11 marras Seitsemäs kummilapsi
Kukkuluuruu ja kivaa lauantaita! Tällä hetkellä meillä palaa kämpässä monen monta kynttilää, Milo työntelee tuossa nukenvaunuja, jorisee leikkipuhelimella ja metsästää peikkoja. Amalia taas on ystävänsä kanssa uittamassa petsejä kylppärissä ja Johnny katselee toisella silmällä telkkua ja vahtii toisella toivottavasti Miloa.
Mä kirjoitin juuri yhden postauksen ensi viikolle ja nyt valmistuu tämä teksti.
Johnny lähti eilen aamusta normaalisti töihin ja jo puoliltapäivin heillä alkoi pikkujoulut. Äijä kotiutui vasta tänään tuossa puoli neljän pintaan, joten pitkäksi meni. No ei vaiskaan, olivat hotellissa yötä ja eihän sitä Helsingistä aamusta kotiin parane ajella, jos on hurvitellut yömyöhään.
Mä olen ollut siis yksin lasten kanssa ja eilinen päivä oli melkoisen touhukas. Aamusta lähdettiin rauhallisten aamutoimien jälkeen avoimeen päiväkotiin, jossa oli todella kivaa ja sieltä nappasin serkkuni tytön mukaan sekä myös hänen veljensä eskarin puolelta. Vein lapsikatraan leikkipuistoon ja tämän jälkeen tallustelimme Hesburgeriin syömään. Lapset olivat innoissaan koko ajan ja kaikki meni oikein hyvin, vaikka jokainen mukula aika vilkas onkin. Juttua näillä kaikilla riittää myös, joten hetken hiljaisuutta ei todella ollut. Syönnin päälle leikimme vielä tovin aikaa leikkipaikalla, jonka jälkeen nakkasimme lasten pikkuserkut omaan kotiin. Näiden mukuloiden pikkuisin pikkuveli on mun kummipoika, mutta hän ei vielä tohdi äidistään irrottautua ja lähteä tätinsä matkaan. Ehkä sitten joskus, toivottavasti!
Mä olen tosi kiitollinen mun kaikista kummilapsista, ja vaikka ihan jokaisen kanssa ei tule nähtyä näin tiivisti, kuin tämän pikkumiehen, niin jokainen on mulle kuitenkin todella tärkeä ja rakas. Hetki sitten saimme Johnnyn kanssa ihanan pyynnön saada olla ystäväpariskuntamme ensi vuoden puolella syntyvän lapsen kummeja ja tämä pikkuruinen tuleekin olemaan mun seitsemäs kummilapsi. Saa nähdä tuleeko joukkoon toinen tyttö, vai jatketaanko melkoisella poika klaanilla. Väliäkös tuolla, yhtä ihania kaikki!
Musta on kunnia toimia kummina ja se hetki, kun kummiksi pyydetään on aina melkoinen tunteiden myllerrys. Joka kerta sitä liikuttuu tästä kunniasta. Mulla on itsellä aivan ihana kummitäti, joka on isäni sisko ja hän on ollut mun elämässä aina ja on mulle kuin toinen äiti.
Huomenna onkin isänpäivä ja me ollaan isille askarreltu ja ostettu kaikkea kivaa! Aamulla herätään rakas iskä herkullisella aamupalalla ja lasten ilon kiljahduksilla, suukoilla ja haleilla <3 Sellasta tänne, ihanaa iltaa kaikille <3 Niin ja hei kertokaahan onko teillä lukijoilla kummilapsia?