Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
toivepostaus Archives - Sydän vähän kallellaan
 

Tänään hieman vinkkejä miten pidän kotimme järjestyksessä ja siistinä, jota se ei missään nimessä aina ole, heh! Lukijan toiveesta tämä postaus.

Blogin kuvista varmasti välittyy toisinaan sellainen tunnelma, että meidän kodissa on siisti ja seesteinen tunnelma, kuten pitkäaikainen lukijani viestissään totesi. Mutta huomatkaa se, että nämä kuvat joissa olen esitellyt kotiamme ovat kuvia, joissa kaikki on laitettu tip top ja paikat on siivottu tarkasti ennen kuvausta.

Niistä kuvista taas, joissa näkyy ihan vaan meidän arkea, voi huomata taustalla lelukaaosta, tiskejä, vaatteita, peittoja sun muuta ei niin seesteistä.

Mä en ole koskaan liiemmin piitannut lelusotkusta eikä meillä leluja ja leikkejä tarvitse siivota leikin loputtua, ruuan ajaksi tai edes ulos lähtiessä. Lelut keräillään yleisistä tiloista joka ilta, mutta leikkihuoneeseen tai lasten omiin huoneisiin saattaa jäädä sotkua yön ajaksikin.

Lapset osallistuvat leikkien korjuuseen ja etenkin Amalia ystävineen siivoaa sotkunsa monesti jo ihan itse, toki komennettuina.

siivous

Ruuan jälkeen mulla on tapana korjata pöytä heti, laittaa tiskit tiskikoneeseen, pyyhkiä keittiönpöytä ja tasot. Jos on ollut muruista syötävää tai sotkuisia syöjiä, niin hommaan lukeutuu myös pöydän alustan imurointi.

Pyrin pitämään pöydät ja tasot siisteinä ja korjaan sinne kerääntyneet epämääräiset tavarat oikeille paikoille.

Pesen pyykkiä usein ja nyt kun meillä on iso pesukone, jonne mahtuu hirmuisesti pyykkiä ei pyykkivuoria ole enää muodostunut tai jos on niin ne saa selätettyä saman tien. Kuivausrumpu on ollut myös aivan luksus hankinta ja olen tykännyt siitä paljon. Pyykkihuolto on paljon nopeampaa ja helpompaa rummun ansiosta.

Imurointi on mennyt ehkä jo hieman hulluille leveleille, koska mä imuroin oikeasti joka päivä. Toki vain yleiset tilat, en sentään makkareita, mutta silti, aika pöhköä puuhaa monen mielestä, mutta mulle melkoinen pakkomielle. Myös Johnny tarttuu toisinaan imuriin iltaisin, ja ai että kun se hurina on musiikkia mun korville 😉 Meillä ei siis pahemmin lattioilta likaa saati pölyä löydy ja jokapäiväinen imurointi ja etenkin pöydän alustan imurointi takaa sen, ettei muruset kulkeudu pitkin kämppää ja näin koti pysyy siistimpänä.

Aikoinaan mulla oli aina tietty päivä viikosta, jolloin pidin siivouspäivän. Nykyään siivoilen joka päivä vähän ja näin koti pysyy oikeastaan aina puhtaana. Toki koti on lasten ansiosta hujan hajan usein, mutta yleisesti on kuitenkin puhdasta. Tämä on toiminut mukavasti etten enää siivoa kerran viikossa hikihatussa, vaan joka päivä vähän ja hyvällä mielellä.

Mä lahjoitan tavaraa ja vaatteita eteenpäin eikä meiltä löydy juurikaan ylimääräistä tavaraa. Kotimme on hyvin avara ja sisustus on rauhallinen eikä huonekaluja tai tavaraa ole liikaa. Rakastan kotimme vaaleita värejä ja rauhaa, jota sisustus huokuu. Se tasoittaa ihanasti mun ja Milon joskus rauhatonta luonnetta.

kotileikki

Mulle siisti koti on tärkeä asia ja se saa mut hyvälle mielelle. Mä nautin siivoamisesta ja se on musta tosi terapeuttista.

Miten usein teillä siivotaan? Onko se pakkopulla vaiko ihan mukavaa puuhaa?

Tänään luvassa pitkästä aikaa toivepostausta! Mä olen alkanut pikkuhiljaa käydä blogista vanhoja postauksia läpi ja muutamia kuvia olen poistanut ja pikkuisen tekstiä myös. Olen pitänyt blogia jo noin viisi vuotta ja hiljalleen jutut esimerkiksi Amaliasta ovat muuttuneet hyvin paljon pintapuolisimmiksi kuin ennen. Amalian sairaudesta ja sairauteen liittyvistä lääkärikäynneistä en ole enää kirjoittanut ja blogin nimen tulen jossain kohdin myös vaihtamaan. Tuliluomen laserhoidosta ja hoidon vaikutuksista aion jakaa kuvia edelleen, mutta muut kontrollit sairauteen liittyen ovat jääneet pois.

