Heipparallaa kaikille!! Kesälomalla vielä ollaan ja aika hiljaista täällä blogin puolella on ollut, vaikka tarkoituksena oli kyllä kirjoitella hieman ahkerammin, vaikka lomalla ollaankin. Kirjoitusfiilis on ollut kuitenkin kokonaan poissa ja blogisivulla olen piipahtanut vain julkaisemassa kommentit. On ollut hyvin saamaton olo blogin suhteen, mutta vaikken ole kirjoittanut, niin olette olleet mielessäni kuitenkin usein. Uskon, että Te rakkaat lukijat ymmärrätte minua ja nyt haluan kiittää Teitä lukuisista kommenteista, joita jätitte Nuuskun poismeno -postaukseen. Luin niitä toisinaan itku silmässä ja olen hyvin kiitollinen jokaisesta kommentista.

Muutamat kysyivätkin mikä Nuuskulle oikein tuli ja vastaan siihen heti alkuun. Nuuskullahan oli ollut jo vuosia epilepsia ja nyt pikkuhiljaa hän oli alkanut saada entistä tiheämmin epilepsiakohtauksia. Jos ennen kohtauksia tuli kerran kuussa tai 2 viikon välein, niin viime viikon lopulla niitä tuli kolme päivässä. Olimme jo tehneet päätöksen Nuuskun päästämisestä taivaaseen ja Nuusku oli tarkoitus viedä eläinlääkäriin lopetattavaksi maanantaina. Tilanne kuitenkin muuttui lauantaina äitini tullessa jättämään viimeiset jäähyväiset Nuusku hauvalle. Nuusku innostui hirmuisesti äitini tulosta ja lopulta sai kohtauksen. Kohtauksen mentyä ohi perään tuli heti uusi ja muistaakseni vielä kolmas. Nuusku tokeni tästä, mutta ei päässyt hetkeen lainkaan ylös maasta. Johnny lähti heti soittelemaan päivystävällä eläinlääkärille, joka sitten pääsikin paikalle jo reilu tunnin päästä ja Nuusku pääsi kivuistaan ja on nyt hauvaenkelinä meidän perheelle.

Amalia totesi heti ensimmäisenä iltana Nuuskun kuoleman jälkeen: äiti miksi me ei voida mennä koko perhe sinne kuoppaan? Ai että kun itketti ja paljon.

Lapset ovat kuitenkin suhtautuneet Nuuskun kuolemaan hyvin. Me olimme keskustelleet tästä jo aika ajoin, sillä tiesimme Johnnyn kanssa ettei Nuusku tule elämään enää vuosia. Hautasimme Nuuskun meidän omalle pihalle ja lapset ovatkin joka päivä vieneet Nuuskulle kukkia ja Amalia on höpissyt Nuuskun kanssa. Amalia kertoo aina Nuuskulle, kuinka kovin hän tätä rakastaa ja minä olen vieressä itku silmässä. Amalia puhuu aina niin kauniisti. Milokin on vienyt kukkia Nuuskun haudalle, mutta ollut hiljaa. Tosin yhtenä päivänä Milo huiski sählymailalla haudalta kaikki kukat ja multa vaan pöllysi. Isommat mukulat huusivat lujaa ja tottakai minäkin menin Milolle kertomaan ettei näin saa missään nimessä tehdä. Korjasimme sitten kaikki yhdessä haudan ja Milo on sittemmin jättänyt sen rauhaan. Nyt tämä hieman jo naurattaa ja tiedän ettei Nuusku pane pahakseen, sillä kyllähän hän tuon viikarin tunsi.

Me ollaan Johnnyn kanssa jakseltu myös hyvin, vaikka välillä ikävä puristaa rintaa. Tuntuu tosi vahvasti, että jotain puuttuu ja vaikka Nuusku oli todella rauhallinen niin sen huomaa koko ajan, että hän on poissa. Joinain hetkinä sitä ei kuitenkaan heti muista ja sitten tuleekin tosi haikea olo, kun tajuaa, että ai niin Nuuskuahan ei enää ole. Johnnysta kaikista oudointa on, kun ei enää ikinä saa kuulla Nuuskun tassujen kopinaa.

