Huh huh koskahan viimeksi olen päivitellyt perheemme kuulumisia, siitä on aikaa.. Tällä kertaa siis luvassa höpinöitä meidän touhuista viime päivinä ja kuvituksena hieman huonolaatuiset kännykuvat! Amalian kerhon joululoma on nyt ohi ja yksi kerhopäivä on jo takana. Amalialle tärkeä kerhotäti oli palannut töihin noin puolen vuoden poissaolon jälkeen ja tämä oli Amalialle aivan mielettömän ihana yllätys. Oli ihana kuulla Amalialta kerhon jälkeen kuinka hän jo odottaa seuraavaa kerhopäivää. Meillä kun kerhoon ei juosta aina innosta hihkuen, kun kotona olisi vaan muka kivempi äidin kanssa. Amalia tykkää olla kerhossa, ja hänestä pidetään siellä hyvin paljon, mutta kumma kyllä jos tyttö saisi valita hän olisi kotona. Amalia on käynyt kerhoa jo kaksi vuotta ja tämä on ollut oikein hyvää harjoitusta esikoulua ja koulua varten, kun päiväkotiarkea ei ole takana lainkaan.

Pulkkamäkeen!

Pulkkamäkeen!

Kiikkumassa!

Kiikkumassa!

Kotona Amalialla on ollut aika paljon Iida serkku leikkimässä ja naapurintyttö myös ja tytöillä on kyllä mainioita leikkejä. Avoimissa päiväkodeissakin olemme ehtineet vierailla näin joululoman jälkeen, ja se on ollut kivaa! Milo tykkää leikkiä avoimissa päiväkodeissa ja mennä paahtaa itsekseen tai muiden kanssa eikä välitä lainkaan odottaa äitiä. Amalia ei taas veljensä lailla päässyt leikkifiilikseen “ei niin tutussa avoimessa” ja oli hyvinkin takertuvainen äidistä.

leikkipuisto

Ota heti tää hattu auki!!!

Ota heti tää hattu auki!!!

Juntti mama!

Juntti mama!

Perjantaina Amalialla oli silmäklinikalla kontrolliaika ja silmänpaineet olivat todella hyvät. Olimme jo viikko ennen lääkäriaikaa lopettaneet yhden Amalian ilta silmätipoista ja nyt paineen oltua hyvä saamme luopua tästä tipasta. Aika hurjaa, että Amalian silmänpaineen hoitoon on käytössä enää kaksi eri tippaa! Silmä näytti muutenkin oikein hyvältä ja näkö oli hyvä. Ja seuraava kontrollikin on vasta 4 kuukauden päästä!

Silmälääkärin jälkeen isi tiputti meidät HopLoppiin ja lähti itse sorvin ääreen. Näin isin ei tarvinnut suhata edestakaisin Lohja-Helsinki väliä. Milo oli HopLopissa hyvin villi enkä meinannut pysyä pojan perässä. Ja perässähän on pysyttävä ettei satu isompia haavereita. Heti sisälle päästyämme Milo otti ja lähti ja juoksi HopLopin toisessa päässä olevalle autoradalle ja me Amalian kanssa juostiin perässä, kun heikkopäät ettei pieni jää autojen alle.

Vietimme HopLopissa reilu viisi tuntia, joten ymmärrätte varmasti, että kuntoilustahan tuo äidillä kävi. Emme ottaneet rattaitakaan mukaan, sillä eihän Miloa olisi päiväunille siellä saanut, joten hän nukkui sitten vasta kotimatkalla. Ruokailu sujui kivasti ja tykkäsimme kaikki snack korin antimista. Iltapäivästä murut saivat valita vielä jätskit ja äiti sai juoda kupin kahvia!

leikkipuisto

leikkipuisto

Eilen lähdimme aamusta pulkkamäkeen ja leikimme samalla mäen vieressä olevassa leikkipuistossa. Perheen yhteinen ulkoilu on aina kivaa ja palasimme kaikki hymyssä suin kotiin. Tapaturmilta emme toki välttyneet, sillä molemmilta lapsilta aukesi huuli. Milosta emme edes tiedä mitä hänelle kävi eikä poika olkiaan kohauttanut, mutta Amalia kaatui pulkalla rohjettuaan lopulta laskemaan yksin. Kaksi laskua sujui hienosti, mutta kolmas ei. Noh tekevälle sattuu, ja toivotaan, että tyttö uskaltautuu vielä laskemaan itsekseen.

Tänään olimme leikkimässä tenavatohinoissa, joita järjestetään Lohjalla kerran kaksi kuussa. Nämä ovat kivoja koko perheen touhuja ja lapset saavat mukavasti temmeltää ja liikkua!

