21 marras Mun lapsuus ja tälläinen äiti mä pyrin olemaan
Tänään toivepostausta taas! Mä kopioin muutaman lapsuuskuvan vanhasta postauksesta ja ehkä tästä syystä lopputekstin väri muuttui. Älkää antako sen häiritä 🙂
Mun lapsuus on ollut tosi tavallinen ja lapsuudesta on vain hyviä muistoja. Meitä oli äiti ja isi ja sitten me lapset. Asuttiin rivitalossa, jossa oli paljon lapsiperheitä. Mun iskä kävi töissä ja äiti oli meidän lasten kanssa kotona 12-vuotta.
Me touhuttiin paljon äidin kanssa, käytiin kerhossa ja kerhonretkillä. Vietettiin hurjasti aikaa kotipihalla ja äiti teki usein leipäkoneella leipää ja leipoi paljon. Nämä on edelleenkin tosi lämmittäviä ja ihania muistoja. Koulusta oli ihana tulla kotiin, kun tiesi, että äiti odottaa kotona ja välipala on valmiina.
 |
 |
Mun vanhemmat erosi muistaakseni siinä kohdin, kun mä kävin kuudetta luokkaa. Mä en muista, että tämä olisi ollut kauhea kolaus, vaikka tottakai se pahaltakin tuntui. Mä muutin aika pian mun isän luokse ja me asuttiin kahdestaan kerrostalossa. Mä kävin äidin luona joka toinen viikonloppu ja samoin mun pikkusisko ja pikkuveli meillä.
Mun teini-ikä oli hankala ja iskä oli usein musta huolissaan. Mun iskä oli sellainen urheiluhullu ja jalkapallo valmentajanakin hän toimi. Iskä kertoi joka ilta rakastavansa mua ja häneltä mä olen oppinut tunteiden näyttämisen. Se on ehkä tärkein asia, minkä vanhemmalta voi saada ja mä olen tästä todella onnellinen. Amalia ja Milo saavat kuulla monta kertaa päivässä, että he ovat ihania ja heitä rakastetaan. Myös haleja ja suukkoja jaetaan meidän perheessä todella paljon.
Äitinä mä pyrin olemaan lempeä ja rakastava. Meillä saa näyttää kaikenlaisia tunteita ja lapset tietävät sen. Välillä täällä on jumalattoman kiukkuista väkeä ja huuto raikaa, mutta sitten taas toisessa hetkessä pussataan ja halataan ja jutellaan miksi riideltiin. Äitinä mä haluaisin ehdottomasti olla vielä himpun verran kärsivällisempi. Etten menettäisi malttia ja huutaisi lapsille. Paljon tässä on petrattu, mutta vielä on opittavaa. Se on vaan toisinaan hankalaa, kun omat lapset ovat myös hyvin äkkipikaisia. Johnny tasoittaa meidän perhettä mukavasti ja se rauhallisuus on vain niin ihailtavaa tässä miehessä. Välillä on kuitenkin huojentavaa nähdä kuinka miestä vituttaa ja pinna on piukealla lasten kanssa, mutta hän ei vain ihan samalla tapaa tuo sitä esille kuin vaimo. Mutta se tunne on huojentava, kun näät että hei nyt tollakin meinaa palaa kerrankin käpy!
Äitinä mä olen hassuttelija ja tästä lapset tykkää. Mä myös jaksan heidän kanssa tehdä, en ehkä niinkään aina joka hetki leikkiä, mutta viedä heitä uimaan, sisäleikkipuistoon, leikkipuistoon, metsäretkelle, kylään ja avoimiin päiväkoteihin. Uiminen on tällä hetkellä ehkä se kaikkein rakkain yhteinen puuha. Se kun lapset onnellisina näyttävät äidilleen temppuja tai sen kuinka hienosti he laskevat vesiliukumäestä. Nämä hetket ovat kultaisia ja niinä hetkinä mä olen täydellisesti läsnä lapsille ja me kaikki ollaan niin onnellisia!
Minkälaisia muistoja teillä on omasta lapsuudesta ja minkälaisia vanhempia te pyritte olemaan?
26 loka Aivan ihana vertailu entisajoista nykyaikaan
Oma lapsuuteni oli aivan ihana. Sain elää rakastavien vanhempien ja sisarusten ympäröimänä. Myös isovanhemmat, tätini ja serkkuni olivat iso osa elämäämme. Elelimme rivitalossa, jossa asui paljon lapsiperheitä. Kotipihan hiekkalaatikolta löytyi aina ystäviä, niin lapsille kuin aikuisillekin. Muistan aina kuinka taloyhtiössämme pidettiin kesäjuhlia autotallissa ja aikuiset pistivät jalalla koreaksi meidän muksujen leikkiessä.
