12 joulu Kännykkäräpsyjä ja kuulumisia
Vitsit näitä vauva/imetysajan aivoja. Yritän tässä muistella mitä ollaan touhuiltu viime viikkoina ja pää lyö täysin tyhjää. Mun muisti on muuttunut aivan olemattomaksi, vaikka mielestäni olen hyvinkin virkeä enkä koe oloani väsyneeksi. Tästä huolimatta en muista juuri mitään ja se on ärsyttävää, sillä normaalisti muistan pilkuntarkasti asioita. Johnny ei muista muutenkaan ikinä mitään, ja mua ärsyttää, kun yritän sitten siltä kysyä usein jotain, että hei muistatko, kun mä en nyt taas muista eikä ukkokaan muista mitään. Amaliakin yhtenä kiire aamuna nätisti huikkasi mulle, että onhan vauvakin mukana? Heh no on juu mukana, etkö oikein luota äitiin 😉
Useimmiten meillä ei ole aamuisin hirmuinen kiire. Maanantaiaamuna Milo ehti ennen kerhoa käydä suihkussa pesemässä sotkunsa ja nautiskeli kaikessa rauhassa lämpimän veden alla. Hetken päästä menin kurkkaamaan uudestaan ja sanomaan, että tulee jo pois ja poika istui emalivadissa ja sanoi mulle: äiti mä lötlään vielä ihan hetken. Noh löträä sitten ihan pieni hetki, heh.
Ihanaa muuten olla taas terve, vaikka yskä hieman vielä vaivaa. Se ei kuitenkaan haittaa, kun vointi on muuten normaali.
Me oltiin edellisviikonloppuna teatterissa nauttimassa joulunäytelmästä koko perhe. Se olikin Milon ja Nupun ensimmäinen teatterireissu ja tosi kivasti meni. Esitys oli todella lyhyt, noin parikymmentä minuuttia ja Milo jaksoi hienosti seurata koko esityksen. Nuppu tapansa mukaisesti nukkua porskutti, vaikka välillä näyttelijät puhuivat aika kovaa.
Milolla on ensi viikolla syntymäpäivä ja mun pieni täyttää jo neljä vuotta. Kyllä sen monessa asiassa huomaa, että hän on kasvanut valtavasti ja nyt tuntuu, että uhmakin on alkanut helpottaa, vaikka tottahan tuota temperamenttia löytyy.
Toinen joka kasvanut valtavasti on perheemme kuopus eli Nuppu vauva. Nuppu rakastaa katsella isoja sisaruksiaan ja meitä vanhempia ja hymyilee aina, kun hänelle hymyilee tai juttelee. Oma peilikuva on myös tosi nasta ja se saa aina valtavan hymyn.
Nuppu nukkuu edelleen päivisin paljon eikä jaksa olla hereillä tuntia/puoltatoista kauempaa, paitsi iltaisin, jolloin hän voi valvoa useamman tunnin. Mä oon vieläkin aika ihmeissäni tämän nukkumisen kanssa, mutta kaippa ne vauvat voi tosiaan tälläisiäkin olla.
Nuppu käy yöunille tällä hetkellä yhdentoista pintaan illalla ja syö yön aikana välillä VAIN kaksi kertaa, aivan uskomatonta ja tätäkään en meinaa uskoa todeksi.
Iltaitkut ovat olleet nyt jonkun päivän pois ja miten leppoisaa onkaan, kun itkukonsertti ei alakaan, vaan ilta on tosi rauhallinen. Vaikka Nuppu on itkenyt melko vähän aikaa iltaisin, niin silti se tuntuu niin kurjalta katsoa, kun toinen vain huutaa ja on vaikea saada häntä rauhoittumaan. Nyt tyttö on ollut Johnnynkin sylissä tyytyväisempi, kun tässä jonkun aikaa on mennyt niin, että pikkuinen alkaa itkeä ihan täysillä iskän sylkyssä. Tämä on ollut tietysti surkeaa Johnnyn kannalta. Meillä tosin jokaisella lapsella on ollut tämä sama homma, Milolla ja Nupulla näköjään kaikista vahvimmin.
Nuppu on alkanut syödä tuttia vasta viime päivinä. Eipä sitä ole tullut tyrkytettyä, kun hän on ollut niin rauhallinen, mutta iltaitkuihin se on tuonut helpotusta. Muutoin hän ei juuri tutti suussa ole eikä se ole mikään välttämättömyys olla mukana ja usein unohdankin tutin kotiin. Saa nähdä tuleeko tutista vielä tärkeämpi hänelle vaiko ei.
Imetys sujuu tosi hyvin ja Nuppu näyttää kasvavan kohinalla. Ensi viikolla on neuvola ja silloin tyttö saa kolmen kuukauden rokotukset. Harmittaa vähän, kun ne tulee juuri ennen joululomaa, mutta ehkäpä oireita ei niin paljon tule, toivottavasti.
Joulun odotus ja oikeastaan koko syksy on mennyt hirmuisella vauhdilla. Amalia ja Milo ovat todella innoissaan joulukalentereistaan ja odottavat joka aamu, että toinenkin herää ja avaavat kalenterit sitten yhtä aikaa. Lähes aina tämä odottaja on Amalia, sillä Milo nukkuu aina siskoaan pidempään. Myös Nupulle hankittiin oma kalenteri ja isommat sisarukset avaavat pikkusiskolle luukun joka aamu vuorotellen.
Me vietämme joulua perinteisesti tässä kotona ja odotamme tietysti joulupukkia käymään ja saamme Johnnyn vanhemmat meille syömään ja viettämään aattoa. Tämä on Nupun ensimmäinen joulu ja ostin pikkuiselle suloisen tonttumekon, joka hänellä oli päällä Amalian eskarin joulupajassa, joka järjestettiin koko perheelle eilen illalla.
Voi paha uni, kun kiusasit. Sohvalla oli turvallista äidin, isin ja pikkusiskon kanssa..
Milo oli tänään noin kolmen viikon tauon jälkeen mummilapäivällä, sillä mummi on ollut keuhkokuumeen kourissa. Voi voi tätä sairastelua. Onneksi on tässä muutakin ehditty kuin sairastaa.
Ollaan virittäydytty joulun tunnelmaan koristelemalla koti jouluisilla koristeilla ja joulukuusikin on jo pystyssä ja koristeltuna. Ennen ollaan laitettu kuusi vasta aatonaattona, joka on ollut perinne mun lapsuudesta, mutta nyt päätettiin aikaistaa homma ja kiva niin. Saa nauttia kauniista joulukuusesta kauemmin ja taitaa olla nykyisin monessa perheessä kuusi jo tässä kohtaa ja jopa aikaisemminkin.
Kaikki joululahjat ovat tapamme mukaisesti vielä kaupassa, mutta tarkoitus olisi lähteä ostoksille huomenna iltasella. Lelulehtiä on selailtu, lähinnä Amalian kanssa. Milo selasi pari sivua ja siihen se jäi. Milo toivoo ainoastaan muutaman jutun, Amalia lähes kaiken 😉
Torni muuten kaatui hirmuisella voimalla ja kaatoi Johnnyn kahvinlirut hyllyn päällä olevasta kahvikupista niin, että sitä kahvia lensi tapettia myöden matolle ja legojen päälle..
Viikonloppuna juhlimme Milon synttäreitä ja sunnuntaina taidamme mennä Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoille.
Taitaa tulla aika kiva viikonloppu!
Miten muilla sujuu jouluvalmistelut?