Hyvin me silti ymmärrämme sen, että Nuuskun aika oli nyt ja hän sai kuitenkin elää oikein hyvän ja pitkän koiranelämän <3 nuusku Tämä kuva on samalta päivältä, kun Nuuskun matka päättyi <3

nuusku

Kovin odotetusta kesälomasta on mennyt nyt viikko. Loma sai eilen hyvin surullisen käänteen, sillä jouduimme luopumaan rakkaasta koirastamme Nuuskusta. Tämä oli jo odotettavissa, mutta silti se tuli niin nopeasti ja yllättäen.

Nuusku sai kuolla rauhallisesti kotona päivystävän eläinlääkärin tultua kotiin. Nuusku pelkäsi aina ihan hirmuisesti eläinlääkäreitä, joten oli suuri onni, että tämä tapahtui näin. Me olimme Johnnyn kanssa Nuuskun vierellä loppuun saakka, mutta myös lapset saivat jättää hyvästit rakkaalle Nuusku hauvalle ennen kuin äitini vei heidät siskoni luokse. Eläinlääkärin tuloon meni tunnin verran ja tämä viimeinen tunti yhdessä Nuuskun kanssa tulee olemaan muistoissani elämäni loppuun saakka ja se oli niin arvokas ja hieno tunti.

Nuusku oli jo aika loppu, mutta ai että kun lakkasin rapsuttamasta häntä, niin tassu alkoi käydä tutusti vimmatulla tavalla vaatimaan lisää rapsutusta. Nuusku antoi myös hirmuisesti suukkoja, kuin kiittääkseen meitä ja kertoakseen, että kaikki on nyt hyvin ja hän tulee pärjäämään ja me myös. Lopulta hän nukahti hetkeksi käteni päälle ja nukkui niin rauhallisesti, kunnes havahtui eläinlääkärin tuloon. Nuusku pälyili hieman eläinlääkäriä, mutta pysyi rauhallisena ja jatkoimme Johnnyn kanssa rauhallista rapsutusta ja höpötystä Nuuskulle. Kaikki kävi oikein rauhallisesti ja kauniisti enkä olisi voinut parempaa loppua rakkaalle Nuuskullemme toivoa.

nuusku

Viimeiset suukot mammalle..

Hautasimme Nuuskun kotipihalle, sillä se tuntui luonnolliselta ja hyvältä. Laskin rakkaan Nuuskun hautaan ja Johnny sai laittaa pikkuisen kainaloon hänen lempilelunsa eli haikalan. Sinne he jäivät kahdestaan kainalokkain ikiuneen köllimään.

nuusku

Ikävä on tietysti sietämätön ja paljon olemme Nuuskusta puhuneet. Niin kiltti ja ihana, hieman omituinenkin ja hyvin ainutlaatuinen pakkaus, juuri sopiva hölmöläinen meidän perheeseen. Tottahan häntä ikävä jää, ihan ikuisiksi ajoiksi. Muistot säilyy sydämessä ja niitä aiomme vaalia emmekä koskaan lakkaa rakastamasta tuota omaa rakasta karvapalloamme.

10.7.2005-15.7.2017 Lepää rauhassa Rakas Nuusku <3

nuusku

Nuusku hassu kapusi Täplän päälle makoilemaan!

IMG_1696

IMG_8409

nuusku

<3

Hitsi miten Nuusku säikäytti mut yhtenä päivänä. Siivoilin kotona ja yhtäkkiä huomasin koirulin makaavan eteisen lattialla tässä asennossa. Sydän pompahti kurkkuun ja luulin jo hetken Nuuskusta ajan jättäneen. Vanhus kuitenkin onneksi vain nukkui sikeästi hieman rennommissa tunnelmissa!

