05 syys Syksyn tuntua ja glögikausi avattu

Nyt alkaa toden teolla syksyn viima tuntumaan, vaikkakin takana on muutama aivan ihanan kaunis päivä ja aurinko on taas jopa lämmittänyt. Me avasimme lasten kanssa glögikauden jo elokuussa, kun Amalia huomasi kaappiin jääneet glögitölkit. Kyllähän kiltti äiti sitten glögit pisti porisemaan ja nautiskelimme mukilliset, Milo ehkä lusikallisen heti aamutuimaan. Ehkä parasta tässä kotona olossa on se ettei ole lähes ikinä kiire minnekään ja suunnitelmia voi tehdä ihan lasten halujen mukaan tai oman mielihalun ja jaksamisen mukaan. Me nukumme nykyään aina pitkään ja aamuisin lojumme sohvalla Amalian kanssa usein pitkänkin aikaa ennen pikkuisen heräämistä. Milo koisii tosiaan aina pisimpään ja pojan herättyä jatkamme rennoissa tunnelmissa ja nautiskelemme rauhallisista aamuista.

Amalian kerhoaamuina on toki pistettävä hieman vipinää kinttuihin, mutta tämäkin on vain kahtena aamuna viikossa. Viimeisimpänä kerhoaamuna Milo nukkui ja nukkui ja lopulta hän heräsi, kun nostin unisen pikkuruisen syliin ja kannoin autoon. Hieman fleecetakkia vain yökkärin päälle ja menoksi. Jatkoimme sitten aamuhommia siskon kerhon aikana, mutta puoliltapäivin hakiessa siskoa kotiin pikkumies oli edelleen yökkärihousuissa. Ja mitäpä sen väliä, joskus on kiva viettää pyjamapäiviä!

Vaikka Milo nukkuu aamusin pitkään, hän käy myös yöunille ajoissa. Ehkä tällä hetkellä on menossa jonkinlainen kasvuvaihe ja poika tarvitsee enemmän unta. Toisaalta päiväunia Milo ei enää nuku lainkaan, joten tietysti yöunet ovat tästäkin syystä pidemmät.

Amalia valvoo veljeään pidempään ja saattaa usein jopa leikkiä vielä ulkona ystäviensä kanssa veljen käydessä jo yöpuulle. Tarjoamme aika usein Amalialla ja naapurintytölle iltapalan ulos ja tytöt ovat tästä innoissaan ja sitten loput iltapuuhat sujuvat sutjakkaammin sisällä. Amalia usein pyytää lisäaikaa ulkoilulle ja annan sitä aina, sillä muistan omasta lapsuudesta miten ihanaa oli saada olla ulkona kamujen kanssa vielä hetkisen pidempään.

Toisinaan Amalia valvoskelee meidän vanhempien kanssa Milon nukkuessa ja tämä on tytöstä parasta. Mikäs onkaan mukavampaa kuin rakennella isin kanssa kaksin pikku legoja kaikessa rauhassa tai katsella videoita äidin sylissä tai kainalossa. Myös Amalian kanssa yhteiset iltasatuhetket ovat meille tytöille hyvin tärkeitä sekä myös se, kun laitan tyttöä yöpuulle. Nämä ovat tärkeitä hetkiä enkä itse koe niitä ikinä ärsyttäviksi tai aikaa vieviksi, vaikka usein Amalia nukkumaan mennessä höpöttää kuin papupata. Rakastan sitä hetkeä, kun tyttö nukahtaa käsi kädessäni joka ilta hyvällä mielellä.

Glögihetki äidin ja isin kanssa..

Aika onnellisen näköinen pimu!

Miltäs teistä tuntuu syksyn tulo, onko ihanaa vai ihan kamalaa?