Hyvin surullinen viikonloppu takana. Tunteet ovat heitelleet todella pahasti, toisinaan olen itkenyt, mutta enimmäkseen olo on ollut hyvin kiukkuinen ja mieli on ollut todella maassa. Tälläisinä hetkinä pitäisi pitää omia läheisiä hyvänä, halia ja rakastaa enemmän, mutta sitä en kuitenkaan ole tehnyt, vaan olen purkanut näille tärkeimmilleni pahaa oloani kiukuttelemalla ja olemalla ilkeä. Nyt tätä kirjoittaessa oma käytös tuntuu pahalta, vaikka anteeksi olen tietysti lapsilta ja Johnnylta pyytänyt. Mieli on hyvin herkillä ja Turun tapahtumat pyörivät mielessä jatkuvasti.

Elämä kuitenkin jatkuu eikä meidän pienet lapset tiedä näistä hirvittävistä tapahtumista mitään. He elävät hetkessä, nauravat, kiukkuavat, leikkivät, hassuttelevat ja elävät elämää onnellisina ja lupaan yrittää elää heidän tavallaan, sillä sen he ansaitsevat.

sisarussuhde

Keskityn nyt näihin:

* luen uutisia vähemmän, etenkin ollessani lasten kanssa

* hymyilen, sillä se antaa hyvää oloa ja voimaa voida paremmin

* mietin mielessäni tai sanon jopa ihan ääneen: olen onnellinen!

* olen läsnä lapsille ja elän hetkessä

* itken, kun itkettää, mutta yritän kaikin keinoin pitää kiukun tunteet hallinnassa

* meditoin

* otan etäisyyttä kaikelle negatiiviselle

* teen asioita, jotka tuottavat nautintoa ja hyvää oloa

* puhun pahasta olosta (lauantaina lähdin siskoni luokse illalla, istuimme ulkona ja puhuimme ja puhuimme ja olo helpotti paljon. Ennen kotiinlähtöä rutistin siskoani kiitokseksi)

* jätän kännykän selaamisen iltaisin, keskityn ennemmin sarjan katseluun yhdessä Johnnyn kanssa

* muistan höpötellä mieheni kanssa joka ilta ainakin hetken aikaa, keskityn toiseen, olen lähellä ja rakastan..

Voimia kaikille <3