Tänään kerron hieman enemmän meidän pienestä Nuppu vauvasta. Nuppu tulee viikon päästä kaksi kuukautta ja aika on mennyt hurjan nopeasti ja vauva on kasvanut valtavasti ja muuttunut vastasyntyneestä pienestä ruttuisesta kääröstä pyöreäposkiseksi vauvaksi. Edelleen Nuppu neiti käpertyy kippuraan mun rinnalle ja massun päälle ja tuhisee siinä niin tyytyväisenä ihan kuin vastasyntynyt, mutta sohvalla maatessa potkii ja huitoo käsillään vimmatusti ja nyt on alkanut viime päivinä ääntelemään pikkuisen. Hymyjä tulee jo useampi päivässä ja aamulla tytön herätessä hän hymyilee niin valloittavasti meille, kun toivotamme hymyjen kera hänelle hyvät huomenet ja tietty vähän lepertelemme, koska hän on vaan niin ihana.

vauva

Nuppu syö rintamaitoa ja imetys on onnistunut loistavasti ja hän kasvaa hyvin. Jostain syystä Nuppu suuttuu aina iltasella syönnin aikana ja alkaa huutamaan todella kovaa. Sitten hän ottaa taas pienet hörpyt, päästää rinnasta irti ja huutaa taas. Yritän aina useamman kerran tarjota rintaa, mutta aina se päättyy itkuun ja sitten annan olla. Myöhemmin imetys taas onnistuu normaalisti eikä päivisin ole tätä ongelmaa eli onko se sitten pientä rintaraivoa vai mitä, koska hän selvästi haluaisi kuitenkin syödä. Rintaraivoksi tämä on kuitenkin pientä, Amalian kanssahan oli silloin aikoinaan kunnon haasteita tämän raivon kanssa.

Mulla tulee maitoa paljon ja Nuppu puklailee usein syönnin jälkeen, kuten jokainen meidän lapsista. Tällä viikolla Johnny oli lähdössä töihin musta kauluspaita päällä, jossa oli mukavat puklutahrat olkapäällä ja selässä.

Milo haluaa aina auttaa Nupun hoidossa ja puklua pyyhkiessä poika meinaa joka kerta oksentaa. Milolla on tosi herkkä oksennusrefleksi, mutta silti hän aina urhoollisesti auttaa vedet silmissä yökkien ja mua naurattaa niin kovin.

Nuppu seurailee katseella jo kovasti. Viihtyy eniten sylissä eikä lainkaan yksinään leikkimatolla tai viltin päällä. Hän nukkuu edelleen ihan hurjan paljon, joka tuntuu vieläkin todella oudolle Amalian ja Milon vauvavuosien jälkeen. Usein Nuppu nukkuu koko päivän ajan, tietysti heräten syömään useamman kerran ja valvoo vasta illasta noin viidestä alkaen. Yöunille tyttö käy lähes joka ilta kymmeneltä ja nukumme alkuyön sohvalla ja siirrymme sitten makuuhuoneeseen. Nuppu nukkuu aina reilu kolmen tunnin pätkän, kun käy nukkumaan ja sitten heräilee lopun yön noin kahden tunnin välein syömään. Aamulla vauveli herää toisinaan samaan aikaan meidän kanssa ja välillä jää nukkumaan pidempään.

vauva

Nuppu on tosi rauhallinen ja nukkuu tosiaan paljon, mutta on alkanut nyt hetki sitten itkeskelemään iltaisin tosi kovin, mutta vain korkeintaan tunnin, joka ei sinällään tunnu missään, vaikka onhan se toki kurjaa, kun toisella on paha olla eikä mikään auta. Pienellä tulee ihan kyyneleitäkin itkiessä. Sattuuko sitten massuun vai mikä on, mutta aika nopeasti se onneksi ohi menee.

Nuppu kulkee tosi kivasti mukana, kun kuljetan Amaliaa ja Miloa eskariin ja kerhoon, vaikka välillä hän varmaan miettii, että taasko me mennään. Lapsethan menevät samaan aikaan aamusta, mutta Milo pääsee kerhosta jo kahdeltatoista, kun Amalia taas vasta yhdeltä, joten pientä suhaamista on näinä kahtena Milon kerhopäivänä.