Nuusku

Nuusku

Nuusku

Nuusku
Relaa mamma, kaikki ok!

Nuuskuhan alkaa olla jo aika vanha ja vaikean nivelrikon vuoksi olen mielessäni aloittanut jo surutyön rakkaan luopumisesta. Nuusku tuskin elelee enää montaa vuotta ja olen päättänyt olla uskollinen rakkaalle ystävälleni ja päästää hänet koirien taivaaseen, jos elo käy hankalaksi. Vielä Nuusku kuitenkin pärjäilee kipulääkkeiden voimilla ja pystyy nauttia elämästä. Lapsille kuten myös meille vanhemmille Nuuskun luopumisesta tulee vaikeaa, mutta siinä kohtaa on aina ajateltava koiraa eikä itseään.

Tämä herra on antanut meille paljon ja sulattanut lasten sydämet ihan täysin. Nuusku on meille kaikille hyvin rakas ja ihana oma pakkauksensa <3

Eräs ihana ja uskollinen lukijani on toivonut tätä postausta jo kauan ja nyt viimein sen toteutan. Nuuskusta olen kirjoitellut aiemminkin, mutta nyt taas rakkaasta hauvelista juttua lisää!

Nuusku on jo 11 vuotias koiravanhus ja vaivoja alkaa olla, kun ikä painaa, mutta täällä hän silti onneksi edelleen höpsöttää. 11 vuotta koiranelämää on pitkä aika ja olemme kiitollisia, että olemme saaneet nauttia ihanasta Nuuskusta näin pitkään.

Nuusku on ollut aina hyvin rauhallinen ja kiltti. Lenkkeily on ollut koirulin mielipuuhaa ja onkin todella harmi, että Nuuskun toisen polven ristiside katkesi reilu vuosi sitten ja edelleen jalka vihoittelee nivelrikon vuoksi. Ristisiteen katkeamisen jälkeen jalkaa hoidettiin alkuun kipsihoidolla, joka oli virhe, sillä lopulta jalka ei tullut kuntoon vaan paheni ja leikkauspöydällehän sitä jouduttiin. Nivelrikon vuoksi Nuuskulla on säännöllinen kipulääkitys ja oli todella iso harmi, että kipulääke joka Nuuskulla toimi oli pitkään loppu. Vaihtoehtoinen lääke ei lopulta enää tuntunut auttavan riittävästi ja eräs oikein vahva kipulääke sai aikaan Nuuskulle kaksi rajua epilepsiakohtausta. Nyt onneksi viimein aiemmin hyväksi todettu kipulääke on taas saatavilla ja näyttäisi tuoneen jo vähän apua. Nuusku vaikuttaa pirteämmältä, joten luotto on suuri tähän lääkkeeseen.

Nuuskulla on ollut epilepsiaan lääkitys 9 vuotiaasta saakka. Kohtaukset tosin alkoivat jo ennen, mutta tällöin lääkitys aloitettiin. Lääkkeistä huolimatta epilepsiakohtauksia tulee toisinaan ja olemmekin yrittäneet välttää tilanteita, jotka laukaisevat kohtauksia. Yksin oltunaan Nuuskuhan innostuu tietysti äärimmäisyyksiin palatessamme kotiin ja näinä hetkinä emme voi enää lietsoa innostusta vaan muutaman pikaisen rapsutuksen jälkeen koiruli on jätettävä hetkeksi rauhaan. Jos lietsomme innostusta paijaamalla kovin ja höpöttämällä söpöyksiä on kohtaus aika varma lopputulos ja syy on niinkin yksinkertainen kuin innostus. Ovikellon soiminen on myös laukaissut kohtauksen ja aina jos näen jonkun meille tulevan ryntään ovelle ennen ovikellon pimpotusta. Useinhan meillä ovikello ehtii soida eikä Nuusku oikeastaan enää hetkeen ole saanut kohtausta näistä hetkistä. Myös kipu voi laukaista kohtauksen ja esimerkiksi uudesta hieman korkeammasta sängystä en anna Nuuskun hypätä alas, vaan nostan hänet aina alas.