On selvää, että blogi muuttuu lasten kasvaessa. Mä olen tykännyt kirjoittaa erilaisista aiheista ja jutuista eikä jokaisessa postauksessa lapset ole se pääjuttu.

keksisuu

Keksisuu!

Meidän lapset tykkäävät olla kameran edessä ja jos eivät välillä tykkää, niin silloin ei kuvailla lainkaan. Toivepostauksen esittäjä kysyi miten saan lapset olemaan kameran edessä niin luontevasti, kun ovat lukijan mielestä aina niin edukseen kuvissa. Tämä varmasti johtuu siitä, että lapset tykkäävät olla valokuvattavana ja usein blogistani löytyy kuvia arjen hetkistä, jotka on ollut kiva taltioida. Räpsin kuvia eri tilanteista useita ja sitten valitsen blogiin ne parhaat ja onnistuneimmat kuvat. Joskus kaikki kuvat ovat huonoja ja ne jäävät sitten blogista kokonaan pois.

kerholainen

Lähipiiri on suhtautunut alusta asti blogiin tosi luontevasti ja hyvin. Kehuvat paljon ja tykkäävät seurailla elämäämme myös tätä kautta, vaikka monesti tietävätkin jutut jo etukäteen. Tämä on perheellemme oikea muistojen taivas ja voi että miten tulin hyvälle mielelle vanhoja postauksia lukiessa. Alku oli hyvinkin tönkköä, mutta parani pikkuhiljaa. Oli ihana lukea omia vanhoja arjen kuulumisia ja todeta, että elämämme on yhtä tasapaksua ja ihanaa edelleen. Vieläkin saunotaan ja leivotaan sitä samaa maailman parasta pannukakkua.

Mä mietin aina tarkkaan mitä julkaisen blogissa ja joskus olen jo alkanut kirjoittaa jotain juttua ja pyyhkinyt sen sitten kokonaan pois ja todennut, että en haluakaan kertoa tästä. Aika avoimin mielin tätä blogia on tullut kuitenkin tehtyä, mutta paljon on myös sellaista mistä en ikinä kirjoittaisi ja jakaisi blogissa.

kerholainen

Aiheet kirjoittamiseen löydän helposti. En koskaan väännä tänne mitään väkisin, vaan lähes aina kun kirjoitan näppäimistö sauhuaa hirmuisella tahdilla. Jos ei kirjoitusfiilistä ole, pidän muutaman päivän tauon.

Blogi on mulle hirmuisen rakas ja Te rakkaat lukijat olette todella tärkeitä. Teidän kommentit ovat kultaa ja niitä on ihana vastaanottaa. Joskus kommenttien vähäisyys aiheuttaa itselleni kehnon tunteen ja mietin herättääkö blogi enää mitään tunteita lukijoissa, kun yhtään kommenttia ei tule, mutta sitten voikin yhtäkkiä tulla ihan puskista jokin kommentti, joka saa hymyn huulille ja tiedän taas, että kyllä siellä tykätään ja menossa kuljette mukana edelleen. Kommentit on kuitenkin iso osa blogia ja ilman niitä tuntuisi tyhjältä kirjoittaa. Kommentit ovat kirjoittajalla tärkeitä ja vastaaminen lukijalle yhtä lailla. Mä pyrin vastaamaan jokaiseen kommenttiin, vaikka joskus siinä voi mennä jopa muutama päivä.

Blogi on antanut mulle todella paljon ja sen kautta olen saanut kokea kivoja juttuja ja päässyt tutustumaan moniin ihmisiin, myös teihin lukijoihin. Iso kiitos teille kaikille ketkä vuodesta toiseen olette mukana olleet ja tietysti samoten uusimmille lukijoille. On ihan parasta välillä saada kommentti lukijalta, joka on vasta hypännyt matkaan ja on halunnut kahlata blogin alusta asti läpi ja on kiitollinen ja onnellinen löydettyään sen <3

Bansku pitkäaikainen ihana lukijani toivoi videopostausta, jossa haastattelisin Amaliaa. Tämä kuulostaa hauskalta, ja uskon, että Amalia lähtee hommaan mukaan ilomielin! Joten mitä Te haluaisitte kysyä Amalialta? Amalia on viisivuotias äitinsä lailla aika avoin tyttö, joten sopivia kysymyksiä vain tulemaan! Katson itse sitten tietysti mitkä kysymykset soveltuvat esitettäväksi Amalialle 🙂

Amalian syntymän jälkeen olemme viettäneet kaikki jouluaatot kotona, kun taas ennen lapsia olimme Johnnyn kanssa usein molemmat töissä tai sitten vietimme joulua Johnnyn vanhempien luona.