Nyt isi lähti Amalian, Eemin, Iidan sekä siskoni miehen kanssa luistelemaan ja minä jäin vahtimaan Milon unta. Amaliaa jännitti luistelemaan lähtö eikä ihme, sillä neiti on ollut luistelemassa ainoastaan kerran. Heh täällä siis tälläinen oikein talviurheilija perhe 😉

Aikas kivoja juttuja ollaan puuhailtu! Mukana on ollut kivojen juttujen lisäksi rutkasti uhmaraivoa ja äidiltä hampaiden kiristelyä eli ei täällä mitään hattaraa ainoastaan ole ollut.
Elämää ei sen enempää <3 Mukavaa sunnuntaina murut! <3

Amalia kävi isänsä kanssa kontrollikäynnillä Silmäklinikalla eilen. Silmänpaine oli valitettavasti jälleen noussut liian korkeaksi huolimatta siitä, että leikatusta silmästä poistettiin lanka kaksi viikkoa sitten ja langan poiston olisi pitänyt saada leikkauksessa silmään asetettu putki viimein toimimaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan silmänpaine näytti 25, joka on aivan liian korkea painelukema. Lisäksi Amalialla on ollut koko ajan käytössä kaikki silmätipat, jotka alentavat silmänpainetta, joten eihän tilanne kovin hyvältä kuulosta.

Lääkäri harmitteli kovasti, kun Amalia ei vieläkään päässyt eroon yhdestä hänelle sopimattomasta silmätipasta. On todella kurjaa, kun Amalia ei ole silmätipan vuoksi oma itsensä, vaan hetkittäin kovin väsynyt ja pahantuulinen. Amalia itsekin pohtii aina tippoja tiputellessamme, että onko tämä nyt se väsyttävä tippa. Usein Amalia toteaa myös tomerasti: minä voin itse painaa ettei mene verenkiertoon painaen samalla silmän sisänurkkaa. Näin siis tulee tehdä tipan tiputtamisen jälkeen ettei lääkettä pääse silmästä verenkiertoon kyynelkanavan kautta.

Silmälääkärin mukaan Amalian silmästä joudutaan ehkä poistamaan arpeutumaa putken ympäriltä, jotta putki saataisiin toimimaan. Tämä tietää tietysti jälleen nukutuskeikkaa, joten toivotaan nyt, että se sitten toisi viimein avun. Kovasti alkaa jo tätä äitiä huolettaa, että koko leikkaus joudutaan uusimaan.

Onneksi Amalia on niin reipas ja tyttö oli jälleen saanut huvittuneita katseita lääkäriltä, kun kapusi lääkärin huoneeseen päästyään saman tien tutkimustuoliin.

Silmä näytti lääkärin mukaan hyvältä ja Amalia näkee silmällä hyvin, joten lisävaurioita ei näyttäisi syntyneen vielä. Toivotaan nyt, että Amalian silmänpaine saataisiin viimein kuriin!

IMG_7387

Tämän päiväinen silmätoimenpide on ohi ja kaikki meni hyvin! Nukutustiimi jaksoi hämmästellä Amalian reippautta ja onhan Amalia jo aikamoinen konkari, sillä tämä oli hänen kymmenes nukutus! Huomenna takaisin Silmäklinikalle paineiden mittaukseen ja toivotaan, että kaikki olisi niin kuin pitääkin.

IMG_7130

IMG_7132

Illalla Amalia sai valvoa pidempään ja olla meidän vanhempien keskipisteenä ihan yksin. Syötiin poppareita, katseltiin Amalian lempiohjelmaa eli Ryhmä Hauta ja vielä leikittiin kaikki kolme Amalian uudella hienolla lelulla. Amalia jakoi äidille ja itselleen talon mukana tulleet lelu tytöt ja isi sai leikkiä pahvisella tytöllä 😉

Amalia sai mummilta ja fafalta iloisen yllätyksen!

Amalia sai mummilta ja fafalta iloisen yllätyksen!

Muisti se rakas anoppi reipasta äitiäkin <3

Muisti se rakas anoppi reipasta äitiäkin <3

Leppoisaa illan jatkoa!

Amalialla oli Silmäklinikalla kontrolliaika viime viikolla. Edellisellä kerralla tilanne oli niin hyvä, että yksi silmänpainelääke silmätippa jätettiin pois. Valitettavasti kontrollikäynnillä leikatun silmän silmänpaine oli noussut liian korkeaksi ja näin tippa jouduttiin palauttamaan. Tämä silmätippa väsyttää Amaliaa kovasti ennen kuin siihen taas tottuu ja alkupäivät Amalia oli jälleen aivan kuin eri lapsi, niin kiukkuinen ja väsynyt.

