31 loka Vauva rentouttaa ja rauhoittaa

Me oltiin vauvelin kanssa kaksistaan tänään ja Nupun nukkuessa mä en vetänyt lonkkaa enkä tehnyt kotihommia, vaan kirjoitin. Blogi on jäänyt taka-alalle Nupun syntymän jälkeen ja olen keskittynyt vain ja ainoastaan vauvaan ja perheeseen ja se on ollut ihanaa. Nyt Milo aloittelee todella pitkän tauon jälkeen mummilapäiviä Johnnyn äidin hoivissa eli hän oli tänään siellä ja Amalia eskarissa. Tässä kohtaa tuntuu hyvältä aloitella uudestaan kerran viikossa mummilahoitoa, sillä Milo on ehtinyt kivasti tottua kerhoon tässä syksyn aikana ja viihtyy siellä loistavasti. Katsotaan jos jatkossa Milo kävisi mummin luona tosiaan kerran viikossa ja mä saisin sitten tehdä blogihommia ja kirjoituksia tulisi hieman useammin. Itsekin kaipaan kirjoittelua ja rauhaa siihen. Ei sitä oikein iltaisin jaksa tai halua tehdä blogijuttuja Johnnyn tultua töistä, vaan on mukavampi viettää aikaa yhdessä koko perhe. Ja kun ne illat tuntuvat aina menevän muutenkin aivan hujauksessa.

Vauva rentouttaa ja rauhoittaa

Ainakin näin tekee tämä meidän Nuppu vauva. Usein istun nukkuva Nuppu sylissä keinutuolissa, kiikumme hiljaa tai olemme vain paikoillaan ja katselen isompien lasten touhuja. Välillä he rakentelevat yhdessä legoilla tai tanssivat musiikin tahtiin. Nämä hetket ovat niin rauhallisia ja meillä kaikilla on hyvä olla.

Mun on ollut aina hieman hankala rentoutua ja tästä syystä tein jossain vaiheessa mindfulness-harjoitteita. Ne kuitenkin jäivät pikkuhiljaa ja jotenkaan en ole tähän hetkeen niitä kaivannut, sillä tunnen, että vauva rentouttaa ja rauhoittaa mua tosi paljon. Mä pysyn aloillani ja nautin vauvasta ihan valtavasti. Hän on niin rauhallinen, että rauhoittaa äitinsäkin. On tärkeää pystyä vain olemaan ilman, että mieli on koko ajan seuraavassa hommassa. Vauva sylissä pystyn olla miettimättä pyykkikasoja ja jos ne pyrkivät mieleen, niin yritän karistaa ne ja vain nauttia hetkestä.

Rakastan siistiä kotia, mutta pidän ehdottomasti tärkeämpänä lasten kanssa vietettyä aikaa kuin sitä, että pyykit on viikattu tai paikat siistitty. Eikä sitä suoraan sanottuna enää ehdi jokaisen aterian jälkeen siivota pöytää saman tien, jos vauva itkee tai haluaa syödä. Välillä astiat notkuvat pöydässä Johnnyn tullessa töistä kotiin ja se on ihan ok. Siinä sitten jompi kumpi meistä vanhemmista korjaa sotkut. Johnny ei ole koskaan ollut moksiskaan, jos kotona odottaa hirmuinen pommi.

Tämä vauva-arki kolmannen lapsen kanssa on ollut aivan mielettömän ihanaa. Pystyn hyvin antamaan vauvalle paljon huomiota siitä huolimatta, että hänellä on kaksi isompaa sisarusta. Amalia ja Milo ovat molemmat jo sen verran isoja ettei heitä tarvitse monessakaan asiassa auttaa. Toki hekin kaipaavat huomiota ja sitä saavat, mutta kaikki perusjutut ovat molemmilla hienosti hallussa. Kotipihalle heitä voi jo laskea kaksin leikkimään, mikä on mahtava juttu, sillä talvi on vastassa enkä mä voi siellä pihalla töröttää Nupun kanssa jos hän on hereillä. Riitatilanteita tulee joka päivä, mutta jotenkin Amalia ja Milo ovat alkaneet puhaltaa enemmän yhteen hiileen pikkusiskon syntymän jälkeen. Milo on aivan innoissaan, kun isosisko leikkii enemmän hänen kanssaan ja näillä kahdella on ihania ja aivan hulvattomia juttuja keskenään. Ja ajatelkaa, ei aikaakaan niin niitä on tuossa kolme koheltamassa ja naurattamassa meitä vanhempia. Mä kyllä pitäisin Nupun mielelläni tälläisenä ihanana pikkuisena vauvana <3

Olet täydellinen <3