16 heinä Hyvää matkaa rakas Nuusku..
 |
Kovin odotetusta kesälomasta on mennyt nyt viikko. Loma sai eilen hyvin surullisen käänteen, sillä jouduimme luopumaan rakkaasta koirastamme Nuuskusta. Tämä oli jo odotettavissa, mutta silti se tuli niin nopeasti ja yllättäen.
Nuusku sai kuolla rauhallisesti kotona päivystävän eläinlääkärin tultua kotiin. Nuusku pelkäsi aina ihan hirmuisesti eläinlääkäreitä, joten oli suuri onni, että tämä tapahtui näin. Me olimme Johnnyn kanssa Nuuskun vierellä loppuun saakka, mutta myös lapset saivat jättää hyvästit rakkaalle Nuusku hauvalle ennen kuin äitini vei heidät siskoni luokse. Eläinlääkärin tuloon meni tunnin verran ja tämä viimeinen tunti yhdessä Nuuskun kanssa tulee olemaan muistoissani elämäni loppuun saakka ja se oli niin arvokas ja hieno tunti.
Nuusku oli jo aika loppu, mutta ai että kun lakkasin rapsuttamasta häntä, niin tassu alkoi käydä tutusti vimmatulla tavalla vaatimaan lisää rapsutusta. Nuusku antoi myös hirmuisesti suukkoja, kuin kiittääkseen meitä ja kertoakseen, että kaikki on nyt hyvin ja hän tulee pärjäämään ja me myös. Lopulta hän nukahti hetkeksi käteni päälle ja nukkui niin rauhallisesti, kunnes havahtui eläinlääkärin tuloon. Nuusku pälyili hieman eläinlääkäriä, mutta pysyi rauhallisena ja jatkoimme Johnnyn kanssa rauhallista rapsutusta ja höpötystä Nuuskulle. Kaikki kävi oikein rauhallisesti ja kauniisti enkä olisi voinut parempaa loppua rakkaalle Nuuskullemme toivoa.
Viimeiset suukot mammalle..
Hautasimme Nuuskun kotipihalle, sillä se tuntui luonnolliselta ja hyvältä. Laskin rakkaan Nuuskun hautaan ja Johnny sai laittaa pikkuisen kainaloon hänen lempilelunsa eli haikalan. Sinne he jäivät kahdestaan kainalokkain ikiuneen köllimään.
Ikävä on tietysti sietämätön ja paljon olemme Nuuskusta puhuneet. Niin kiltti ja ihana, hieman omituinenkin ja hyvin ainutlaatuinen pakkaus, juuri sopiva hölmöläinen meidän perheeseen. Tottahan häntä ikävä jää, ihan ikuisiksi ajoiksi. Muistot säilyy sydämessä ja niitä aiomme vaalia emmekä koskaan lakkaa rakastamasta tuota omaa rakasta karvapalloamme.
10.7.2005-15.7.2017 Lepää rauhassa Rakas Nuusku <3
 |
 |
 |
 |
 |
<3
Jennykkä
Posted at 21:03h, 16 heinäkuunNyt tuli tippa linssiin.. Se on aina raskasta menettää rakas lemmikki vaikka kuinka tietää että se on sen parhaaksi. Voimia teidän koko perheelle. Onneksi teillä on muistot joita voitte yhdessä muistella.
Nuusku varmasti katselee teitä sieltä pilven reunalta, ja sateella antaa suukot poskillenne <3
Nimetön
Posted at 21:09h, 16 heinäkuun❤❤
Tiia
Posted at 21:10h, 16 heinäkuunEn ole kuin pari kertaa aiemmin kommentoinnu mut nyt on pakko. Sydämmeen kouraisi kun luin otsikon ja otan osaa <3 Pärjäilkää!
Emilia
Posted at 21:13h, 16 heinäkuunTämä sai kyyneleet silmiin. Voimia ja ihanaa, että Nuuskun viimeiset hetket olivat rauhallisia ja kauniita. ❤
Siiri
Posted at 21:17h, 16 heinäkuunOsanotto :/ tuliko siis joku halvaus vai mikä?
Ida Kiviluoto
Posted at 21:32h, 16 heinäkuunVoi pientä. <3
Meillä on myös huolia koiran kanssa tällä hetkellä, joten kouraisi ihan sydämestä ja silmöt kostuivat. <3
Iris
Posted at 21:42h, 16 heinäkuunOsaan Ottoni<3
Siv Holmström
Posted at 21:42h, 16 heinäkuunKirjoitit hienosti!Minua niin itkettää!On niin hirveetä menettää omaa lemmikinsä!Ei voi sanoilla kuvailla!Voimia teillä!
Pikkumyy
Posted at 21:45h, 16 heinäkuunTuli itku kun luin kirjoitusta.Tiedän miltä tuntuu menettää rakas lemmikki.Mä olen joutunut menettämän koirani ja 2 kissaani.Osaanottoni suruunne ja iso halaus perheellenne.Olette ajatuksissani.
Fiina84
Posted at 21:53h, 16 heinäkuunTippa tuli linssiin kun luin.
