Tällä kertaa vähän faktaa minusta!

Mä olen mestari kadottamaan puhelinta. Tässä pari tarinaa. Useasti puhelimeni on ollut auton katolla, mutta vain kerran lentänyt sieltä ajon aikana, muulloin olen sen huomannut ennen matkaan lähtöä. Kerran puhelimeni oli kadoksissa reilu puolipäivää ja yritin etsiä sitä siskoni ja ystäväni soittaessa siihen. Olin hälyttänyt heidät apuun Facebookin kautta. Yhtäkkiä iltaa kohden mieleeni hiipi ajatus, ei kai vaan puhelimeni pudonnut aiemmin päivän aikana lasinkeräykseen. Kiltti mieheni kävi sitten kierrätyspisteellä kurkkaamassa lasinkeräykseen ja siellähän se emännän känny soi jossain lasien alla. Tietysti lasiroskis oli aika tyhjä, mutta eihän sitä jäädä tuleen makaamaan, vaan ukko tuli kotiin ja kyhäsi lasten haravasta ja meidän harjasta jeesusteipillä oivan työkalun, jolla pitkän yrittämisen, puhinan ja kiroamisen jälkeen puhelin saatiin pelastettua ja ihan ehjänäkin vielä. Tällöin mieheni totesi ärsyyntyneenä, että tämä oli pohjanoteeraus jopa minulta.

Olen todella kova möläyttelemään asioita. Ihan hyväntahtoisesti tietysti, mutta mieheni häpeää minua usein, vaikka on tietysti tähän jo vuosien mittaan tottunut. Kerran ravintolassa tarjoilija kysyi haluanko ruokaani mausteet mietona, mediumina vai tulisena. Katsoin häntä vain hölmistyneenä ja totesin, että ruokanihan on kasvisruoka. Olen myös tokaissut eräälle tutulle, että sinähän syöt kaikkea ja tarkoitin siis sitä, että hän syö kaikkea erikoista enkä sitä, että hän olisi kova syömään ja söisi paljon. Myöhemmin mieheni kertoi taas hävenneensä silmät päästään. Olen myös luullut yhden ihmisen miestä nuoruudenkaverini pikkuveljeksi. Kaverini repesi ja totesi veljensä olevan ööö 10-vuotias. Nuorena olen juossut uimahallissa vahingossa miestensuihkuun ja suihkutellut siellä rauhassa karvaisten köriläisten kanssa, kunnes lopulta tajusin, että se olen minä, joka olen väärällä puolella.

Järin fiksukaan en aina ole ja hölmöyksiä pääsee suusta tuon tuosta. Minä en oikeastaan häpeä juurikaan mitään, joten omat hassut letkautukset eivät saa minua kuin nauraa höröttämään. Välillä olen pihalla kuin lumiukko ja taas saa ukko hävetä. Johnnyn perheessä puhuttiin joskus Saksan liittokanslerista Angela Merkelista ja kysyin tosissani Johnnyn isältä onko se teidän naapuri vai.

Sytyn pieruhuumorista ja lasten kakka ja pissa jutut saavat myös minut nauramaan. On välillä vaikea torua lapsia näinä hetkinä, kun itsekään ei osaa olla “aikuinen”.

Nauru kuuluu isona osana meidän elämään eikä kaikkea tarvitse niin tosissaan ottaa. Iloista iltaa murut!

Onkos siellä ruutujen takana tosikoita vai tälläisiä samankaltaisia hölmöläisiä vai jotain siltä väliltä? 😉

Amalia lähti tosiaan serkkujensa kanssa mummille yökylään eilen illasta ja isi oli työmatkalla ja Nuuskukin mummin ja fafan luona yökylässä, joten me olimme Milon kanssa ihan kahdestaan.
Ja vitsit miten meillä olikaan kivaa! Me ulkoilimme vielä illalla ja katselimme yhdessä tähtiä. Miloa ihmetytti, kun äiti kävi maahan makaamaan ja pyysi pientä viereen katselemaan taivaalle. Milo ei kuitenkaan tohtinut pötköttelemään yhtä rennosti kuin äiti, vaan ojensi kätensä ja nosti äidin ylös. Myöhemmin sisälle mentyämme painelimme suoraan kylpyhuoneeseen ja valutin Milolle oikein lämpimän ja ison vaahtokylvyn.

Valvoimme yhdessä ja ihan vähän herkuttelimmekin. Leikimme autoilla ja Milo tanssi Fröbelin Palikoiden tahtiin. Sängyssä Milo halusi vielä toisen iltasadun ja tottahan äiti heltyi. Pikkuisen nukahdettua hipsin vielä olohuoneeseen ja valvoin pienen hetken, jonka jälkeen kömmin pikkumieheni lämpimään kainaloon.

