Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
kasvatus Archives - Sydän vähän kallellaan
 

Mä olen aina halunnut äidiksi ja sitten, kun se viimein tapahtui se oli juuri niin upeaa mitä olin kuvitellut. Se onnentunne on ihan huikea, kun vastasyntynyt vauva saapuu maailmaan ja tuntuu melkein uskomattomalta, että se maailmaan putkahtanut vauva on ihan oikeasti sun ikioma. Se on sun lapsesi loppuelämäsi ja saat hoitaa ja pitää huolta siitä aina tai ainakin melkein. Vaikka lapset varttuvat aikuisiksi mä toivon, että meidän välimme pysyvät yhtä lämpiminä ja tykkäisin kovasti jos lapset kävisivät sitten aikuisina välillä lapsuudenkodissa olemassa ihan yötäkin. Tällä hetkellä Amalia on vielä sitä mieltä, että hän ei muuta ikinä meidän vanhempien luota pois, vaikka jossain kohdin oli kyllä muuttamassa Iida serkun kanssa sitten isoina kaksin samanlaiseen taloon kuin Annelilla ja Onnelilla.

asukuva

Uskon, että tulemme varttumaan Johnnyn kanssa tässä kodissa vanhoiksi ja varmasti saatamme pitää lastemme huoneetkin ennallaan tai ainakin ne mitä he mahtavat huoneisiinsa kotoa muuttamisen jäljiltä jättää. Musta se on ihana ajatus ja emmehän me välttämättä tarvitse ylimääräisiä huoneita mihinkään.

Lapset on meille molemmille kaikki kaikessa ja ajattelemme kaikessa lapsia ensin. Heidän vuoksi sitä tekisi mitä vain ja he ovat ne tärkeimmät tässä elämässä.

lapset

asukuva

Haluan ehdottomasti säilyttää hyvät välit lapsiini aina ja toivon, että aikuisinakin he jakavat elämäänsä kanssamme. Me puhumme lasten kanssa paljon ja vietämme heidän kanssa aikaa ja nautimme siitä. Olemme läsnä, leikimme ja hassuttelemme, lohdutamme ja rakastamme ja tämä on ihanin tehtävä mitä olen ikinä saanut tehdä. Vaikka lasten kanssa on välillä pinna piukealla ja joskus on raskasta olla lasten välisten taisteluiden erotuomarina ja toisinaan lapset ärsyttävät ihan muuten vain, niin silti nämä hetket ovat vain hetkiä elämässä, tulevat ja menevät ja kuuluvat elämään. Eihän elämä ole aina helppoa ja pelkkää iloa ja hyvää mieltä.

Yritän vaalia elämässä kuitenkin hyviä hetkiä ja nauttia hyvästä olosta täysillä. Sitten, kun on mieli maassa ja kiukuttaa, yritän löytää hyviä asioita, juttelen puolisoni ja usein myös siskoni kanssa ja he auttavat ja löytävät aina oikeat sanat, joilla mielialani kohenee.

Mä toivon ehdottomasti, että saisin olla omille lapsilleni se tukeva muuri, johon he voivat hyvinä ja huonoina hetkinä tukeutua ja toivon, että he tietävät, että minuun he voivat luottaa ja kertoa mitä vaan. Me olemme Johnnyn kanssa molemmat aika rentoja vanhempia, annamme lasten toteuttaa itseään paljon ja itse mietin aina tarkkaan koska on syytä kieltää lapsia enkä kiellä heitä turhaan. Toisinaan näkee vanhempia, jotka kieltävät lapsilta ihan oikeasti aivan hölmöjä asioita ja mietinkin välillä, että ymmärtävätkö nämä vanhemmat sen, että saattavat tällä tavalla “pilata” lapsen mielikuvituksen. Tarvitseeko leikin olla aina jollain tapaa kehittävää vai olisiko vaan järkevämpi antaa lapsen toteuttaa itseään ja olla ihan vain lapsi.

