Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
PMS-oireet Archives - Sydän vähän kallellaan
 

Mulla on ollut jo pidemmän aikaa ajatuksena kirjoittaa siitä kuinka hyvin olen saanut apua PMS-oireisiin. Olen kuitenkin halunnut tsekkailla olojani useamman kuukauden, jotta näen oikeasti onko näistä varmasti apua. Ja sen voin kertoa, että on ollut!

PMS

Mulla on ollut useita vuosia vaikeat PMS-oireet ja olen valtavan helpottunut, että olen viimein löytänyt keinoja, joista olen saanut apua. Mitään zen-ihmistä musta ei saa eikä ole tarkoituskaan, mutta pahimmista oireista olen päässyt eroon ja tätä kautta myös syyllisyyden tunteista, joista kärsin käyttäydyttyäni paskasti.

Näistä olen saanut apua PMS-oireisiin:

  • yksi tärkeimmistä on ruoka-ajoista huolehtiminen! Muista syödä ja huolehdi myös välipaloista. Tällöin verensokeri pysyy tasaisena eikä iske nälkäkiukkua
  • sokerin poisjättäminen. Tämä on ollut varmasti suurin syy siihen, että voin nykyisin paremmin ja oloni on tasaisempi. Ennen napsin herkkuja usein ja joka ilta mätin hirmuisen määrän herkkuja. Ei mua haitannut jalkapalloharkkojen jälkeen se, että vedin karkkipussillisen namia ja perään vielä sipsiä suolaisen himoon. Päivisin kun iski nälkä, niin mikäs sen parempaa kuin huitaista salaa suklaapatukka huiviin ja jättää kunnollinen välipala välistä. Aikamoista sokereiden heittelyä ja erittäin huono yhdistelmä tälläiselle ei niin tasaiselle ihmiselle. Ja siis edelleenkin herkuttelen, mutta kerran viikossa herkkupäivänä enkä pysty enää mättämään silloinkaan entiseen malliin. Sokerin jätin pois kylmästi ja se sujui hyvin
  • magnesium ja vitamiini. Monivitamiinia olen syönyt vuosia, mutta lisäsin kaveriksi magnesiumin. Otan sitä kaksi kertaa päivässä
  • tietyt ruoka-aineet ovat olleet avuksi ja niitä kannattaa suosia toki muutenkin. Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. Parsakaali on paras!

Eipä tässä montaa “kikkaa” ollut, mutta nämä ovat auttaneet mua. Tietysti on hyvä muistaa huolehtia omasta ajasta, liikunnasta, tehdä mukavia asioita, nukkua hyvin, hymyillä ja ajatella positiivisesti ja osata olla kiitollinen pienistäkin asioista.

Kaisa Jaakkolan sivuista on ollut mulle apua ja vinkit on haalittu häneltä <3

Lisätkää kommenttiboxiin vinkkejä, joista te olette saaneet apua PMS-oireisiin!

Mulla on ollut jo jonkun aikaa ajatuksena kirjoittaa siitä kuinka hyvin olen saanut apua PMS-oireisiin. Olen kuitenkin halunnut tsekkailla olojani useamman kuukauden, jotta näen oikeasti onko näistä varmasti apua. Ja sen voin kertoa, että on ollut! Tässä kierrossa en ensi kertaa kuukausiin huolehtinut apua tuovista asioista ja jessus mitkä PMS-oireet on ollut! Ne on kestäneet nyt kolme päivää ja tänäänkin heti aamusta meni pata jumiin, kun Johnny erehtyi soittelemaan kuulumisia ja vielä toisen kerran kotoa lähtiessä, kun huomasin, että Nupun kahdet kengät olivat jääneet sateeseen ja kaksia ei löytynyt ollenkaan. Otin kipakan puhelun miehelleni, joka oli hoitanut Nupun sisälle eilen ja sitten luuria korvaan vaan. Johnny inhoaa sitä, kun laitan luurin korvaan ja teen sitä suuttuessani lähes aina. Tänään kirjoitan näistä kolmen päivän PMS-oireista ja pian teen postauksen niistä keinoista, joilla olen näiltä suht hyvin välttynyt.

Olen kirjoittanut PMS-oireista ennenkin ja tässä niistä postaus: vaikeat PMS-oireet.