Minä kaipaisin juuri tätä enemmän nykypäivään, yhteisöllisyyttä. Toivoisin, että pitäisimme yhtä naapureiden kanssa samaan tapaan kuin ennen vanhaan. Kuitenkin näin neljän vuoden aikana rivitalossa asuneena olen saanut pettyä tähän yhteisöllisyyteen pahasti, eihän naapureita juuri edes näe eikä kaikki vaivaudu edes tervehtimään. Itse olen erittäin avoin ihminen ja aika hölösuu, joten kammoksun tätä nykypäivän erakoitumista.
Ohhoh nyt män muija nurin 😉
Isin sylkyssä läksyjen tekoa <3
Olen pyrkinyt antamaan omille lapsilleni aika pitkälti samanlaisen lapsuuden kuin itselläni on ollut. Äitini kommentoikin usein, että me elämme paljon samaan tapaan kuin meidän lapsuudenkodissa aikoinaan. Haluan, että lapseni saavat elää ihan tavallista rauhallista elämää ja sellaisena turvallisena muistan omankin lapsuuteni. Rakkautta ei voi olla koskaan liikaa <3
Liberon Throwback-vertailukoneen avulla sain fiilistellä omaa ja Milo vauvani lapsuutta. On se elämä 1985 vuonna ollut hieman erilaista kuin viime vuonna eli Milon syntymävuotena. 1985 lanseerattiin ensimmäinen all-in-one –vaippa, jossa oli teipeillä varustetut siivekkeet. Tämä lanseeraus oli iso askel vaippateknologian kehityksessä. Aika hienoa varmasti, vaikka tänä päivänä tietysti teipit tuntuvat itsestäänselvyyksiltä.
Saimme Liberolta yhden vanhanaikaisen vaipan ja Johnny sai kunnian pukea sen Milon päälle. Vaippa oli hyvinkin erilainen kuin tämän päivän teippi- ja housuvaipat.
OMG mikä tää on?
Milo katselee ja miettii ei kai toi mulle tuu?
No mutta lähettiks ne jotain sullekin, Johanna?
Aaaa vaipan imuosa vai..
Vanhanaikaisen vaipan laittoa!
Sidonta muovisilla suikaleilla yhteen!
Ei se nyt ihan mennyt niinkuin piti, kun vaipura jäi matkan varrelle!
Laita itelles se!!
Nykyajan vaipat ovat hieman eri tekoa. Libero Touch -vaippa on uusinta vaippateknologiaa vuonna 2015 ja vaippa on ihan ihmeellisen pehmeä.
Libero Touch -vaippa
On tän vaipuran kanssa mukava touhuta!
1985 vuonna vauvoja saapui maailmaan reilut 5000 enemmän kuin Milon syntymävuonna eli vuotena 2014. Lastenvaunut olivat aika käheitä, kun olin vauva ja serkullani oli nykypäivänä juurikin tuollaiset entisaikojen ihanuudet vauvallaan.
Äiti ja isi kinastelivat aina kumpi saa työntää minua vaunuissa ja niinpä he tekivät kompromissin, toinen sai työntää kaupalle ja toinen sitten takaisin <3
Vertailukoneen antamaa puista lentokone lelua en muista nähneeni lapsuudessani. Ehkä lentokoneet eivät olleet mieleeni, sillä olin kova tyttö leikkimään nukeilla aivan kuten Amaliakin.
Viimeiseksi vertailukuvaksi ilmestyi 1985 vuoden Jenkki purukumi paketti ja nykypäivän vadelman makuinen purkkapussi. Hyvin muistui mieleen tämä pieni oliko viiden purukumin paketti ja huulilleni levisi hymy ja ihana haikeus omaa lapsuutta kohtaan.
Tämä testi oli aivan ihanan nostalginen ja sai ainakin minut hyvälle mielelle. Pitääkin piipahtaa joku päivä äitini luona ja ottaa vanhat valokuvat esille ja katsella niitä yhdessä oman tyttäreni kanssa. Käykää ihmeessä tekemässä tämä kiva testi Liberon sivuilla ja pääsette vertailemaan oman lapsuuden juttuja tämän päivän lasten juttuihin. Testiin pääset painamalla tästä.
Jakakaa hauskaa testiä instagramissa käyttämällä hastagia: #liberothrowback
Mitäs tykkäsitte testistä?
Postaus toteutettu yhteistyössä Liberon kanssa.