15 tammi Silmäklinikalla ja muita kuulumisia
Huh huh koskahan viimeksi olen päivitellyt perheemme kuulumisia, siitä on aikaa.. Tällä kertaa siis luvassa höpinöitä meidän touhuista viime päivinä ja kuvituksena hieman huonolaatuiset kännykuvat! Amalian kerhon joululoma on nyt ohi ja yksi kerhopäivä on jo takana. Amalialle tärkeä kerhotäti oli palannut töihin noin puolen vuoden poissaolon jälkeen ja tämä oli Amalialle aivan mielettömän ihana yllätys. Oli ihana kuulla Amalialta kerhon jälkeen kuinka hän jo odottaa seuraavaa kerhopäivää. Meillä kun kerhoon ei juosta aina innosta hihkuen, kun kotona olisi vaan muka kivempi äidin kanssa. Amalia tykkää olla kerhossa, ja hänestä pidetään siellä hyvin paljon, mutta kumma kyllä jos tyttö saisi valita hän olisi kotona. Amalia on käynyt kerhoa jo kaksi vuotta ja tämä on ollut oikein hyvää harjoitusta esikoulua ja koulua varten, kun päiväkotiarkea ei ole takana lainkaan.
Pulkkamäkeen!
Kiikkumassa!
Kotona Amalialla on ollut aika paljon Iida serkku leikkimässä ja naapurintyttö myös ja tytöillä on kyllä mainioita leikkejä. Avoimissa päiväkodeissakin olemme ehtineet vierailla näin joululoman jälkeen, ja se on ollut kivaa! Milo tykkää leikkiä avoimissa päiväkodeissa ja mennä paahtaa itsekseen tai muiden kanssa eikä välitä lainkaan odottaa äitiä. Amalia ei taas veljensä lailla päässyt leikkifiilikseen “ei niin tutussa avoimessa” ja oli hyvinkin takertuvainen äidistä.
Ota heti tää hattu auki!!!
Juntti mama!
Perjantaina Amalialla oli silmäklinikalla kontrolliaika ja silmänpaineet olivat todella hyvät. Olimme jo viikko ennen lääkäriaikaa lopettaneet yhden Amalian ilta silmätipoista ja nyt paineen oltua hyvä saamme luopua tästä tipasta. Aika hurjaa, että Amalian silmänpaineen hoitoon on käytössä enää kaksi eri tippaa! Silmä näytti muutenkin oikein hyvältä ja näkö oli hyvä. Ja seuraava kontrollikin on vasta 4 kuukauden päästä!
Silmälääkärin jälkeen isi tiputti meidät HopLoppiin ja lähti itse sorvin ääreen. Näin isin ei tarvinnut suhata edestakaisin Lohja-Helsinki väliä. Milo oli HopLopissa hyvin villi enkä meinannut pysyä pojan perässä. Ja perässähän on pysyttävä ettei satu isompia haavereita. Heti sisälle päästyämme Milo otti ja lähti ja juoksi HopLopin toisessa päässä olevalle autoradalle ja me Amalian kanssa juostiin perässä, kun heikkopäät ettei pieni jää autojen alle.
Vietimme HopLopissa reilu viisi tuntia, joten ymmärrätte varmasti, että kuntoilustahan tuo äidillä kävi. Emme ottaneet rattaitakaan mukaan, sillä eihän Miloa olisi päiväunille siellä saanut, joten hän nukkui sitten vasta kotimatkalla. Ruokailu sujui kivasti ja tykkäsimme kaikki snack korin antimista. Iltapäivästä murut saivat valita vielä jätskit ja äiti sai juoda kupin kahvia!
Eilen lähdimme aamusta pulkkamäkeen ja leikimme samalla mäen vieressä olevassa leikkipuistossa. Perheen yhteinen ulkoilu on aina kivaa ja palasimme kaikki hymyssä suin kotiin. Tapaturmilta emme toki välttyneet, sillä molemmilta lapsilta aukesi huuli. Milosta emme edes tiedä mitä hänelle kävi eikä poika olkiaan kohauttanut, mutta Amalia kaatui pulkalla rohjettuaan lopulta laskemaan yksin. Kaksi laskua sujui hienosti, mutta kolmas ei. Noh tekevälle sattuu, ja toivotaan, että tyttö uskaltautuu vielä laskemaan itsekseen.
Tänään olimme leikkimässä tenavatohinoissa, joita järjestetään Lohjalla kerran kaksi kuussa. Nämä ovat kivoja koko perheen touhuja ja lapset saavat mukavasti temmeltää ja liikkua!
Nyt isi lähti Amalian, Eemin, Iidan sekä siskoni miehen kanssa luistelemaan ja minä jäin vahtimaan Milon unta. Amaliaa jännitti luistelemaan lähtö eikä ihme, sillä neiti on ollut luistelemassa ainoastaan kerran. Heh täällä siis tälläinen oikein talviurheilija perhe 😉
Aikas kivoja juttuja ollaan puuhailtu! Mukana on ollut kivojen juttujen lisäksi rutkasti uhmaraivoa ja äidiltä hampaiden kiristelyä eli ei täällä mitään hattaraa ainoastaan ole ollut.
Elämää ei sen enempää <3 Mukavaa sunnuntaina murut! <3