Käy kurkkaamassa ainakin postauksen ihanat kuvat, siellä on kuvia Nuuskustakin <3

PMS-oireet

Minkälainen hirviö olenkaan ollut

  • kiroillut luvattoman paljon ihan koko perheen kuullen (pahimpana esimerkkinä eilen futikseen lähtiessä, kun mun toinen lenkkari oli jossain teillä tietämättömillä ja mä tokaisin siskon, Johnnyn ja Nupun kuullen: kuka vittupää mun lenkkarin on johonkin laittanut?!! Sisko siinä sitten huuteli pöntöltä, että olitko se vittupää sinä itse 😉
  • mun päässä voi olla oikein hyvä olo ja sekunnissa se alkaa kihistä pienimmästäkin syystä
  • Johnny laittoi tsemppiviestiä töistä: “ota kuppi kahvia ja leiki vähän Nupun kanssa, niin varmasti mieli paranee..” Mun vastaus: haista paska! Johnny näytti viestin pomolleen ja olivat saaneet hyvät naurut
  • en jaksa kuunnella yhtään jankkaamista. Amalia jankuttaa “aika” paljon siitä kuinka kovasti hän haluaisi koiran tai marsun. Yleensä jaksan tätä hyvin ja keskustelemme asiasta, mutta viime päivinä silmäni ovat pyörähtäneet vittuuntuneina samantien ympäri ja olen sanonut etten jaksa nyt puhua tästä
  • Nuppu harvemmin ärsyttää mua millään tavalla, mutta nyt sekin on saanut mut ärsyyntymään ja olen jopa pikkuiselle puhunut kurjasti. Toki Johnnyakin ärsytttää, kun Nuppu raahaa jatkuvasti keittiöntuolia, jonka avulla kiipeää kaapeille ottamaan pastilleja. Jotenkin nyt tuntuu, että Nuppu ehtii joka paikkaan. Tänäänkin aamusta hän kaatoi Amalian veden pöydälle ja terassin pöydältä ehti kaataa mun siihen jättämän vanhan kahvin. Vahinkohan tuo kahvin kaataminen oli, kun ei hän edes nähnyt, että kupissa oli kahvia. Noh näissä tilanteissa olin lunkki, omassa päässä vaan pyöri kirosanat pajatson lailla
  • tokaisin Johnnylle vihaisesti, etten nyt jaksa yhtään hänen tyhmiä vitsejään
  • Amalia ja Johnny katselee aina toisiaan tietyllä ilmeellä, kun mulla on menkkakiukku. Tämä on ihan hauska mun mielestä
  • kovat äänet ketuttaa niin paljon. Täysillä huutava urheilu telkkarista tai Amalian ja Milon katsomat ohjelmat
  • ai luoja, kun yrittää tehdä jotain keittiössä ja Johnny astelee keittiöön ja on edessä. Nuppu taas pyörii välillä jaloissa, niin että siihen meinaa kompastua ja ai että kun se sieppaa
  • mietin pikkuruisen asunnon hommaamista, jonne lähtisin aina PMS-oireiden ajaksi. Johnny sanoi, että voimme tehdä varastosta mulle sellaisen, sekin olisi ihan varteenotettava vaihtoehto
  • paistoin Amalialle munakasta ja juteltiin samalla Johnnyn kanssa ja se sanoi, että huomaanko itse, että en ole yhtään oma itseni. Siinä sitten aloin parkua ja huusin, että huomaan tietysti ja toivoisin hänen osaavan käsitellä mua 18-vuoden yhteiselon jälkeen

Mulla on ollut jo useamman vuoden hankalat PMS-oireet. Olen kiukkuinen raivopää, tosi alakuloinen, kireä ja ajatukset on lähinnä vain tosi negatiivisia. En ole oma itseni lainkaan.

Mun mielestä näistä on tärkeä puhua, sillä moni kärsii tästä ja niistä voi olla vaikea puhua. Vertaistuki on tärkeää. Mä voin suoraan sanoa, että olen ollut nämä kolme päivää niin kamala, että itse en katselisi itseäni päivääkään.

Mutta hei positiivista, mikään tavara ei ole lentänyt eikä ovet paukkuneet 😉

Muita kiukuttelijoita? Laittakaahan tarinoita tulemaan!

Torstaina oli todella synkkä ja sateinen päivä. Koko päivän vain satoi ja oma mieliala oli ihan surkea. Tämä päivä oli pitkästä aikaa sellainen paska ja koin, että olen maailman surkein äiti. Suutuin lapsille aivan liian monta kertaa ja tottahan hekin olivat kiukkuisia kun äitikin oli. Olenkin joskus kertonut näistä tunteista ennen kuukautisten alkua, kun hormonit heittelevät pahasti enkä ole yhtään oma itseni. Tällöin kaikki ärsyttää ja tuntuu myös maailmanlopulta, kun joku ihan pienikin asia menee pieleen. Lasten jatkuva riitely ja nahistelu sekä huutaminen ja kiukkuaminen tuntuu sietämättömältä ja itseltä ei löydy pinnaa näihin tilanteisiin yhtään. Se tietää sitä, että äiti huutaa lapsille, lapset saavat pahan mielen sekä lopulta myös äiti. Illalla Amalia totesikin isille, että äiti on ollut tänään kiukkupussi ja ihan oikeassa tyttö oli!

