21 elo Surullinen viikonloppu
Hyvin surullinen viikonloppu takana. Tunteet ovat heitelleet todella pahasti, toisinaan olen itkenyt, mutta enimmäkseen olo on ollut hyvin kiukkuinen ja mieli on ollut todella maassa. Tälläisinä hetkinä pitäisi pitää omia läheisiä hyvänä, halia ja rakastaa enemmän, mutta sitä en kuitenkaan ole tehnyt, vaan olen purkanut näille tärkeimmilleni pahaa oloani kiukuttelemalla ja olemalla ilkeä. Nyt tätä kirjoittaessa oma käytös tuntuu pahalta, vaikka anteeksi olen tietysti lapsilta ja Johnnylta pyytänyt. Mieli on hyvin herkillä ja Turun tapahtumat pyörivät mielessä jatkuvasti.
Elämä kuitenkin jatkuu eikä meidän pienet lapset tiedä näistä hirvittävistä tapahtumista mitään. He elävät hetkessä, nauravat, kiukkuavat, leikkivät, hassuttelevat ja elävät elämää onnellisina ja lupaan yrittää elää heidän tavallaan, sillä sen he ansaitsevat.
Keskityn nyt näihin:
* luen uutisia vähemmän, etenkin ollessani lasten kanssa
* hymyilen, sillä se antaa hyvää oloa ja voimaa voida paremmin
* mietin mielessäni tai sanon jopa ihan ääneen: olen onnellinen!
* olen läsnä lapsille ja elän hetkessä
* itken, kun itkettää, mutta yritän kaikin keinoin pitää kiukun tunteet hallinnassa
* meditoin
* otan etäisyyttä kaikelle negatiiviselle
* teen asioita, jotka tuottavat nautintoa ja hyvää oloa
* puhun pahasta olosta (lauantaina lähdin siskoni luokse illalla, istuimme ulkona ja puhuimme ja puhuimme ja olo helpotti paljon. Ennen kotiinlähtöä rutistin siskoani kiitokseksi)
* jätän kännykän selaamisen iltaisin, keskityn ennemmin sarjan katseluun yhdessä Johnnyn kanssa
* muistan höpötellä mieheni kanssa joka ilta ainakin hetken aikaa, keskityn toiseen, olen lähellä ja rakastan..
Voimia kaikille <3
Minna
Posted at 21:32h, 21 elokuun<3
Johanna
Posted at 21:40h, 21 elokuun<3
Muumimamma
Posted at 21:39h, 21 elokuunMenikö joku läheinen?
Johanna
Posted at 21:40h, 21 elokuunEi
Fiina84
Posted at 21:45h, 21 elokuun❤️
Johanna
Posted at 21:53h, 21 elokuun<3
Jenni
Posted at 21:50h, 21 elokuunItselläkin ollut tunteet pinnassa ja pasmat meni sekaisin Turun tapahtumien vuoksi. Onneksi omista sukulaisista kukaan ei kuollut tai ollut lähelläkään tapahtumaa. Jotenkin niin epätodellinen olo. Voiko meidän ihanassa pikku-Suomessa tälläista tapahtua? Näköjään voi.. Voimia myös sinulle Johanna ❤
Johanna
Posted at 21:53h, 21 elokuunKiitos <3 Samoja mietteitä..
6tytönäiti
Posted at 22:22h, 21 elokuunOli kyllä raskas viikonloppu. Tytär asuu Turussa niin väkisin alkaa ajattelemaan miten olisi voinut olla paikalla juuri tuolloin 🙁 Voi vaan olla kiitollinen että tyttö oli tapahtumien aikaan omassa kodissaan turvassa. Voimia sullekin <3
Johanna
Posted at 21:00h, 22 elokuunVoi Katja, haleja sinne kovasti <3 <3
Mamma
Posted at 06:39h, 22 elokuunJos asioita alkaisi liikaa miettiin ja purkaa pahaaoloansa perheeseensä aina kun jotain pahaa tapahtuu, niin ei tässä elämässä muuta enään olisikaa, asioille ja tapahtuneille mitä pieni ihminen ei voi tehdä yhtään mitään ja varsinkaan ei koske perhettäsi. Sinulla terveet lapset ja mies, joillakin ei ole sitäkään vähää.
Nimetön
Posted at 07:38h, 22 elokuunItse vältän aktiivisesti asian yletöntä mässäilyä. Yksi klikkaus iltapäivälehden otsikosta päivässä riittää, kaikkea ei tarvitse lukea. Varsinaista “”somea” en käytä, joten facebook ei työnnä lisää pahaa mieltä tai järkytystä päiviini. Olen rajannut kotini asian ulkopuolelle, eikä täällä siis aiheesta puhuta kuin lasten aloitteesta korkeintaan. Heille siis vastataan, jos heillä on mietteitä tai kysyttävää, mutta muuten täällä ei saa kauhistella tai spekuloida.
Näillä keinoin minä selviän.
En suostu pelkäämään, vaikka tietämättömyys ja kaaos perjantaina pelottivatkin. En kuitenkaan halua antaa pahalla yhtään enempää tilaa tai valtaa.
Johanna
Posted at 21:00h, 22 elokuunHienoja ajatuksia, kiitos kommentistasi <3 <3
Pikkumyy
Posted at 07:59h, 22 elokuunMulle kosketti Turun tapahtuma todella paljon kun siskoni ja hänen poikaystävänsä asuvat Turussa.Onneksi he olivat muualla taphtuman aikana.Mutta silti on pelko siskon puolesta kun hän asuu sielä.Itse yritän elää päivä kerralla kun ei koskaan tiedä koska on viimeinen päivä.Voimia sinulle Johanna.
Johanna
Posted at 20:59h, 22 elokuunVarmasti on hirmuinen pelko edelleen 🙁 Päivä kerrallaan, näin todella on elettävä <3 Hali sinne <3 <3