Tämä joulu on ensimmäinen joulu täällä uudessa kodissa ja saamme kanssamme joulua viettämään mummin, fafan ja Napen. Illalla myös äitini, siskoni perhe sekä veljeni tyttöystävänsä kanssa tulevat glögille ja viettämään ihanaa ja heh rauhallista jouluiltaa kanssamme.

Kuusen koristelu

Kuusen koristelu

Meidän aatto alkaa oman perheen kesken ja heti herättyään lapset rynnistävät kuusen alle kurkistamaan onko tonttu tuonut yön aikana joulun ensimmäiset pikkupaketit. Tämä tapa on omasta lapsuudenkodistani ja olen halunnut ehdottomasti jatkaa ihanaa perinnettä. Usein paketeista löytyy joku kiva peli tai video, eli pientä tekemistä jouluaatolle. Myös Nuusku hauvalle on paketti, ja koiruli saa aina possunkorvan. Samaisen lahjan Nuusku saa myöhemmin myös joulupukilta!

Kuusen koristelu

Riisipuuroa nautimme aamupalaksi tai sitten vasta lounaaksi, jos sössin puuronkeiton, kuten useimpina vuosina. Miten se maito voi aina kiehahtaa yli tai puuro palaa pohjaan. Ehkä voisin harkita uuniriisipuuron tekoa?

Kuusen koristelu

Kuusen koristelu

Joulusaunassa käymme joka joulu ja sitten pukeudumme jouluisasti. Vanhemmille ainakin tonttulakit päähän! Joulupukki tulee päivällä ja sitä ennen saamme mummin, fafan ja Napen meille. Lapset odottavat tietysti kovasti joulupukkia ja lahjoja ja meistä on kivempi, että pukki tulee ajoissa, niin jouluruokailu saattaa sujua mukavammin eikä lasten tarvitse odottaa pukkia koko päivää.

Syömme sitten neljän viiden maissa ja tämä on meidän vanhempien kohokohta! Syöminen on vaan niin parasta ja jouluruoka tosi nannaa. Syömme aina itsemme aivan ähkyyn, mutta niin vaan sitä sitten santsataan taas iltamyöhällä uusiksi, kun lapset nukkuvat eli porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, heh heh.. (tää oli niin surkee vitsi..)

Nuusku tarkkailee koristelun etenemistä!

Nuusku tarkkailee koristelun etenemistä!

Joulupöydässä meillä on kinkkua, jonka Johnny haluaa aina valmistaa sekä myös isin tekemää hyvää sinappia. Tänä jouluna Johnny aikoo leipoa myös saaristolaisleipää! Joululaatikoista on tarjolla porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa ja perunalaatikkoa sekä Johnnyn toiveesta myös maksalaatikkoa. Lisäksi joulupöydässä on rosollia ja sitä vaaleanpunaista kastiketta, herneitä, katkarapuja, meetvurstia, katkarapukimaraa, savustettua kalaa ja graavilohta sekä joululimppua, jota kukaan ei ikinä jaksa syödä.

Juomina on maitoa, vettä, kotikaljaa ja ehkä pari kunnon bisseä isännälle.

Jouluherkuiksi kuuluu ehdottomasti glögi ja tänä jouluna äitini tekemä suklaakakku, jota hän leipoi usein ihan muuten vain, kun olin pieni. Leivomme lasten kanssa myös joulutorttuja ja pipareita. Lisäksi tarjolla on kahvia ja mehua.

Kuusen koristelun jälkeen piparia ja mehua!

Kuusen koristelun jälkeen piparia ja mehua!

Isäni, pikkusiskoni ja mummojeni haudoilla käyn yksin ehkä illalla tai sitten käymme yhdessä koko perhe jossain kohdin aattoa. Iltaisin hautausmaa on vaan niin kaunis, mutta iltasella lapset eivät ehkä jaksa enää lähteä!

Toivon joululta rauhallisia ja ikimuistoisia hetkiä. Paljon lasten ja aikuisten hymyjä ja hyvää mieltä.

Tälläiseltä tuleva jouluaattomme kuulostaa. Ihan hillitöntä, että on jo jouluviikko!
Miten Te lukijat vietätte joulua?