Näinä päivinä mieli tosiaan heittelee paljon, joten päivä ei suinkaan ollut koko ajan huono ja sen kertoo jo nämä kuvatkin, jotka napsin juuri tältä äidin kiukkupäivältä. Johnnykin näki kuvia ja totesi, että päivännehän näyttää oikein kivalta! Toivotaan kuitenkin, että seuraavassa kierrossa mieliala ei heittele näin pahasti, mutta toisaalta tämä kurja olo kesti vain yhden päivän, kun joskus kuukausia sitten kärsin näistä oireista aina viikon verran ennen naistenvaivojen alkua.

sadepäivä

Synkkänä sadepäivänä on kiva luoda tunnelmaa kynttilöillä!

sadepäivä

Legoleikkejä!

sadepäivä

sadepäivä

sadepäivä

sadepäivä

sadepäivä

Kaikki pötköttää, mikäs sen rennompaa! Heh huomaatteko, että taustalla on lasten välinen kähäkkä käynnissä!

sadepäivä

Mielenhallintaan auttaa super hyvin meditointi, joka on ikäväkseni unohtunut kokonaan. Nämä meditointiharjoitteet olisi tärkeä tehdä joka päivä, mutta jotenkin en ole vain saanut itsestäni irti tehdä niitä. Johnnyn kesälomalla ajattelin taas aloittaa, sillä silloin meditoinnin voi tehdä heti aamusta, ja hyöty on sitten päivän ajaksi. Yritän tehdä tästä loman aikana rutiinin, joka toivon mukaan jatkuu miehen palattua töihin. Tällöin meditointi aika ei enää onnistu heti aamusta, mutta jossain kohdin yritän sen saada suoritettua.

Lupasin edellisessä postauksessa, että tulen kertomaan meidän mahtavasta perjantaipäivästä ja nyt lisää siitä. Johnny lähti aamusta normaalisti töihin, mutta työpäivä ei ollutkaan ihan normaali, sillä miehellä oli työkavereiden kanssa koko päivän ja yön kestävät kesäjuhlat Tampereella. Mies oli Tampereelle siis yötä ja kotiutuu vasta tänään.

Olin päättänyt, että kotipäivää emme lasten kanssa vietä, edellisen ei niin kivan kotipäivän vuoksi, vaan lähdimme heti aamusta siskoni perheen luokse kylään. Vietimme siskoni luona pitkän aikaa ja palasimme kotiin vasta päivällisaikaan. Amalia tosin ei tullut kanssamme kotiin, vaan lähti serkkujensa sekä tädin ja mopomiehen (siskoni mies) kanssa heidän mökille.

Me vietimme sitten Milon kanssa ihanan illan kaksin ja meillä oli huippuhauskaa. Aika pian ruuan päälle lähdimme ulos ja ehdotin Milolle mopoajelua. Poika oli innoissaan ja lähdimme sitten Milon päättämää reittiä taivaltamaan. Milo ajoi välillä hurjaa vauhtia ja otin juoksuaskeleita, jotta pysyin pikkuisen rinnalla. Välillä taas ihastelimme ja keräsimme kukkia, joita yhdessä puhaltelimme taivaalle. Nautin hetkestä pienen poikani kanssa ja olin äärettömän onnellinen. Kotiin päästyämme tarjosin Milolle mehua ja ehdotin pyöräretkeä. Milo oli aivan tohkeissaan äidin pyörän kyydissä ja viiletimme suut hymyssä mummin luokse. Mummilla pieni sai syödä jäätelöä, jonka jälkeen hän kiitti ja totesi, että nyt matka saa taas jatkua. Mummi hyppäsi myös pyörän selkään ja saattoi meidät puoleenväliin kotia.

sadepäivä

Sadepäivän ulkoiluvarustuksena mummon vanhat kumpparit!

sadepäivä

Nuusku loikoilee!

sadepäivä

Muurahaisten ihmettelyä!

sadepäivä

Amalialla oli ollut todella hauskaa mökillä ja he olivat hieman jopa pulikoineet vedessä. Tytöillä oli ollut myös kivat barbieleikit ja noin 1,5 kilometrin kävelymatka parkkipaikalta mökille oli sujunut oikein hyvin ilman valitusta. Amalia kun on toisinaan hieman laiska kävelijä!

Kotiin päästyämme siskokin saapui viimein kotiin ja iltapalan ja suihkun jälkeen painuimme suoraa päätä nukkumaan. Lapset nukahtivat nopeasti ja ihailin rakkaita nukkuvia murusia pitkän aikaa sängyssä ennen kuin nousin vielä hetkeksi valvomaan.

sadepäivä

Näin ihanaa ja välillä ankeaakin arkea täällä!
Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille, puss <3