Huh tulipas tästä alkuun melkoinen sairaskertomus, mutta tätähän se monesti vanhentuessa on!

Nuusku hassu kapusi Täplän päälle makoilemaan!

Nuusku hassu kapusi Täplän päälle makoilemaan!

Amalia rakastaa Nuuskua ja Nuusku luottaa Amaliaan. Amalia hoivaa Nuuskua paljon ja auttaa vanhan herran aina tarvittaessa sohvalle. Nuusku saa usein viltin päällensä ja saa aika kivasti loikoilla rauhassa. Amalia kuitenkin intoutuu välillä hemmottelemaan Nuuskua kampaamoleikeillä ja joskus Nuuskulle luetaan kirjaa ja näytetään kirjasta kuvia.

Milo pitää Nuuskusta myös kovasti ja antaa tälle usein haleja. Milo on kuitenkin vielä vähän arvaamaton ja voi joskus yrittää ajaa mopolla Nuuskun päälle. Onneksi törmäämiseltä on vältytty äidin komennuksen ja Nuuskun ripeyden vuoksi. Milo osaa hienosti paijata Nuuskua eikä juurikaan enää koskaan tarraa turkista rumasti kiinni. Milo ja Amalia rakastavat antaa Nuuskulle herkkupaloja, makkaraa tai juustoa eikä Nuusku ole enää dieetillä. Epilepsialääkityksen aloituksen myötä Nuuskulle kertyi painoa lääkityksestä johtuvan valtaisan ruokahalun vuoksi, mutta pitkään kestäneen dieetin jälkeen painoa ei ole enää tullut, vaikka ruokatavat ovatkin nyt muuttuneet. Nykyisin Nuusku saa herkkupaloja ja lisäksi hän saa nauttia lasten jämät jos ruokaa heiltä lautasille jää. Minähän kun syön aina lautaseni tyhjäksi 😉

Nuusku rakastaa kotiruokaa, mutta syö päivittäin myös omia koiranpapanoita. Lisäksi Nuusku nautiskelee joka aamu heti herättyään nannatikun eli koirien hammastikun.

Nuusku sentään jaksoi kuvauksen!

Nuusku sentään jaksoi kuvauksen!

Vaikka Nuusku on ollut ennen kova lenkkimies, niin nykyisin lenkit ovat lyhentyneet kipuilevan koiven vuoksi. Välillä Nuusku haluaisi lenkkeillä pidemmälle, mutta tilanne kostautuu sitten myöhemmin, kun jalka alkaa kipuilemaan. Nuusku pääsee lenkille kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Päivisin hän saa pissiä omalle pihalle, jossa ulkoilee aina meidän kanssa. Nuusku on myös jonkun kerran pyytänyt täällä uudessa kodissa päästä takapihalle ja nyt hetki sitten, kun oli paljon lunta Nuusku kusaisi suoraan kolaamattomalle terassille, kun ei viitsinyt pidemmälle hankeen mennä.

Nuusku on alkanut ottaa muitakin vanhuuden oikeuksia. Hän nappaa herkkupalat ahneesti ja näin ollen myös hieman kovakouraisesti. Fafalle hän on tehnyt tätä aina, mutta nyt myös lasten sormet ovat vaarassa. Lapsia onkin opetettu heittämään Nuuskulle tarkoitetut herkut maahan tai antamaan kämmeneltä.

Nuusku on ollut alusta asti meille tärkeä perheenjäsen ja todella rakas. Myös lapsille koirasta on kasvanut hyvin tärkeä, etenkin Amalialle. Toivotaan, että saamme viettää Nuuskun kanssa vielä muutamia vuosia, sillä kyllä sen tuntee, että jotain perheestä puuttuu Nuuskun ollessa välillä yökylässä mummin, fafan ja Napen luona <3 Onko muilla rakkaita lemmikkejä?