Korona-arki. Ensin meni hyvin, nyt nutturaa kiristää

Näin meillä ja varmasti monessa muussakin perheessä. Stressiä on, kun on huolissaan tästä kaikesta ja stressaantuneena olen usein kiukkuinen. Mielialat vaihtelee ja olo on välillä tosi ikävä.

Stressin lievittämiseen mulla on loistavia keinoja, mutta en kuitenkaan hyödynnä niitä. Mindfulness ja liikunta, niihin pitäisi nyt panostaa, mutta mielummin oman hetken koittaessa syön suklaata ja karkkia, näprään kännykällä ja selaan miljoonasti jotain ihan tyhjänpäiväistä. Sitten vituttaa, kun kaikki aika menikin tuollaiseen ja olo on entistä ärsyyntyneempi.

Tänään lähdin lasten kanssa metsäretkelle. Pakkasimme eväät mukaan ja lähdimme talsimaan kaikessa rauhassa metsään. Niin ihanaa ja niin vapauttavaa ja kivaa meistä kaikista. Mietin miksi en tulisi välillä yksin istumaan tälle isolle kivelle, hengittäisin raikasta ilmaa ja tyhjentäisin ajatuksia.

korona-arki

Olen ollut väsyneempi ja nyt pääsiäisen tuomalla minilomalla aion levätä ja ladata akkuja. Ottaa pieniä omia hetkiä, luvata liikkua, syödä hyvin, kirjoittaa blogia ja viettää yhdessä perheen kesken aikaa kaikessa rauhassa ilman Johnnyn töitä ja Amalian koulutehtäviä.

Aion nukkua joku päivä päiväunet ja lukea Antti Tapani kirjaa, jonka hetki sitten ostin. Haluan istua auringossa omalla terassilla, kuunnella linnunlaulua ja juoda kahvia. Haluan huomioida itseäni ja kerätä voimavaroja takaisin. Tämä koronatilanne vie multa voimia, henkisesti siis ja sitten, kun olo on hieman uupunut, on parempi tarttua tuumasta toimeen ja alkaa hoitamaan itseään kuntoon.

Yksi hyvä herätys tähän väsymiseen tapahtui toissapäivänä, kun huusin Johnnylle puhelimeen niin kovaa, että hänen pomo kuuli sen. Kyllähän siellä tiedetään, että tälläinen mä välillä olen, mutta se että joku muu kuin oma perheenjäsen kuulee sun kamalinta huutoa on jotenkin tosi noloa.

Tänään mun mieli on hyvä ja tuntuu ihanalta aloittaa pääsiäispyhät. Kello on nyt hieman yli viisi ja Johnny on ulkona lasten kanssa mun kirjoittaessa tätä tekstiä. Tuntuu niin hyvältä avata sydäntä tänne ja kirjoittaessa mulla on hymy huulilla ja tuntuu tosi helpottavalta <3

Onko yhtään tuttuja tuntemuksia? 

Tsemppiä kaikille ja virtuaalihaleja <3

 

11 Comments
  • Eepu
    Posted at 20:37h, 09 huhtikuun Vastaa

    Meillä myös ekaluokkalainen. Muutama ensimmäinen viikko meni kotona aika reippaasti, mutta nyt on lapsen motivaatio selvästi laskenut ja kiukuttelee tehtävistä vanhemmille. Varsinkin kun ei mieluisten tehtävien tekeminen kestää ja kestää, niin alkaa itseäkin jossain vaiheessa kypsyttämään. Omatkin työt pitäisi hoitaa samalla ja kun aikataulut alkaa pettää, niin se kiristää ehkä eniten hermoja. Ei jaksaisi itsekään jatkaa töitä myöhälle iltaan.

    Tehtäviä on lisäksi aika paljon ja ekaluokkalainen ei millään selviä ohjeista yksin, niin vanhemman rooli on aika aktiivinen. Yritän pysyä itse rauhallisena ja pilkkoa tehtäviä sopivan kokoisiksi, ettei lapsenkaan työtaakka tunnu ihan mahdottomalta. Jos kaikkea ei olla ehditty, niin sitten olen itse oikonut ja jättänyt jotain pois. Silti tämä on aika säätöä 🙄

  • Sisiii
    Posted at 21:59h, 09 huhtikuun Vastaa

    Mulla ei oo lapsia, mutga silti oli viime viikolla pinna todella kireellä etätöissä olevan miehen vuoks 😀 Alkoi ärsyttämään, kun ei saanut yhtään omaa aikaa! Onneks mies sit tajus perjantaina lähteä hetkeks tyhjälle toimistolle töihin niin sain hetken vaan olla itsekseni! Tää viikko menny paljon kevyemmin, katotaan miten ens viikolla..