Yhtenä aamuna Nuppu heräsi vasta puoli yhdeksältä ja pikaisten aamutoimien jälkeen lähdimme eskarille ja yhdeksältä eskarin pihalla katsoin Nuppua ja hän oli nukahtanut turvakaukaloon ja mietin, että kyllä tämä on meidän lapsista kummallisin 😉

Me ollaan tosi onnellisia, että Nupun kanssa sujuu näin hyvin, sillä Amalian ja Milon vauvavuosien jälkeen tämä on oikein ihanaa ja hieman ihmeissämme tässä ollaan, että voiko tämä vauva todella olla näin lunkki.

vauva

Nuppu on tosi paljon sylissä ja me kaikki rakastetaan pitää häntä sylkyssä. Mä olen pitänyt kaikkia meidän lapsia vauvoina tosi paljon sylissä ja lähellä mua (Amalia ja Milo tykkäävät vieläkin olla sylissä ja lähellä) ja meidän läheiset tietääkin sen, etten juurikaan tarjoa Nuppua kenellekään syliin, mutta toki annan kun pyytävät, vaikka nappaankin herkästi takaisin jos pieni alkaa itkeä 😉

Nuppu ei hätkähtele mekkalaa, ja hyvä niin, sillä meillä sitä piisaa, kun lapset tanssivat ja musiikki pauhaa ja muutenkin täällä on aika kovaäänistä porukkaa.

On hassua miten ihanasti Milo ja Amalia saavat Nupun rauhoittumaan ja etenkin Milo pomppaa pienenkin äänen kuullessaan pikkusiskon luo poskea silittämään ja vauva rauhoittuu lähes aina. Amalia hytkyttää tarvittaessa aamuisin pikkusiskoa turvakaukalossa niin, että hän nukahtaa ja molemmat isosisarukset ovat aina tosi avuliaita kaikessa.

vauva

Milo haluaa aina olla kartalla missä pikkusisko nukkuu, jos hän ei huomaa mihin laitan Nupun nukkumaan ja toisinaan pojan on ihan pakko käydä myös nukkuvaa Nuppua silittämässä, vaikka olen yrittänyt sanoa ettei menisi siskon nukkuessa paijaamaan, koska välillä vauva herää tähän.

Milolla on aina vauvan luo mennessä sellainen jäykkä ilme ja kieli on sivulla ja hän “puree” sitä, mutta niin hellästi Milo siskoaan aina silittää ilmeestä huolimatta eikä koskaan ole ilkeillyt mitään. Tuo ilme on vaan sellainen, kun välillä mullekin tulee sellainen olo, että tekisi mieli oikein rutistaa vauvaa, kun se on niin ihana. Tajuskohan kukaan mitä mä tarkotan, vai ollaanko me Milon kanssa vaan outoja, heh?

Mä kylvetän Nuppua aika usein ja hän rakastaa kylpyhetkiä eikä ikinä itke. Pesen tytön rasvalla lääkärin ohjeen mukaan ja rasvaillaan ihoa muutenkin. Paha ihottuma, joka hoitui viikon kortisonikuurilla ei ole palannut ja mietinkin olisiko se ollut allerginen reaktio siitä mun kefexin-kuurista, jonka jouduin syödä rintatulehdukseen. Tosi ihanaa, jos päästiin näin helpolla eikä ruoka-aine allergiaa olekaan.

Nupun kanssa on helppo liikkua joka paikassa ja kahdesti ollaan käyty Nupun ja Amalian kanssa kolmisin kaupungilla ja Nuppu on nukkunut vaan vaunuissa koko ajan. Olen saanut siirrettyä hänet lähdön hetkellä vielä turvakaukaloon ja syöttänyt vasta kotona. Nuppu on päässyt jo useamman kerran perhekerhoon ja jumppaan, joissa käydään Milon kanssa. Muuten ollaan oltu paljon kotosalla ja nautittu vauva-arjesta.

vauva

Meidän elämä on helpottunut ja tullut paljon paremmaksi ja onnellisemmaksi Nuppu vauvan syntymän jälkeen. Mä sain mitä mä niin kovin kaipasin. Kaipasin välillä niin, että sattui oikein ja mä olen niin kiitollinen tästä vauvasta, että halkean onnesta aina kun katson häntä ja meidän koko perhettä <3

vauva

Minkälaisia vauvoja muilta löytyy?

