut itseni vain syödä ja syödä ja liikunta on ollut telakalla jo vuosia lukuunottamatta viime vuoden muutamia jalkapalloharjoituksia. Toivon todella, että me mimmit saamme pelaajia jalkapalloon ja pelaaminen voisi jatkua rutiinisti kerran viikossa.

Syöminen on kuitenkin se kaikista heikoin lenkki ja maanantaina aloitin puhdistuskuurin, joka kestää 20 päivää. Kuurin aikana syön toki normaalisti kotiruokaa, mutta yritän vältellä pizzoja ja sitä kirottua suklaata. Painoa haluan tiputtaa, mutta en ole peilikuvaani lainkaan tyytymätön eikä elämäntaparemontti ole laihdutusta varten, vaan terveydellisistä syistä johtuen.

Vaikka peilikuva voi olla ihan okei, niin sisällä asiat voivat olla todella huonosti!

Alan myös tietoisesti syömään välipaloja enemmän ja pidän kiinni ainakin viiden aterian ruokarytmistä. Vedenjuontia lisään ja kuurin aikana on nyt juotava ainakin 1,5 litraa vettä päivässä. Syömisestä huolehtiminen vaikuttaa niin moneen asiaan ja esimerkiksi lasten kanssa hermoilu vähenee huomattavasti, kun ei päästä verensokeriaan liian matalaksi. Pyrinkin nyt siihen, että lasten kanssa hankalien tilanteiden kestämiseksi huolehdin siitä, että esimerkiksi ennen pukemistilanteita haukkaan pienen hedelmän, josta saan energiaa ja näin pinnani ei pala pikkumiehen raivotessa pukeutumisen kanssa.

Olen opetellut paljon mielenhallintaa ja olen onnistunut monissa hankalissa tilanteissa välttämään hermostumisen pienten juttujen avulla. Olen tyytyväinen itseeni, sillä olen todella kärsinyt paljon tämän kipakan käytökseni vuoksi. Enkä toki kärsi siitä ainoastaan itse, vaan kamalinta on juuri se, että myös perheeni joutuu kestää sitä ja tämähän on omalletunnolle ollut se suurin taakka. Minä haluan olla hyvä äiti sekä puoliso ja tämä on tärkeintä minulle. En ruoski itseäni jos hermostun välillä, ja olen erittäin onnellinen, että olen saanut nyt eväät siihen, että voin olla parempi ihminen <3 Onko muilla elämäntaparemonttia tiedossa ja millä keinoin Te selviätte hankalista tilanteista lasten kanssa?