Mä olen taas repsahtanut syömisten suhteen. Miten onkaan mieli tehnyt pakastepizzaa iltaisin ja jatkuva kaappien koluaminen tuntuu ottaneen vallan. Eilen illalla ei ollut kaapeissa enää mitään muuta jäljellä kuin poppareita ja niitähän mä sitten vedin pussillisen.

Nyt en ole hetkeen käynyt vaa-alla enkä siis tiedä onko painoa tullut jo useampikin kilo takaisin. Maaliskuun alussa aloitin Detoxin 20 päivän puhdistuskuurin ja pääsin tällä irti sokerikoukusta, turvotuksesta ja muutamasta kilosta. Olo oli kuurin jälkeen aivan mainio ja vielä kesällä otetussa kuvassa vartalo näyttää oikein hyvältä.

kesäkunto

Mutta mitä onkaan tapahtunut nyt. Hiljalleen olen ajautumassa samaan vanhaan, mutta onneksi en sentään vielä ole siinä jamassa, että suklaalevy menisi illassa! Porsastelua on kuitenkin ollut, mutta hei nyt mä olen myös ihan vähän liikkunut.

liikunta

Siskoni on saanut mut innostumaan lenkkeilystä. Ihan vaan sellasta reipasta kävelyä, mutta kyllä siinä on aina tunnin verran tullut talsittua. Lenkki tekee hyvää myös mielelle ja on mukava päästä karkaamaan hetkeksi kotiympyröistä. Ja jotta ette luule musta nyt ihan liikoja, niin olen käynyt lenkillä vasta alle kahden käden sormien verran. Näistä kahtena kertana olen lämmittänyt lenkin jälkeen pakastepizzan ja nauttinut sen hyvin mielin. Siskoni ei voinut ymmärtää mua, kun satuin puhumaan lenkin aikana iltapala pizzasta, mutta ihme kyllä ei ihan maanrakoon mua haukkunut, vaan totesi ystävällisesti, että paremmalla mielellä sä sen pizzan voit syödä, kun oot liikkunut!

Tällä hetkellä mä olen jo kyllästynyt tähän pakastepizzaan ja uutena herkkuna olen napostellut välillä juustoja. Ai ai näistäkään ei suonet kyllä tykkää, mutta jotenkin olen antanut itseni repsahtaa, sillä olin saanut kolesterolini laskemaan ihan hirmuisesti. Vielä siinä on kuitenkin tiputtamista ja näihin huonoa kolesterolia nostaviin ruokiin ei todellakaan saisi palata tai ainakaan liiaksi niitä napostella.

Myönnän, että tein äskettäin toiseen kertaan tämän Detoxin puhdistuskuurin, mutta tällä kerralla minulta ei löytynyt lainkaan itsekuria ja homma meni ihan reisille.

Täytynee nyt taas yrittää tsempata itseäni syömisten suhteen ja ainakin jatkaa tätä lenkkeilyä!

Mites muiden liikkumiset ja syömiset? 😉

Mä syön suklaata liikaa, siis oikeasti todella paljon! Uusin himoni on toffifee ja kaksi rasiaa menee ihan tuosta vain. Miloa imettäessä olin todella tiukalla imetysdieetillä pojan allergioiden vuoksi ja allergioiden helpottaessa lihoin hetkessä 10 kiloa, sillä aloin syömään suklaalevyn päivässä ja lisäksi tietysti kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Pizzoja on mennyt vuoden aikana niin monta, että heikompaa hirvittää. Kolesteroliarvojani en edes kehtaa kertoa, mutta sanotaanko niin ettei hyvältä näytä, ja nyt viimein on alettava jotain asian eteen tekemään. Näin hoitoalan ammattilaisena tiedän sen, että jos jatkan näillä elämäntavoilla en todellakaan tule elämään enää vanhana mummona. Olen antanut itseni vain syödä ja syödä ja liikunta on ollut telakalla jo vuosia lukuunottamatta viime vuoden muutamia jalkapalloharjoituksia. Toivon todella, että me mimmit saamme pelaajia jalkapalloon ja pelaaminen voisi jatkua rutiinisti kerran viikossa.

Syöminen on kuitenkin se kaikista heikoin lenkki ja maanantaina aloitin puhdistuskuurin, joka kestää 20 päivää. Kuurin aikana syön toki normaalisti kotiruokaa, mutta yritän vältellä pizzoja ja sitä kirottua suklaata. Painoa haluan tiputtaa, mutta en ole peilikuvaani lainkaan tyytymätön eikä elämäntaparemontti ole laihdutusta varten, vaan terveydellisistä syistä johtuen.

Vaikka peilikuva voi olla ihan okei, niin sisällä asiat voivat olla todella huonosti!

Alan myös tietoisesti syömään välipaloja enemmän ja pidän kiinni ainakin viiden aterian ruokarytmistä. Vedenjuontia lisään ja kuurin aikana on nyt juotava ainakin 1,5 litraa vettä päivässä. Syömisestä huolehtiminen vaikuttaa niin moneen asiaan ja esimerkiksi lasten kanssa hermoilu vähenee huomattavasti, kun ei päästä verensokeriaan liian matalaksi. Pyrinkin nyt siihen, että lasten kanssa hankalien tilanteiden kestämiseksi huolehdin siitä, että esimerkiksi ennen pukemistilanteita haukkaan pienen hedelmän, josta saan energiaa ja näin pinnani ei pala pikkumiehen raivotessa pukeutumisen kanssa.

Olen opetellut paljon mielenhallintaa ja olen onnistunut monissa hankalissa tilanteissa välttämään hermostumisen pienten juttujen avulla. Olen tyytyväinen itseeni, sillä olen todella kärsinyt paljon tämän kipakan käytökseni vuoksi. Enkä toki kärsi siitä ainoastaan itse, vaan kamalinta on juuri se, että myös perheeni joutuu kestää sitä ja tämähän on omalletunnolle ollut se suurin taakka. Minä haluan olla hyvä äiti sekä puoliso ja tämä on tärkeintä minulle. En ruoski itseäni jos hermostun välillä, ja olen erittäin onnellinen, että olen saanut nyt eväät siihen, että voin olla parempi ihminen <3 Onko muilla elämäntaparemonttia tiedossa ja millä keinoin Te selviätte hankalista tilanteista lasten kanssa?