    Tsemppiä sinne kaikille 🙂

    • johanna
      Posted at 11:08h, 10 huhtikuun Vastaa

      Mä niin ymmärrän sua 😉 <3 Tsemppiä!!! <3

  • Nelli
    Posted at 09:51h, 10 huhtikuun Vastaa

    Kiitos Johanna, kun kerrot rehellisesti ja avoimesti niistä vaikeistakin hetkistä ja omista heikkouksista. Ei se elämä kenelläkään ole aina pelkkää hattaraa, ja vaikka ei kenellekään tietysti toivo vaikeuksia arkeen, niin silti se tietyllä tavalla lohduttaa huomata, ettei olekaan vaikeassa tilanteessa yksin. Kyllä tästäkin selvitään!

    • johanna
      Posted at 11:08h, 10 huhtikuun Vastaa

      Nelli, kiitos sanoistasi tosi paljon, kyllä tästä selvitään!! <3

  • Anna
    Posted at 13:31h, 10 huhtikuun Vastaa

    Itselläni ei ole lapsia mutta uskon, että välillä on rankkaa ja varsinkin tässä tilanteessa. Itsellänikin on ollut ns. korona-ahdistus muutamana päivänä. Sitten oon vaan laittanut kuulokkeet korville ja lähtenyt pyöräilemään. Kiitos aidosta ja elämänmakuisesta blogista 😊
    Kivaa pääsiäistä ☀️

    • johanna
      Posted at 10:06h, 12 huhtikuun Vastaa

      Kiitos kauniista sanoistasi <3 Mä oon pyöräilly kans paljon, Nuppu tykkää istua tarakalla <3 Tsemppiä sinne, kyllä tämä tästä <3 Kivaa pääsiäistä sinne myös <3

  • lillamy
    Posted at 13:13h, 11 huhtikuun Vastaa

    Tää tilanne on kyllä kuormittava. Meillä ei ole lapsia, joten arjen pyörittämisen pitäisi varmaan sujua niin kuin ennenkin, mutta ei oikein suju tällä hetkellä. Mulla on kauhea huoli sairaista läheisistä (ei siis koronaan sairastuneita onneksi, mutta muuten huonossa kunnossa ja jos korona vielä iskee, niin tulee melkein varmasti rajuna) ja tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Teen töitä kotona ja keskittyminen on todella vaikeaa, kun puolisokin on paljon kotona ja meillä ei ole kovin paljoa tilaa. Mun työhön liittyy paljon asiakaspuheluja, joten myös puolison hermot alkaa olla kireällä, kun hänen täytyy olla ihan hiljaa ettei asiakkaat kuule tai etten mä häiriinny.

    Isot tsempit sinne, koitetaan nyt nauttia aurinkoisista päivistä ja kun tämä on ohi, on normaali elämä taas ihan älyttömän ihanaa ja sitä osaa arvostaa aivan täysillä ♥

    • johanna
      Posted at 10:10h, 12 huhtikuun Vastaa

      Varmasti on hankalaa, kun molemmat olette kotona paljon ja töihin on keskityttävä. Toi huoli just läheisten sairastumisesta on täälläkin iso 🙁 Teillä kun on vielä muuta sairautta siellä ja huolta ollut muutenkin viime vuodet isosti, niin varmasti on tosi raskasta ja kuormittaa mieltä 🙁

      Ihanat nuo viimeiset lauseet <3 <3 <3 Haleja sinne <3

  • Hanna
    Posted at 14:40h, 11 huhtikuun Vastaa

    Mä olen jo miettinyt, että alan kohta itse kehittelemään lääkettä Koronaan, sen verran meinaa mennä hermot.. Meillä on kotona 2 9-vuotiasta, ja 1-v taapero. Toinen ”isoista” tarvitsee kaikkeen tekemiseen. Kun autan häntä, niin taapero tekee kaikkea ”ei niin mukavaa”, mm. tyhjentää keittiön kaappeja, syö roskiksesta,.. (on tosi vilkas tapaus). Mä olen nyt ottanut tavaksi, että käyn iltaisin kävelyllä, (joko yksin tai naapurin kanssa) silloin kun lapset ovat menneet nukkumaan, niin pääsen kävelyn jälkeen palaamaan hiljaiseen kotiin.

    • johanna
      Posted at 10:02h, 12 huhtikuun Vastaa

      Kuulostaa hyvältä tuo kävely <3 Joo toi on just hankala, kun keskittyy auttamaan koululaista, niin taapero menee just esim. syömään roskiksesta, meillä käynyt näin myös 😉 Nää on hetkiä, kun mulla meinaa ja meneekin kuppi nurin, kun samaan aikaan sählätään montaa juttua ja sit mies sattuu vielä tulemaan etätyöhuoneesta (Milon huoneesta) kuulokkeet päässä hakemaan kahvia kalsarit jalassa hiukset paskasena.. Ai saakeli, siinä tekis mieli ampuu ukko kuuhun 😉

Post A Comment

*

code