Aamulla nukuimme melkein puoli kahdeksaan ja köllimme yhdessä sohvalla katsellen samalla lastenohjelmia. Välillä Milo leikki hieman ja söimme aamupalaa. Ihastelimme ikkunasta lumista maisemaa ja lopulta päätimme pukeutua ja lähteä nauttimaan lumisesta säästä. Ulkoilimme pitkään ja touhusimme vaikka mitä. Meillä oli ihanan leppoisaa ja todella kivaa yhdessä!

Pitää ottaa enemmänkin näitä yhteisiä hetkiä kaksin pikkuisen kanssa, onhan tuo 2-vuotias taapero ihan mielettömän hyvää seuraa!

Milo ja äiti

Lumihommia!

Lumihommia!

Pulkkailua!

Pulkkailua!

lumi

lumi

lumi

lumi

lumi

lumi

Menikös suukkiin?

Menikös suukkiin?

Ps. Leppoisa tarina ei kerro sitä, kun riiviö kiipesi alasti keittiöntasolle ja repi rikkaimurin seinästä 😉

Hauskaa iltaa kaikille, pus <3

Joululoma on nyt vietetty ja isi lähti aamusta sorvin ääreen. Tänään isillä sattuikin olemaan reissuhommia ja hän yöpyy Porissa. Amalia lähti serkkujensa kanssa Merja mummin luokse yökylään illasta ja me olemme olleet Milon kanssa ihan kaksin, kun Nuuskukin lähti mummin ja fafan luokse.

Eilen saimme Eemin ja Iidan yökylään, ja tämän päivän he olivat meillä hoidossa, sillä Iidan päiväkoti on vielä kiinni. Varahoitoa oli turha ottaa, kun siskoni vuorotyön vuoksi varahoitopäiviä olisi tullut vain muutama. Ja meillähän Iida on muutenkin paljon, joten tämä oli passeli ratkaisu. Eemikin viihtyi kivasti ja aamusta heillä oli Amalian kanssa mukavat ulkoleikit. Iida touhusi enemmän Milon kanssa, joten kaikilla oli kaveri!

Amalia

Höpsöläinen! Höpsöläinen!

Joululoma meni mukavasti ja uusi vuosi vaihtui siskoni perheen luona. Milo pelkäsi raketteja ihan hirmuisesti, joten hänen kanssa oli oltava sisällä. Milo pelkäsi raketteja myös sisätiloissa, jos hän näki niitä ikkunasta. Pieni oli meistä muistakin hyvin huolissaan eikä halunnut kenenkään olevan ikkunan lähellä.

Iida ja tähtisädetikku! Iida ja tähtisädetikku!

Kävimme katsomassa Lohjan ilotulituksen, joka oli oikein hieno. Milo sai jäädä ilotulituksen ajaksi isin kanssa siskoni perheen luokse lämmittämään saunaa.

Uudenvuoden viettoon kuuluivat myös nakit, perunasalaatti, italiansalaatti, patonki ja tuorejuustot. Glögiäkin lämmitettiin ja miehet ottivat hieman vettä väkevämpää.

Uusi vuosi

Joululomalla vietimme Amalian kanssa tyttöjen aikaa ja kävimme kaksin HopLopissa ja uimahallissa. Olisihan pojatkin mukaan päässeet, mutta Milo oli hieman nuhainen, joten oli parempi, että he jäivät kotiin. Serkut ja täti olivat menossa mukana, mutta oli ihana, kun alkuun painelimme Amalian kanssa HopLopissa kaksin ja tyttö oli niin onnellinen!

Vaahtokarkkien paistamista! Vaahtokarkkien paistamista!

Ei menny niinku Strömsössä! Ei menny niinku Strömsössä!

Johnnyn sukulaisia saimme kylään yhtenä lomapäivänä ja oli ihana nähdä heitä. Pitäisi nähdä paljon useammin!

Aika rennosti tämä loma tuli vietettyä enkä ole napannut juuri kuviakaan, paitsi tietysti jouluaatosta, mutta ne olen jo kanssanne jakanut. Tälle viikolle ei ole oikeastaan mitään suunnitelmia, mutta lunta näyttäisi nyt hiljalleen satavan, joten ainakin ulkoilussa on skarpattava. Niin ja lauantaina olen lähdössä juhlimaan kahden rakkaan ystäväni kanssa, ihanaa <3