Mun vanhemmat erosi muistaakseni siinä kohdin, kun mä kävin kuudetta luokkaa. Mä en muista, että tämä olisi ollut kauhea kolaus, vaikka tottakai se pahaltakin tuntui. Mä muutin aika pian mun isän luokse ja me asuttiin kahdestaan kerrostalossa. Mä kävin äidin luona joka toinen viikonloppu ja samoin mun pikkusisko ja pikkuveli meillä.

Mun teini-ikä oli hankala ja iskä oli usein musta huolissaan. Mun iskä oli sellainen urheiluhullu ja jalkapallo valmentajanakin hän toimi. Iskä kertoi joka ilta rakastavansa mua ja häneltä mä olen oppinut tunteiden näyttämisen. Se on ehkä tärkein asia, minkä vanhemmalta voi saada ja mä olen tästä todella onnellinen. Amalia ja Milo saavat kuulla monta kertaa päivässä, että he ovat ihania ja heitä rakastetaan. Myös haleja ja suukkoja jaetaan meidän perheessä todella paljon.

Äitinä mä pyrin olemaan lempeä ja rakastava. Meillä saa näyttää kaikenlaisia tunteita ja lapset tietävät sen. Välillä täällä on jumalattoman kiukkuista väkeä ja huuto raikaa, mutta sitten taas toisessa hetkessä pussataan ja halataan ja jutellaan miksi riideltiin. Äitinä mä haluaisin ehdottomasti olla vielä himpun verran kärsivällisempi. Etten menettäisi malttia ja huutaisi lapsille. Paljon tässä on petrattu, mutta vielä on opittavaa. Se on vaan toisinaan hankalaa, kun omat lapset ovat myös hyvin äkkipikaisia. Johnny tasoittaa meidän perhettä mukavasti ja se rauhallisuus on vain niin ihailtavaa tässä miehessä. Välillä on kuitenkin huojentavaa nähdä kuinka miestä vituttaa ja pinna on piukealla lasten kanssa, mutta hän ei vain ihan samalla tapaa tuo sitä esille kuin vaimo. Mutta se tunne on huojentava, kun näät että hei nyt tollakin meinaa palaa kerrankin käpy!

Äitinä mä olen hassuttelija ja tästä lapset tykkää. Mä myös jaksan heidän kanssa tehdä, en ehkä niinkään aina joka hetki leikkiä, mutta viedä heitä uimaan, sisäleikkipuistoon, leikkipuistoon, metsäretkelle, kylään ja avoimiin päiväkoteihin. Uiminen on tällä hetkellä ehkä se kaikkein rakkain yhteinen puuha. Se kun lapset onnellisina näyttävät äidilleen temppuja tai sen kuinka hienosti he laskevat vesiliukumäestä. Nämä hetket ovat kultaisia ja niinä hetkinä mä olen täydellisesti läsnä lapsille ja me kaikki ollaan niin onnellisia!

Minkälaisia muistoja teillä on omasta lapsuudesta ja minkälaisia vanhempia te pyritte olemaan?