Silmälääkäri varasi Amalialle samantien elokuulle ajan silmätoimenpiteeseen, jossa leikatusta silmästä poistettaisiin nukutuksessa lanka, joka sinne on jätetty silmäleikkauksessa. Toisinaan näin käy, että lanka joudutaan poistamaan uudessa nukutuksessa, jos putki ei ala toimia normaalisti. Silmäoperaatio on lääkärin mukaan leikkaukseen verrattuna pieni ja suurin asia operaatiossa on nukutus. Silmään tehdään kuitenkin viilto, jotta lanka saadaan poistettua, joten Amalian elämään tulee joksikin aikaa taas hieman rajoituksia. Pääasia on kuitenkin se, että silmänpaine saadaan laskemaan ettei silmään pääsisi syntymään lisävaurioita. Seuraava kontrolliaika Silmäklinikalle piti olla heinäkuussa, mutta asiat hieman muuttuivat.

Huomasin tällä viikolla Amalian sairaan silmän olevan reilusti tervettä silmää kookkaampi ja tämähän tietää sitä, että silmänpaine on päässyt nousemaan. Tällä kertaa tämän huomasi ensimmäisen kerran myös muut, eräs ystäväni sekä Amalian kummisetä. Amalian silmänpaineet ovat heitelleet aina ja monesti sairas silmä on ollut tervettä silmää kookkaampi, mutta palautunut aina aika lailla symmetriseksi. Nyt silmä oli ja pysyi isompana, joten ei auttanut kuin soitella Silmäklinikalle. Lääkäri olisi ottanut meidät vastaan jo samana päivänä, mutta emme päässeet ja niin Amalia sai ajan seuraavaksi päiväksi.

Amalia lähti matkaan isänsä kanssa ja niinhän se oli silmänpaine kovasti koholla. Sairaan silmän silmänpaine näytti 32 ja näin korkea se ei ole ollut koskaan aikaisemmin. Terveen silmän paine on ollut 16-17, tällä kertaa sitä ei edes mitattu, joten hurjan korkeahan tuo sairaan silmän paine on verrattuna terveeseen silmään. Amalialla on käytössä kaikki painetipat mitä voi antaa, joten leikkausta kiirehdittiin nyt siinä määrin, että langan poisto on jo tiistaina.

Keskustelin Amalian kanssa silmäleikkauksesta tänään ja neiti suhtautui asiaan oikein hienosti. Totesi vaan, että ai sitten pidetään taas hetki kilpeä. On lapset vaan niin ihmeellisiä <3

IMG_6750

Amalialla on ollut syntymästään asti vasemmassa silmässä glaukooma eli silmänpainetauti. Hoitamattomana sairaus voi viedä näön. Amalian silmänpaine on ollut noususuunnassa koko ajan ja tiesimme, että silmäleikkaus tulisi eteen jossain kohdin. Silmänpainetta alentavia silmätippoja Amalia on käyttänyt kaksikuisesta asti, mutta nyt tipat eivät enää tuoneet riittävää apua.

ampsu

Amalian silmään asetettiin putki, jonka avulla silmänpaine saadaan laskemaan. Leikkaus kesti puolitoista tuntia ja se tehtiin nukutuksessa. Pääsin leikkaussaliin mukaan ja sain olla Amalian kanssa siihen saakka, että hän nukahti ja heräämöön pääsin juuri ennen kuin hän heräsi, joten Amalia ei edes huomannut, että äiti olisi ollutkaan poissa.

Isi ja pikkuveikka olivat myös mukana Silmäklinikalla ja Milo sai olla isin vastuulla lähes koko päivän. Äitiä tarvittiin syöttöpuuhiin, mutta aika pitkälti muutoin miehet pärjäsivät keskenään.

Isi suukottelee

Isi suukottelee

Mutsi hei meneeks täs viel kauan? ;)

Mutsi hei meneeks täs viel kauan? 😉

imetys

Amalian leikkauksen piti alkaa yhdeksältä aamulla ja meidän tuli olla paikan päällä jo vartin yli kahdeksan. Ilman kommelluksia emme kuitenkaan selvinneet!

Nukutuksen vuoksi Amalian tuli olla ravinnotta ja viimeisen kerran Amalia söi edellisenä iltana, kuten aina ennen nukutuskeikkoja. Vikkelä ja ilmeisesti hyvin nälkäinen tyttö nappasi kuitenkin aamulla olohuoneen lattialla pyörivän raa-an makaronin suuhunsa ja Silmäklinikalle päästyämme kerroin Amalian syömästä makaronista hoitajalle ja hän raportoi sen leikkaussaliin päästyämme nukutuslääkärille. Nukutuslääkäri halusi ottaa varman päälle eikä lähtenyt nukuttamaan Amaliaa ennen kuin makaroni olisi varmasti sulanut. Voiko näin oikeasti edes käydä, onneksi he saivat Amalian tilalle toisen potilaan, joten emme ehkä sitten sössineet ihan koko leikkurin ohjelmaa.

