27 heinä Täydellinen elämä tai sitten ei

Kirjoitan aina kaikki asiat totuudenmukaisesti ja haluan jakaa elämäämme sellaisena kuin se on. Me nautimme elämästä ja perheestä ja tiedän sen näkyvän blogissa. Ei meillä tietenkään aina ole ihanaa ja välillä vituttaa niin ettei veri meinaa kiertää, tekisi mieli potkia ukko ulos tai juosta itse jonnekin helvetin kuuseen yksin.

Koht mun pää räjähtää!!

Saan blogiin paljon aivan ihania kommentteja ja erään ihanan lukijan kommentista lähti idea tälle postaukselle. Lukijan kommentti kuului näin: “Teillä on niin ihana perhe! Oon kade! Sano että teilläkin ees joskus riidellään ja kämppä on kaaos ja muksut ei tottele”?

Ja meillähän riidellään, meillä huudetaan (lapset ja äiti) ja kotikin on usein kaaos, kun lapset saavat leikkiä kaikenlaista. Milloin lähes koko kotiin on rakennettu kaupunki, milloin kotileikki. Meidän lapset ovat tuittupäisiä, kuten äitinsäkin eivätkä useinkaan heti tottele.

Tuittupää Amalia

Pihaleikit

Antti istuu aidalla

Usein täydellisen kamalana päivänä ei tule mieleenkään istua tietokoneelle kirjoittamaan blogia ja vuodattamaan omaa pahaa oloa. Tietysti jaan blogissa myös kurjia juttuja ja muistankin joskus kauan sitten Amalian ollessa pieni, kun kirjoitin blogiin kuinka Amalia huusi kurkku suorana enkä enää jaksanut kuunnella tytön itkua ja laskin hänet pinnasänkyyn ja painuin toiseen huoneeseen hakkaamaan vaatehuoneen ovea. Täällä uudessa kodissa päätin etten suutuspäissäni paisko ovia, mutta eihän se lupaus tietenkään pitänyt. Välillä vaan hermot palaa aivan totaalisesti lasten tai miehen kanssa. Meillä pyydetään aina huonoa käytöstä anteeksi ja näin tekee tietysti myös äiti. Johnny on niin viilipytty ettei tee koskaan mitään mitä pitäisi anteeksi pyytää, mutta Johnny onkin ihan uskomaton tapaus.

En usko, että kenelläkään on täydellinen elämä, vaikka ulkopuolisen silmin se voi sellaiselta näyttääkin. Elämämme ei ole täydellistä, mutta tasapainoista silti, vaikka oma mieleni toisinaan onkin ailahtelevainen. Meillä lapset saavat elää päihteettömässä kodissa (huumeet ja alkoholismi), heidän ei tarvitse pelätä, että heille tehtäisiin väkivaltaa tai oltaisiin ilkeitä. Heillä on turvallinen ja hyvä koti sekä rakastavat vanhemmat. Heitä pidetään hyvänä, lapset saavat paljon läheisyyttä ja ovat paljon sylissä. Meillä höpötellään paljon ja halitaan ja pussataan miljoonasti päivässä. Kerron lapsilleni aivan hirmuisen monta kertaa joka päivä kuinka paljon heitä rakastan ja kuinka äärimmäisen tärkeitä he ja meidän koko perhe minulle ovat.

Pieni rakas nukahti syliin

Enää en ole kiukunpuuskiani surrut iltaisin ja miettinyt, että olen maailman huonoin äiti eikä kukaan muu huuda lapsilleen näin, sillä minä olen hyvä ja huolehtivainen äiti omine virheineni. Yritän olla pitkäpinnaisempi ja olen petrannut tässä. Lapsillani on kuitenkin hyvä olla ja he ovat suurenmoisen onnellisia, ihmeellisiä ja niin rakkaita, meidän omiamme. Me saimme aikaan nämä, tätä jaksan usean kerran päivässä ihmetellä <3

<3