Voimia teille ja otan osaa suureen suruun ?❤️
Onneksi on muistot joita voitte muistella koko perhe ❤️
Ginny
Posted at 22:24h, 16 heinäkuunOsanotto suruun, lemmikin lähtö on aina raskasta, ovathan nuo perheenjäseniä siinä missä muutkin. Itkuksihan tämän lukeminen meni, itse jouduin päästämään keväällä hevosen vihreämmille laitumille. Pahalta tuntui, olihan tuo tyyppi kerennyt miulla olla jo melkein 10 vuotta. Kuitenkin, voimia koko porukalle! <3
lillamy
Posted at 22:26h, 16 heinäkuunNuusku jättää isot tassunjäljet teidän sydämiinne ja hän sai elää aivan ihanan elämän teidän kanssanne <3 tilanteen kamaluudesta huolimatta on lohdullista, että viimeiset hetket saatiin järjestettyä noin ihanasti. Pieni lähti sateenkaarisillalle saaden tuntea olevansa turvassa ja niin rakastettu <3
Eihän nämä sanat yhtään auta, mutta suuret osanotot ja kovasti jaksamista. <3 lähetän suuren ja lämpimän virtuaalihalin sinne :'( <3
Ansku
Posted at 23:16h, 16 heinäkuunVoimia paljon<3 tiedän kokemuksesta kuinka raskasta on menettää niin rakas lemmikki..<3
bansku
Posted at 03:02h, 17 heinäkuunVoi miten kaunis ja koskettava postaus <3 Tämä sai minutkin koiraihmisenä ja pikkukoiran omistajana herkistymään :'( Niin rakkaita ja tärkeitä nuo lemmikit ovat <3 Pitäisi vain muistaa, että kuolema on väistämätön ja luonnollinen osa niin jokaisen ihmisen kuin eläimenkin elämää, ja varsinkin elämän ehtoo puolella se on monesti eläimelle vain suuri helpotus, vaikka se meistä niin pahalta tuntuukin 🙁 Ikävä on tietysti suunnaton, ja siihen ei auta kuin aika, mutta vähitellen sekin helpottaa, ja jäljelle jäävät kultaiset muistot 🙂 <3 Osanottoni Nuuskun puolesta, ja paljon voimia teidän perheelle <3
Miia
Posted at 07:02h, 17 heinäkuunVoimia!
Sari / Saron blogi
Posted at 07:32h, 17 heinäkuunVoi ei. Otan osaa. Kovia juttuja nuo, kun joutuu karvaisesta perheenjäsenestä luopumaan. Ihana juttu, että saitte hyvästellä Nuuskun kaikessa rauhassa.
Tuikku
Posted at 08:13h, 17 heinäkuunVoimia,❤️
Minna
Posted at 08:40h, 17 heinäkuun5 lemmikkiä haudanneena postaus sai kyyneleet silmiin.. ? Voimia surussa. Onneksi kivat muistot säilyvät.
Hanna / Yli pyykkivuorten
Posted at 10:08h, 17 heinäkuunVoimia! Tuo suru on valtavan suuri!
Helena
Posted at 10:36h, 17 heinäkuunLämpimät osanotot! ❤ Meidän koira jouduttiin lopetettamaan, kun olin 13-vuotias. Muistan kun ajattelin, että miten ikinä voin selvitä. Ikävä oli niin sietämätön. Niin kuin sanotaan; aika auttaa ja suru muuttaa muotoaan. Hyvät muistot säilyvät aina.
Nyt olemme avomieheni kanssa ottamassa omaa koiraa ja ainoa asia mikä koiran otossa painaa on juurikin se luopumisen tuska.
Voimia suruunne! ❤❤
Nimetön
Posted at 11:37h, 17 heinäkuunVoi että, kovasti voimia teille. Raskasta on menettää oma rakas lemmikki. Itselleni kerrottiin tämä kun menetin lemmikkini ja se oli mielestäni todella kaunis runo. Toivottavasti siitä olisi lohtua myös teille <3
Aivan taivaan tällä laidalla siintää paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Kun Sinulle erityisen läheinen eläin kuolee, siirtyy lemmikki Sateenkaarisillalle. Siellä on niittyjä ja kukkuloita, joilla ystävämme voivat vapaasti yhdessä kirmailla ja leikkiä. Siellä on yllin kyllin ruokaa, vettä ja auringonpaistetta, joten ystävämme viihtyvät ja nauttivat olostaan.
Eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa. Loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja vahvistuvat; juuri sellaisiksi, jona muistamme ne onnensa päivinä. Eläimet ovat iloisia: Yksi asia kuitenkin vaivaa: ne kaipaavat jotakuta hyvin rakasta, sellaista, joka niiden kerran oli jätettävä jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, kunnes eräänä päivänä yksi äkkiä pysähtyy ja luo katseensa kaukaisuuteen. Eläimen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, innokas keho alkaa vapista… Pian se alkaa erkaantua ryhmästä, kiitää yli vihreän ruohon, jalat kuljettavat kroppaa nopeammin ja nopeammin…
Tämä lemmikki on havainnut Sinut, ja kun Sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin kohtaatte, te heittäydytte toistenne syleilyyn, ettekä koskaan enää luovu toisistanne! Onnellisia suukkoja satelee kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran oman lemmikkisi luottavaisiin silmiin… Nämä silmät olivat niin kauan poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä! <3
Johanna
Posted at 12:55h, 02 elokuunSniif, kiitos, tää on ihana runo <3 <3
Titti
Posted at 11:43h, 17 heinäkuunKyyneleet silmistä valuen toivon teille kaikille paljon voimia!
On ollut suuri ilo seurata Nuuskun elämää, -kunnioitettava ikä oli hänellä!❤
Marika
Posted at 01:09h, 18 heinäkuunSyvimmät osanottoni. Koiranomistajana kyyneleet valuvat ja kurkkua kuristaa. Sitähän se varmasti teilläkin. Nyyh.
Nimetön
Posted at 17:45h, 18 heinäkuunMinäkin täällä tippa silmässä.
Anja
Sande
Posted at 18:29h, 18 heinäkuunVoi että mä itken! kuinka kauniisti kirjoitit <3 paljon voimia raskaaseen tilanteeseen. Muistot säilyvät <3
Saikku
Posted at 12:59h, 19 heinäkuunLämmin osanottoni teille, en voinut tätä itkemättä lukea. Nyt on sateenkaari sillalla yksi kulkija lisää <3. Olen seurannut pitkään tätä blogia ja koira ihmisenä on ollut ihana seurata myös Nuuskua kuvissa.
Tulee niin mieleeen aika pari vuotta sitten kun jouduimme luopumaan rakkaasta Iiris koirastamme, hän eli 17 v meidän perheessä todella rakkaana perheen jäsenenä. Se on niin surullista luopua rakkaasta mutta onneksi ihania muistoja ei vie meiltä kukaan. Voimia ja jaksamista teidän perheelle ja hyvää kesän jatkoa.
aurinkoinen
Posted at 14:16h, 19 heinäkuunEi voinut itkemättä lukea, vieläkin rääyn täällä kuin vesiputous. Otan osaa, lemmikin menetys on yhtä kuin perheenjäsenen menetys. Ajatukset palaavat parin vuoden taakse oman kissani lopetukseen. Vaikka tiesin yhteisen ajan käyvän vähiin ja valmistuin ja surin kissaa jo etukäteen kun näin silmien pilkkeen vähä vähältä vaimenevan, siltikin se viimeinen päivä on sellainen jota ei kauheudessaan voi ikinä unohtaa. Meillekin tuli eläinlääkäri kotiin asti, en raaskinut kaveria lähteä viimeiselle reissulle autolla viemään. Olo ei ole ollut ikinä niin tyhjä kuin silloin kun pitkäaikaisin kaveri ja kumppani nukahtaa vierellä ikiuneen. Kissa kulki mukana 15 vuotta, läpi elämän myrskyt ja tyvenet. Vieläkin suru saattaa iskeä ihan äkkiarvaamatta ja mukamas musta hännänpää vilahtaa nurkan taakse vaikkei siellä ketään olekaan. Kissa tulee myös usein uniin – tervehtimäänkö, joskus mietin.
“Tassunjälkiä sydämessä, kuin joku olisi kulkenut siitä äskettäin…”
Nimetön
Posted at 21:21h, 19 heinäkuunOsanotot ja voimia. Jos jaksat kirjoittaa aiheesta, niin kuulisin mielelläni siitä, miten lapset suhtautuivat asiaan ja ovatko he ikävöineet Nuuskua. Millä tavalla selititte Nuuskun poismenon lapsille? Meidän koira alkaa olla iäkäs ja alkaa olla elämän ehtoopuolella. Olen pohtinut, miten lapset mahtavat pärjätä sitten kun koirasta joudutaan luopumaan. Tiedän sen, että itselleni se tulee olemaan tosi kova paikka.
Eija
Posted at 00:13h, 22 heinäkuunHyvää matkaa pikku Nuusku.Minullakin on iäkäs koira. Lämmin osanotto suruunne❤️
Hanna
Posted at 01:21h, 22 heinäkuunMe täällä otamme osaa.
Lasten suhtautuminen Nuuskun kuolemaan -Amalian harvinainen sairaus
Posted at 19:34h, 22 heinäkuun[…] lukijat ymmärrätte minua ja nyt haluan kiittää Teitä lukuisista kommenteista, joita jätitte Nuuskun poismeno -postaukseen. Luin niitä toisinaan itku silmässä ja olen hyvin kiitollinen jokaisesta […]
Gunilla
Posted at 11:48h, 26 heinäkuunLuin nyt vasta Nuskusta ajatelin en itkisi niin paljoa
mutta ei se yhtää auttanut vaikka aikaa oli kulunut
Mutta onneksi muistot säilyy
koko perhelle kaikkea hyvää
Johanna
Posted at 12:54h, 02 elokuunLämmin kiitos kaikille <3