18 maalis Työkengät jalkaan kuuden vuoden tauon jälkeen

Hehe ei ole siis tulossa kaksosia eikä koiraakaan, vaan mä olen heittänyt työkengät jalkaan todella pitkän tauon jälkeen ja ollut töissä! Yllättikö?

Ja mä olen nauttinut, työnteko on tuntunut tosi kivalta, vaikka lasten kanssa kotona olosta nautin tietysti myös.

Kaikki tapahtui yllättäen

Työtarjous tuli aivan yllättäen eikä siitä oikein tohtinut kieltäytyä, kun kotiin asti soiteltiin. Ja hyvä niin, onneksi en kieltäytynyt vaan lähdin aika ummikkona koulumaailmaan työskentelemään 6 vuoden kotona olon jälkeen.

Mähän olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja aikoinaan Amaliaa odottaessa ennen äitiyslomalle jäämistä työskentelin muistisairaiden vanhusten parissa.

Koulumaailmaan

Tällä hetkellä tämä työ, jossa olen nyt pari päivää sijaistanut on ollut täysin eri hommaa ja olen toiminut erityisluokalla avustajana.

Työ on ollut mahtavaa ja mä olen tosiaan nauttinut siitä tosi paljon! On ihanaa odottaa innokkaana seuraavaa työpäivää.

Tämä on tällä erää tälläinen pätkähomma ja vuoroja on ensi viikolla kaksi ja sitä seuraavalla kolme. Päivät on lyhyitä ja lapset viettävät mun työssäoloajan mummin (Johnnyn äidin) hellässä huomassa.

Mun ekana työpäivänä Amalia oli pohtinut mummille ääneen, että pärjäähän se äiti siellä töissä ja mummi oli hymyillen todennut, että ihan varmasti! Myös siskontyttö Iida on soitellut mulle työpäivieni jälkeen ja kysynyt miten mulla meni ja aina naureskellut miten outoa on, että täti on töissä.

Jatkossa teen töitä, jos ja kun sairaslomia pukkaa juuri tuon pari päivää viikossa. Se on lapsille, mulle ja varmasti anopillekin just sopiva määrä ja kivaa vaihtelua kotiäitiyteen, johon saa pian taas sukeltaa ihan täysillä, kun vauveli syntyy <3

Oliko yllätys? Onko muut työssä, josta nauttii kovasti?