09 huhti Korona-arki. Ensin meni hyvin, nyt nutturaa kiristää

Näin meillä ja varmasti monessa muussakin perheessä. Stressiä on, kun on huolissaan tästä kaikesta ja stressaantuneena olen usein kiukkuinen. Mielialat vaihtelee ja olo on välillä tosi ikävä.

Stressin lievittämiseen mulla on loistavia keinoja, mutta en kuitenkaan hyödynnä niitä. Mindfulness ja liikunta, niihin pitäisi nyt panostaa, mutta mielummin oman hetken koittaessa syön suklaata ja karkkia, näprään kännykällä ja selaan miljoonasti jotain ihan tyhjänpäiväistä. Sitten vituttaa, kun kaikki aika menikin tuollaiseen ja olo on entistä ärsyyntyneempi.

Tänään lähdin lasten kanssa metsäretkelle. Pakkasimme eväät mukaan ja lähdimme talsimaan kaikessa rauhassa metsään. Niin ihanaa ja niin vapauttavaa ja kivaa meistä kaikista. Mietin miksi en tulisi välillä yksin istumaan tälle isolle kivelle, hengittäisin raikasta ilmaa ja tyhjentäisin ajatuksia.

Olen ollut väsyneempi ja nyt pääsiäisen tuomalla minilomalla aion levätä ja ladata akkuja. Ottaa pieniä omia hetkiä, luvata liikkua, syödä hyvin, kirjoittaa blogia ja viettää yhdessä perheen kesken aikaa kaikessa rauhassa ilman Johnnyn töitä ja Amalian koulutehtäviä.

Aion nukkua joku päivä päiväunet ja lukea Antti Tapani kirjaa, jonka hetki sitten ostin. Haluan istua auringossa omalla terassilla, kuunnella linnunlaulua ja juoda kahvia. Haluan huomioida itseäni ja kerätä voimavaroja takaisin. Tämä koronatilanne vie multa voimia, henkisesti siis ja sitten, kun olo on hieman uupunut, on parempi tarttua tuumasta toimeen ja alkaa hoitamaan itseään kuntoon.

Yksi hyvä herätys tähän väsymiseen tapahtui toissapäivänä, kun huusin Johnnylle puhelimeen niin kovaa, että hänen pomo kuuli sen. Kyllähän siellä tiedetään, että tälläinen mä välillä olen, mutta se että joku muu kuin oma perheenjäsen kuulee sun kamalinta huutoa on jotenkin tosi noloa.

Tänään mun mieli on hyvä ja tuntuu ihanalta aloittaa pääsiäispyhät. Kello on nyt hieman yli viisi ja Johnny on ulkona lasten kanssa mun kirjoittaessa tätä tekstiä. Tuntuu niin hyvältä avata sydäntä tänne ja kirjoittaessa mulla on hymy huulilla ja tuntuu tosi helpottavalta <3

Onko yhtään tuttuja tuntemuksia? 

Tsemppiä kaikille ja virtuaalihaleja <3