Tuleva eskarilainen, mitä kuuluu Amalialle

Amalia on kuusivuotias ja aloittaa syksyllä esikoulun. Kerho loppui torstaina ja tänään illalla juhlittiin kerhon kevätjuhlaa Lohjan kirkossa. Amalia on käynyt seurakunnan kerhoa kolmevuotiaasta asti ja nyt se tuli päätökseen. Tytöstä se tuntui haikealta ja ihania kerhotätejä tulee kova ikävä, mutta toisaalta Amalia on innoissaan tulevasta ja odottaa innolla eskarin aloitusta!

Kiitos ihanat kerhotädit

Amalia on vuosien varrella tullut rohkeammaksi ja saanut loistavat eväät kerhosta ja olenkin hyvin kiitollinen ihanille kerhotädeille, jotka tekevät työtään sydämellä ja ovat luoneet varmasti jokaiseen kerholaiseen ihanan siteen. Viimeisenä kerhoaamuna opettaja otti Amalian vastaan kyynelsilmin ja kertoi tekevänsä surutyötä näiden isojen luopumisesta enkä saattanut itsekään olla itkemättä. Näki miten äärimmäisen tärkeitä nämä kerholaiset opettajille ovat ja olenkin onnellinen, että kerhoilu jatkuu syksyllä Milon toimesta ja ehkä sitten joskus myös meidän tuleva vauva saa nauttia rauhallisesta ja kivasta kerhoilusta.

Pian jo eskarilainen

Amalia on saanut kerhosta kolme hyvää ystävää ja kahden kanssa hän pääsee samaan esikouluryhmään. Tämä oli helpotus niin äidille kuin tyttärelle. Esikouluun tutustuminen oli tällä viikolla ja yllätyin kuinka rohkeasti Amalia paineli saman tien ystäviensä kanssa leikkimään eikä kertaakaan vilkuillut tai tullut luokseni. Sain täytellä kaikessa rauhassa eskaria varten muutaman lomakkeen ja kuunnella eskariopettajaa sekä avustajaa. Molemmat vaikuttivat mukavilta ja esikoulu kuulosti varsin kivalta paikalta. Mitään paineita ei tarvitse ottaa ja leikin ja tekemisen varjolla opetellaan asioita. Amalia on vasta hiljattain kiinnostunut kirjaimista, joten täällä ei vielä osata lukea tai kirjoittaa kuin mallista lukuun ottamatta omaa nimeä. Mä olen antanut Amalian keskittyä siihen tärkeimpään eli leikkiin, joka on ollut aina lähellä tytön sydäntä. Toki me ollaan vuosien varrella tehty yhdessä tehtäväkirjoja, hetki kerrallaan ja ihan Amalian omasta halusta ja pyynnöstä.

Tällä hetkellä täytyy sanoa, että en ole lainkaan huolissani kuinka tuo esikoinen tulee eskarissa pärjäämään, sillä hän on kuluneen puolen vuoden aikana reipastunut ja rohkaistunut ihan hirmuisesti. Hän nauttii siitä, että saa tehdä juttuja ilman meitä vanhempia ja tykkää leikkiä ulkona ystäviensä kanssa ihan rauhassa. Hän rohkenee vierailla ystäviensä luona yksin ja on tehnyt valtavan kasvupyrähdyksen monessa asiassa.

Amalia on tykätty kaveri ja kohtelee ystäviään aina ihanasti. Hän on empaattinen, hauska ja aivan ihana tyttö. Toki kotona välillä osoitetaan mieltä ja toisinaan paiskotaan jopa oman huoneen ovea, mutta tosi iisiä ja kivaa tämän ihastuttavan kuusivuotiaan kanssa on <3

eskarilainen

 

 

7 Comments
  • Miuq
    Posted at 20:37h, 27 toukokuun Vastaa

    Ihana lukee, et lapsukainen saa olla lapsi ja edetä omilla ehdoillaan kirjainten ja numeroiden maailmaan..Tuntuu et nykyään siihen on hirvee kiire. Leikkihän sitä lapsen työtä on, joskus tuntuu et sen tärkeys unohtuu.
    Eskarilainen ja ekaluokkalainenkin on viel kovin pieni…:) Mun puolesta koulu vois alkaa lapsen ollessa vanhempi kuin 6-7vuotias.

    Ihanaa kesää teille ja Amskulle suojelusenkeleitä eskaritielle! 🙂

    • Johanna
      Posted at 21:53h, 27 toukokuun Vastaa

      Kiitos ihanista sanoistasi Miuq <3 <3

  • Nimetön
    Posted at 21:07h, 27 toukokuun Vastaa

    Lähtökohdat eskariin on lapsilla monella tapaa moninaiset. Toiset ovat olleet päiväkodissa alle vuoden vanhasta, toisille vuosi on ensimmäinen. Toiset ovat vielä kovin pieniä, toiset jo taitavampia ja “isompia”.
    Yhtä kaikki, eskariin mennään harjoittelemaan ryhmässä toimimista ja “laitoksen sääntöjä”. Sitä, millaista on ottaa ruokaa itse ja syödä isossa keittiössä laitettua ruokaa, pitää huolta omista vaatteistaan ja muista tavaroistaan, lähteä ulos silloin, kun aikuinen kertoo olevan sen aika ja sisällekin silloin, kun päiväkodin kello niin näyttää. Joskus täytyy tehtädä “ihan tyhmiäkin asioita”, vaikka ei tahtois.
    Sillä koulussakin joskus joutuu. Ja elämässä yleensä.
    Kotihoidosta eskariin tuleville lapsille muutos on usein suurin, mutta toisaalta heillä on taskussaan sellaisia taitoja, joita muilla ei ole.

    Yhtä kaikki: eskarivuosi on kamalan lyhyt. Se on yhtä lyhyt, kuin raskausaika, yhdeksän kuukautta, ja hurahtaa ohi hurjan nopeasti.

    • Johanna
      Posted at 21:55h, 27 toukokuun Vastaa

      Oi ihana kommentti <3

  • Anna
    Posted at 13:51h, 30 toukokuun Vastaa

    Meidän esikoisella on nyt eskarivuosi takana ja se hujahti aivan vauhdilla! Meilläkin oli ennen eskaria pohjana kolme ihanaa vuotta kerhossa, jossa sai rauhassa kasvaa ja rohkaistua. Eskarivuosi meni tosi hyvin ja nyt jo haikeana ollaan sitä päättämässä. Mun mielestä kotihoidossa ja kerhossa saa aivan loistavat eväät myös eskariin, vaikka päiväkotiympäristönä onkin uusi. Ja tosiaan, siellä harjoitellaan rauhassa numeroita ja kirjaimia, ja erityisesti tosiaan ryhmässä toimimista ym, joten Amalia pärjää varmasti loistavasti 🙂

  • Eeva
    Posted at 09:50h, 01 kesäkuun Vastaa

    Kirjoituksiasi/ mietteitäsi on aina mukava lukea!😍 Amalia pärjää varmasti! Samaistun kanssasi moneenkin asiaan! Itseasiassa olin synnyttämässä ensimmäistä lastani samaan aikaan kanssasi Lohjalla 2012.

    • Johanna
      Posted at 09:43h, 18 kesäkuun Vastaa

      Kiitos Eeva, ihana kuulla <3 Hehe ai oltiin, aika hassua 🙂

Post A Comment

*

code