Me oltiin vauvelin kanssa kaksistaan tänään ja Nupun nukkuessa mä en vetänyt lonkkaa enkä tehnyt kotihommia, vaan kirjoitin. Blogi on jäänyt taka-alalle Nupun syntymän jälkeen ja olen keskittynyt vain ja ainoastaan vauvaan ja perheeseen ja se on ollut ihanaa. Nyt Milo aloittelee todella pitkän tauon jälkeen mummilapäiviä Johnnyn äidin hoivissa eli hän oli tänään siellä ja Amalia eskarissa. Tässä kohtaa tuntuu hyvältä aloitella uudestaan kerran viikossa mummilahoitoa, sillä Milo on ehtinyt kivasti tottua kerhoon tässä syksyn aikana ja viihtyy siellä loistavasti. Katsotaan jos jatkossa Milo kävisi mummin luona tosiaan kerran viikossa ja mä saisin sitten tehdä blogihommia ja kirjoituksia tulisi hieman useammin. Itsekin kaipaan kirjoittelua ja rauhaa siihen. Ei sitä oikein iltaisin jaksa tai halua tehdä blogijuttuja Johnnyn tultua töistä, vaan on mukavampi viettää aikaa yhdessä koko perhe. Ja kun ne illat tuntuvat aina menevän muutenkin aivan hujauksessa.

vauva

Vauva rentouttaa ja rauhoittaa

Ainakin näin tekee tämä meidän Nuppu vauva. Usein istun nukkuva Nuppu sylissä keinutuolissa, kiikumme hiljaa tai olemme vain paikoillaan ja katselen isompien lasten touhuja. Välillä he rakentelevat yhdessä legoilla tai tanssivat musiikin tahtiin. Nämä hetket ovat niin rauhallisia ja meillä kaikilla on hyvä olla.

Mun on ollut aina hieman hankala rentoutua ja tästä syystä tein jossain vaiheessa mindfulness-harjoitteita. Ne kuitenkin jäivät pikkuhiljaa ja jotenkaan en ole tähän hetkeen niitä kaivannut, sillä tunnen, että vauva rentouttaa ja rauhoittaa mua tosi paljon. Mä pysyn aloillani ja nautin vauvasta ihan valtavasti. Hän on niin rauhallinen, että rauhoittaa äitinsäkin. On tärkeää pystyä vain olemaan ilman, että mieli on koko ajan seuraavassa hommassa. Vauva sylissä pystyn olla miettimättä pyykkikasoja ja jos ne pyrkivät mieleen, niin yritän karistaa ne ja vain nauttia hetkestä.

vauva

Rakastan siistiä kotia, mutta pidän ehdottomasti tärkeämpänä lasten kanssa vietettyä aikaa kuin sitä, että pyykit on viikattu tai paikat siistitty. Eikä sitä suoraan sanottuna enää ehdi jokaisen aterian jälkeen siivota pöytää saman tien, jos vauva itkee tai haluaa syödä. Välillä astiat notkuvat pöydässä Johnnyn tullessa töistä kotiin ja se on ihan ok. Siinä sitten jompi kumpi meistä vanhemmista korjaa sotkut. Johnny ei ole koskaan ollut moksiskaan, jos kotona odottaa hirmuinen pommi.

vauva

Tämä vauva-arki kolmannen lapsen kanssa on ollut aivan mielettömän ihanaa. Pystyn hyvin antamaan vauvalle paljon huomiota siitä huolimatta, että hänellä on kaksi isompaa sisarusta. Amalia ja Milo ovat molemmat jo sen verran isoja ettei heitä tarvitse monessakaan asiassa auttaa. Toki hekin kaipaavat huomiota ja sitä saavat, mutta kaikki perusjutut ovat molemmilla hienosti hallussa. Kotipihalle heitä voi jo laskea kaksin leikkimään, mikä on mahtava juttu, sillä talvi on vastassa enkä mä voi siellä pihalla töröttää Nupun kanssa jos hän on hereillä. Riitatilanteita tulee joka päivä, mutta jotenkin Amalia ja Milo ovat alkaneet puhaltaa enemmän yhteen hiileen pikkusiskon syntymän jälkeen. Milo on aivan innoissaan, kun isosisko leikkii enemmän hänen kanssaan ja näillä kahdella on ihania ja aivan hulvattomia juttuja keskenään. Ja ajatelkaa, ei aikaakaan niin niitä on tuossa kolme koheltamassa ja naurattamassa meitä vanhempia. Mä kyllä pitäisin Nupun mielelläni tälläisenä ihanana pikkuisena vauvana <3

vauva
Olet täydellinen <3