asukuva

Joskus itsekin meinaan olla jo kieltämässä jonkin puuhan, joka ehkä sillä hetkellä ärsyttää itseäni, jos puuha aiheuttaa esimerkiksi ylimääräistä vaivaa minulle tai sotkua, mutta sitten mietin taas hiukan eteenpäin ja annan lasten leikkiä ja huomautan sitten vain, että sotkut on siivottava. Lasten riemu ja tekemisen ilo korvaa monessa asiassa kymmenkertaisesti sen, että olisinkin kieltänyt homman. Olen myös joskus kieltänyt jonkin asian ihan vain liian hätäisesti sen kummemmin ajattelematta, ilman mitään järkevää syytä ja pyörtänyt sitten päätökseni ja sanonut lapsille, että olipas äiti nyt vähän höhlä, kun sanoi ei ja voitte te sittenkin tehdä sen. On hyvä osata myöntää itsekin virheensä ja korjata asia eikä vain jääräpäisesti pitää päätään. Kuitenkin jos oikeasti kiellän jonkun puuhan tai asian niin siinä kannassa pysyn eikä se muuksi muutu ja myös lapset tietävät sen. Siinä kun ei ole mitään järkeä, että ensin aina kieltää ja joka kerta pyörtää sitten päänsä lasten vinkuessa tai jankuttaessa asiansa puolesta.

lapset

Tälläisiä ajatuksia tähän iltaan ja lopuksi jaan vielä blogisiskoni hyvän kirjoituksen lasten kieltämisestä. Oli mielestäni oikein hyvä kirjoitus!

Mukavaa pian koittavaa viikonloppua murut <3

temperamenttinen lapsi

Meillä on molemmat lapset olleet vauvasta asti todella viihdytettäviä. Ikinä eivät ole nukahtaneet hassuihin paikkoihin, vaan jokainen nukkumaan laitto on vaatinut nukuttamisen. Myös kaupan lattialla makaaminen on tuttua, ei karkkihyllyllä, vaan ihan missä vain. Raivoaminen julkisilla paikoilla on uhmaikäisen kanssa arkipäivää ja monesti on jopa kengät lennelleet pitkin poikin. Viimeksi uimahallin kahvilassa ja ai että, kun lähellä istuva mummeli piteli nauruaan. Mä en itse välitä tai nolostele lapsiani jos he kiukkuavat julkisilla paikoilla enkä myöskään hermoile. Otan tilanteet lunkisti ja monesti vain kannan pikkumiehen sylissäni pois tilanteesta, kun muu ei auta. Milon kanssa emme käy ravintoloissa syömässä, sillä siitä ei vain tule yhtään mitään. Tiedän muutaman vuoden päästä tämän onnistuvan, joten miksi mennä nyt sinne hampaita kiristelemään. Minusta kaksivuotiaan ei tarvitse osata olla aloillaan ja hiljaa. Lasten on annettava olla lapsia, omia itsejään eikä turhaa miettiä mitä muut heistä ajattelevat. Tietysti ketään ei saa loukata tai satuttaa, mutta lasten ilo ja riemastuminen, kuten myös kiukkuilu saa minusta näkyä ja kuulua.

Amalia on nyt reilu viisivuotias ja elämä on todella helppoa tässä vaiheessa. Eskariuhma on varmasti edessä vuoden päästä, mutta nyt nautitaan tästä levollisesta ja aika rauhallisesta vaiheesta. Uhmaikäisen kanssa nautimme myös ja usein jopa nauran sisälle päin näitä ihme kiukkukohtauksia. Tiedän kuitenkin niiden kuuluvan normaaliin kehitykseen ja toiset ovat vain temperamenttisempia kuin toiset.

Siskoni lapset ovat täysin eri maata omiini verrattuna, ovat aina olleet, mutta siltikään en pidä omia lapsia millään tavalla huonompina.

Se ettei lapset käyttäydy aina kuten toivoisi ei useinkaan johdu kasvatuksesta pätkääkään. Olihan Amaliakin pienenä sellainen, joka veti usein muita lapsia hiuksista ja tämä oli silloin minusta ihan kamala vaihe, mutta se meni ohi ja vahdin häntä tästä syystä aina kuin haukka, jotta ehdin monesti estää tapahtuman. Tämä vaihe kesti hetken aikaa tytön elämästä eikä tällä ollut mitään tekemistä mielestäni kasvatuksen kanssa.

Toiset lapset näyttävät tunteitaan enemmän, niin hyvässä kuin pahassa. Kaksi temperamenttista lasta saatuani revin välillä hiukset päästäni, vaikka herkkä pää onkin, mutta iloitsen ja hihkun joka päivä näistä lapsistani, jotka ovat suorapuheisia, tunteensa näyttäviä, iloisia, hyvin eläväisiä, hetkessä eläjiä, välillä äärettömän vihaisia ja kamaliakin, mutta kaikin puolin ne rakkaimmat olennot maan päällä <3 temperamenttinen lapsi

temperamenttinen lapsi

Minkälaisia lapsia teillä on?