Amalia on kuusivuotias ja aloittaa syksyllä esikoulun. Kerho loppui torstaina ja tänään illalla juhlittiin kerhon kevätjuhlaa Lohjan kirkossa. Amalia on käynyt seurakunnan kerhoa kolmevuotiaasta asti ja nyt se tuli päätökseen. Tytöstä se tuntui haikealta ja ihania kerhotätejä tulee kova ikävä, mutta toisaalta Amalia on innoissaan tulevasta ja odottaa innolla eskarin aloitusta!

Kiitos ihanat kerhotädit

Amalia on vuosien varrella tullut rohkeammaksi ja saanut loistavat eväät kerhosta ja olenkin hyvin kiitollinen ihanille kerhotädeille, jotka tekevät työtään sydämellä ja ovat luoneet varmasti jokaiseen kerholaiseen ihanan siteen. Viimeisenä kerhoaamuna opettaja otti Amalian vastaan kyynelsilmin ja kertoi tekevänsä surutyötä näiden isojen luopumisesta enkä saattanut itsekään olla itkemättä. Näki miten äärimmäisen tärkeitä nämä kerholaiset opettajille ovat ja olenkin onnellinen, että kerhoilu jatkuu syksyllä Milon toimesta ja ehkä sitten joskus myös meidän tuleva vauva saa nauttia rauhallisesta ja kivasta kerhoilusta.

Pian jo eskarilainen

Amalia on saanut kerhosta kolme hyvää ystävää ja kahden kanssa hän pääsee samaan esikouluryhmään. Tämä oli helpotus niin äidille kuin tyttärelle. Esikouluun tutustuminen oli tällä viikolla ja yllätyin kuinka rohkeasti Amalia paineli saman tien ystäviensä kanssa leikkimään eikä kertaakaan vilkuillut tai tullut luokseni. Sain täytellä kaikessa rauhassa eskaria varten muutaman lomakkeen ja kuunnella eskariopettajaa sekä avustajaa. Molemmat vaikuttivat mukavilta ja esikoulu kuulosti varsin kivalta paikalta. Mitään paineita ei tarvitse ottaa ja leikin ja tekemisen varjolla opetellaan asioita. Amalia on vasta hiljattain kiinnostunut kirjaimista, joten täällä ei vielä osata lukea tai kirjoittaa kuin mallista lukuun ottamatta omaa nimeä. Mä olen antanut Amalian keskittyä siihen tärkeimpään eli leikkiin, joka on ollut aina lähellä tytön sydäntä. Toki me ollaan vuosien varrella tehty yhdessä tehtäväkirjoja, hetki kerrallaan ja ihan Amalian omasta halusta ja pyynnöstä.

Tällä hetkellä täytyy sanoa, että en ole lainkaan huolissani kuinka tuo esikoinen tulee eskarissa pärjäämään, sillä hän on kuluneen puolen vuoden aikana reipastunut ja rohkaistunut ihan hirmuisesti. Hän nauttii siitä, että saa tehdä juttuja ilman meitä vanhempia ja tykkää leikkiä ulkona ystäviensä kanssa ihan rauhassa. Hän rohkenee vierailla ystäviensä luona yksin ja on tehnyt valtavan kasvupyrähdyksen monessa asiassa.

Amalia on tykätty kaveri ja kohtelee ystäviään aina ihanasti. Hän on empaattinen, hauska ja aivan ihana tyttö. Toki kotona välillä osoitetaan mieltä ja toisinaan paiskotaan jopa oman huoneen ovea, mutta tosi iisiä ja kivaa tämän ihastuttavan kuusivuotiaan kanssa on <3

eskarilainen

 

 

Amalia aloitti seurakunnan päiväkerhon helmikuussa. Lapset käyvät kerhossa ilman vanhempia ja kerhopäiviä on viikossa kaksi. Amalia pääsi iltapäiväryhmään, ja tämä passaa meille loistavasti, sillä tyttö ei nuku päiväunia. Eipä tarvitse aamulla hötkyillä kerhoon, vaan saamme nauttia rauhallisista aamuista kotona.

Ihan pian alkamassa ensimmäinen kerhopäivä!

Ihan pian alkamassa ensimmäinen kerhopäivä!

Kerhopäivisin ulkoilemme toisinaan aamuisin ja olemme jonkun kerran saaneet Amalian kerhoystävän perheineen ulkoiluseuraksi. Lounaaksi palaamme aina kotiin ja syötyämme pakkaamme yhdessä kerhorepun ja lähdemme usein kävelemään kerholle päin hyvissä ajoin, sillä Milon on päästävä päiväunille. Kerhon alkua odotellessa leikimme koulunpihalla joko kahdestaan tai toisinaan jonkun kerhokaverin kanssa.