Amalia totesi iloisena leikkaussalista lähdettyämme, että mennäänkö nyt äiti jäätelölle! Ei aivan menty. Johnny oli lähtenyt juuri Milon kanssa pienelle kävelylenkille ennen lähtöämme leikkaussaliin ja mies oli ihmeissään, kun leikimmekin leikkipaikalla heidän palatessa.

Lopulta pääsimme leikkaussaliin uudelle yritykselle hieman ennen yhtätoista. Milo jaksoi koko päivän oikein hienosti, hän ei kiukutellut lainkaan. Ihanan sopeutuvainen vauveli. No kyllä hän yhden kerran kiljui naama punaisena, kun vaihdoin niskakakkoja.

Amalia piti omasta hoitajastaan ihan hirmuisesti ja on puhunut hänestä myös kotona. Amalialle oli varattu potilashuoneeseen juniorsänky, kun eihän isot tytöt pinnasänkyä tarvitse. Amalia tosin ei sängyllä ollut kuin ennen leikkausta ja tällöinkin hän hihkui minulle: äiti tule peuhaamaan painuen samalla peiton alle.

Amalian leikkauksen aikana Johnny ja Milo olivat vaunulenkillä ja minä istuskelin sairaalan kahviossa. Imetysdieetin vuoksi olin pakannut mukaan omia eväitä, vähän päärynöitä ja kurkkua. Myös Amalialle pakkasin eväitä mukaan, vaikka sitten selvisikin, että sairaalasta olisikin saanut vaikka mitä. Ja kyllähän Amalia yhden mehujään heti osasikin pummata ja tietty pinkin värisen.

Leikkauksen jälkeen Amalian silmä oli peitettynä taitoksilla sekä suojakilvellä. Herättyään Amalia oli pitkään sylissäni ja kannoin hänet osastollekin. Amalia ei ollut lainkaan kiukkuinen, kuten usein laserhoito nukutuksen jälkeen.

Isin sylkyssä

Isin sylkyssä

Olen aina tykännyt kovasti Silmäklinikan henkilökunnasta ja vietettyämme siellä pitkän päivän sain huomata, että he voivat olla vieläkin ihanampia. Monet hoitajat kävivät tuttuun tapaan höpisemässä Amalian ja Milon kanssa ja putsasimme Amalian kynsilakkojakin hoitajien huoneessa. Amalia sai reissun aikana valita kolme tarraa itselleen ja mukana ollut nallekin sai hoitajan toimesta samanlaisen silmälapun kuin Amalialla.

Amalia oli hurjan reipas niin kuin aina. On hämmästyttävää miten reippaita lapset voivatkaan olla. Leikkaussalissa juuri ennen nukahtamista hoitaja toivotti pikku prinsessalle kauniita unia, ja Amalia vastasi tähän vain, että minä kasvan vielä sitten hän nukahti.

Amalia tekee palkinnoksi valitsemaansa palapeliä

Amalia tekee palkinnoksi valitsemaansa palapeliä

IMG_5484

Seuraavana päivänä ajoimme Silmäklinikalle kontrollikäynnille. Silmälääkäri totesi leikatun silmän olevan juuri sellainen kuin sen tulisikin olla tässä vaiheessa. Vielä silmänpaine ei ole laskenut, eikä siis saakaan olla. Amaliaa sattui kovasti, kun lääkäri irroitti kaikki teipit, joilla suojakilpi oli kiinnitetty. Silti hän oli aivan paikoillaan ja antoi lääkärille työrauhan, uskomatonta, kun jokainen voi kuvitella kuinka kovasti teippien repiminen voikaan sattua. Lääkäri hämmästeli Amalian reippautta monta kertaa.

IMG_5477

Nyt jatkamme Amalian silmänpainelääkkeillä, joita on kolmea eri sorttia ja lisäksi tiputtelen leikattuun silmään kahta tulehdusta estävää silmätippaa neljästi päivässä. Silmän putsaus on myös tärkeää. Seuraava kontrolli on kahden viikon päästä ja saa nähdä päästäänkö silloin jättämään painelääkkeitä pikkuhiljaa pois.

Yritä nyt pitää tuo kuukauden ajan rauhallisena, kun tältä meno näytti jo leikkauksen jälkeisenä päivänä!

Yritä nyt pitää tuo kuukauden ajan rauhallisena, kun tältä meno näytti jo leikkauksen jälkeisenä päivänä!

Kivaa sunnuntai-illan jatkoa! <3