21 syys Onnellinen omasta perheestä
Lapset viettivät tänään mummilapäivää ja mä pyörittelin peukaloita tietokoneen edessä tunnin verran enkä meinannut päästä yhtään kirjoitusfiilikseen. Päreet paloi heti alkuun kuvankäsittelyohjelman kanssa, jota en saanut toimimaan ja teki mieli nakata koko tietokone jorpakkoon. Noh päätin kuitenkin laittaa vähän Cheekiä soimaan ja pääsin ärsytyksen tunteista yllättävän nopeasti eroon!
Tänään kerron teille meidän ihanasta parin päivän takaisesta päivästä. Päivässä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta jotenkin se oli vaan tosi kiva!
Amalia vietti aamun kerhossa ja me Milon kanssa otettiin tämä yhteinen aika rennosti. Taidettiin me kauppareissu hoitaa, mutta ei paljon muuta. Siskon päästyä kotiin syötiin aamusta asti haudutettua lihakastiketta ja Amalia otti jopa lisää ruokaa.
Myöhemmin Amalian ystävä tuli meille ja jossain kohdin tyttöjen oli tarkoitus lähteä ulos, mutta Amalia sai hepulin ulkovaatteista ja jäi sitten kiukkuisena sisälle kaverin lähdettyä kotiin. Olisihan se kiva ulkoilla ihan vain sisävaatteissa, mutta kun ilmat eivät enää oikein salli sitä eikä tyhmä äiti tietenkään antanut tässä asiassa periksi.
Kiukku laantui sitten nopeasti ja päätin ehdottaa piparien leivontaa. Tottahan lapset tästä innostuivat ja vähän väliä kävivät pikkuriikkisen maistamassa sulamassa ollutta taikinanpalaa. Piparien leivonta alkaa tässä talossa näköjään joka vuosi aikaisemmin, mutta mikäs siinä. Joulumusiikki kuuluu meillä piparien leivontaan ja Amalia totesi leivonnan ja musiikin tuovan hänelle Nuuskun mieleen.
Lapset taiteilivat ihan itse piparit eikä edes Milo tarvinnut apua kuin hieman kaulinnassa. Paistamisen jälkeen lapset saivat vielä koristella hieman jäähtyneet piparit ja herkuttelimme kaikki sitten muutaman.
Tämän jälkeen vedimme kumpparit jalkaan ja lähdimme metsäretkelle. Lapset hakivat myös naapurintytön mukaan ja palasimme vielä hakemaan kotoa marjakorit. Mustikoita löytyi pikkuisen ja Milo naposteli saaliinsa saman tien. Teimme pitkän lenkin ja aikaa vierähti pitkälti yli tunti. Vaikka Milo on vielä aika pieni niin hän jaksaa silti kävellä pitkiä matkoja eikä koskaan valita!
Lapset keräsivät marjojen lisäksi myös kukkia ja Amalia tietysti rakastamiaan etanoita. Tutkimme ihan kaikkea ja lapset talsivat toisinaan ojanpohjaa ja välillä pikkumies mätkähti mukkelis makkelis, kun vauhtia oli maastoon nähden hieman liikaa. Metsässä mieli on äärimmäisen rauhallinen ja rentoutunut ja me kaikki olimme todella hyvällä mielellä!
Kotiin päästessä oli päivällisen aika ja isikin saapui töistä. Jälkiruuaksi paistoin kaupan valmiita ohukaisia, joita tarjoilin kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa. Oli aika herkullista! Hetki syönnin jälkeen siskoni sai puhuttua mut lenkille ja mukaan saatiin myös meidän äiti. Lenkki teki tosi hyvää ja olin todella tyytyväinen, kun lähdin. Lenkin jälkeen kotona odotti väsynyt pikkuinen, joka juoksi itkien ulos asti suoraan mamman syliin. Voi sentään miten kovin hän mua rutisti ja halien ja pusujen jälkeen kannoin pojan sänkyyn ja laitoin nukkumaan.
Amalia sai jäädä vielä valvomaan ja painuimme kolmisin saunomaan. Saunan jälkeen on aina tosi rentoutunut olo ja Amalian käytyä yöpuulle me jatkettiin Johnnyn kanssa iltaa sohvalla maaten ja katsellen elokuvaa.
Äidiltä isille <3
Ihanan onnellinen ja kiitollinen olo omasta perheestä <3