Amalia on käynyt kerhoa pian kaksi kuukautta ja pitää siitä kovasti. Olen niin ylpeä Amalian reippaudesta ja on aivan ihana kurkkia pientä iloista kerholaista kerhon lasin läpi hakiessani tätä. Olemme Milon kanssa aina siskoa vastassa hirmuisen ajoissa ja erään kerran sain vedet silmiini kurkkiessani kerhon sisälle. Huomasin muutaman kerholaisen juoksevan peräkanaa eteiseen ulkovaatteita pukemaan ja sitten hännillä juoksi Amalia niin innoissaan ettei tosikaan. Tilanne oli todella liikuttava ja näin heti, että Amalian on hyvä olla kerhossa.

Ensimmäisellä kerhomatkalla!

Ensimmäisellä kerhomatkalla!

Amalia jäi alkuun itkien kerhoon ja edelleenkin hän kertoo jokaisen kerhopäivän jälkeen ikävöineensä minua, mutta olemme jutelleet, että se on sellaista hyvää ikävää. Olen kertonut, että myös äiti ikävöi Amaliaa ja on ihana sitten kerhopäivän jälkeen taas nähdä ja olla yhdessä.

Amalialla on aina tapana kysyä minulta ennen kerhoon menoa: mitä keität ruuaksi, äiti? Pienellä kerhoilijalla on kotiin tullessa usein kova nälkä ja ruoka maistuu aina hyvin. Kerhossa lapsilla on omat eväät mukana ja Amalia valitsee aina eväsrasiaansa joitakin seuraavista: kurkkua, porkkanaa, salaatinlehtiä, riisikakkua, hapankorppua tai smoothieta.

Kerhopäivän jälkeen kotona!

Kerhopäivän jälkeen kotona!

Kerhossa on hauska tapa, sillä jokainen lapsi saa olla vuorollaan pieni kerhoapulainen. Myös Amalia on saanut toimittaa apulaisen virkaa ja hän kertoi tästä aivan ihanasti: minä jaoin kaikille reput ja sitten avasin raamattukirjan. Raamattukirjan avaamisessa tarvitsin opettajan apua, koska olen niin pieni <3 Reppujen jakaminen liittyy eväshetkeen ja raamatun avaaminen hartaushetkeen.

Kerhossa askarrellaan ainakin jompanakumpana kerhopäivänä. Viime viikolla Amalia tuli tohkeissaan rairuohokipon kanssa, jonka reunat hän oli koristellut hienosti. Nyt tyttö on kastellut ruohoa ahkeraan ja saanut pääsiäisruohonsa kasvamaan.

IMG_5055

Kerholaiset ulkoilevat myös aika ahkeraan ja ovat muutamana kerhopäivänä käyneet metsäretkellä ja helmikuussa kerran pulkkamäessä. Tällä viikolla kerholaisten oli tarkoitus lähteä jälleen metsäretkelle ja tarkoituksena oli syödä eväätkin metsässä. Amalia odotti jo kovasti retkeä, jonne aikoi pakata oman makkarankin mukaan. Ehkä uusi retkipäivä koittaa pian, kun ilmat taas sen paremmin sallivat.

Reppupostista Amalia on joka kerta aivan intona. Hän muistaa aina heti kotiin päästyämme kaivaa repustaan ohjaajien vanhemmille lähettämän postin.

Amalia on kerhon aloituksen jälkeen alkanut puhua paljon höpöhöpö juttuja. Amalia on ollut aina kova tarinankertoja ja tarinat ovat pitäneet paikkansa. Nyt tarinaa kerhopäivistä tulee usein kerhon jälkeen eikä suurin osa jutuista pidä lainkaan paikkaansa.

Amalia on ryhmän pienin, mutta oli kerho-ohjaajien kertoman mukaan heti kuin kala vedessä muiden mukana. Amalia tunsi ryhmästä entuudesta kaksi tyttöä, joihin olemme saaneet tutustua perhekerhossa. Nämä tytöt ovat Amalialle huippu tärkeitä ystäviä ja tyttöjen avulla kerhon aloituskin meni varmasti näin hienosti. Nyt tyttö puhuu paljon jo muistakin kerholaisista, ja erään kerhopäivän jälkeen Amalia kysyi ruokapöydässä: voisiko kerhokaverit tulla meille yökylään? Ihan kaikki kerhokaverit!

Onko Teillä lukijoilla pieniä kerholaisia ja kuinka kerhon aloitus sujui?