Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
tammikuu 2018 - Page 2 of 2 - Sydän vähän kallellaan
 

Heipparallaa! Viime päivät ovat menneet sairastaessa tai me muut olemme terveitä, mutta pikku Milo on flunssan kourissa. Niin jäi ensimmäinen kerhopäiväkin pojalta väliin, mutta minkäs teet. Muutaman päivän Milo oli jo hyvässä kunnossa eikä kuumekaan noussut, joten seuraavalle kerhokerralle poika pääsi. Yskä tosin vielä vaivaa, mutta muutoin poika oli leikkisä oma itsensä.

Kerhopäivä tosin ei mennytkään sitten ihan putkeen. Milo on odottanut kerhon aloitusta tosi paljon ja jotenkin olin ihan varma, että se sujuu loistavasti. Ja siltä se alkuun näyttikin. Milo riisui ulkovaatteensa super nopeasti, valitsi itselleen hienon lentsikka-naulakon ja ripusti ulkovaatteensa naulakkoon. Tämän jälkeen poika tempaisi tossut jalkaan ja kävi käsipesulla. Milo siirtyi saman tien leikkimään ja annoimme Amalian kanssa pikkuiselle halit ja toivotimme hyvää kerhopäivää!

kerho

Amalia oli täpinöissään pikkuveljen jäätyä niin hienosti ja niin olin minäkin, vaikka olinkin ollut jo ihan varma, että kaikki sujuu hyvin. Amalia ehti olla jo tosi harmissaan, kun Milo ei päässyt aloittamaan kerhoa oikeana päivänä, sillä hän odotti jo niin kovin meidän yhteisiä kolmen tunnin hetkiä. Ja niin muuten odotin minäkin, on aivan ihanaa saada touhuta ja olla vain kahdestaan Amalian kanssa. Suunnitelmissa on askartelua, löhöilyä ja lastenohjelmia, ravintolassa syömistä, shoppailua sekä rauhallisia leikkihetkiä barbeilla, petseillä, nukeilla…

Noh me sitten päästiin Amalian kanssa läheiseen Citymarkettiin, josta ostettiin Amalian synttäreille kutsukortit ja pikkuisen ruokatarpeita. Puhelin soi jo puolen tunnin päästä siitä, kun olimme jättäneet Milon kerhoon ja kerhotäti sanoi, että pikkumies on itkenyt lohduttomasti ja todella lujaa koko ajan eikä kerhotädit eikä kaverit saa poikaa rauhoittumaan. Tämä oli varsinainen yllätys, ja niin me porhallettiin kerholle hakemaan Milo kotiin. Siellä se odotti talvikengät jalassa ja itki. Kaappasin pienen syliin ja lohdutin ja menimme sitten yhdessä pukemaan ulkovaatteet.

Kotona juttelimme Milon kanssa tästä ensimmäisestä kerhopäivästä ja tädilleen poika sanoi aikovansa mennä kerhoon uudestaan. Katsotaan sitten ensi viikolla kuinka pojalla sujuu, nyt pieni ainakin tietää paremmin mitä on luvassa.

Jos jostain syystä kerho ei lähde sujumaan, niin sitten otetaan pieni breikki ja yritetään myöhemmin uudestaan. Eihän se vielä ole mikään välttämättömyys kolmevuotiaana käydä kerhossa. Avoimet päiväkodit tarjoaa hyvin touhua ja leikkikavereita ja sitten voi harjoitella tosiaan muutamien kuukausien päästä uusiksi, josko aika olisi kypsempi.

Mutta ei tässä vielä hanskoja tiskiin ole laitettu ja toivotaan, että ensi viikolla kerho tuntuisi jo kivalta ja kerhopäivä sujuisi mukavasti!

Antakaa vaan vinkkejä, jos tulee jotain mieleen mikä auttaisi seuraavaa kertaa varten?

Olen jo pitkään kaivannut keittiöömme kapeaa vanhan näköistä astiakaappia. Oikeanlaista ei ole sattunut vastaan, mutta nyt se viimein löytyi ja olen aivan rakastunut!

Astiakaappi on Kasvihuoneilmiöstä ja se on täydellinen ruokailutilaamme. En voi lakata ihailemasta sitä ja kaappi saa hymyn huulilleni aina, kun sitä katson.

Miten voikaan ihminen tulla näin iloiseksi yhdestä huonekalusta. Sisustus on kyllä lähellä sydäntäni <3 astiakaappi

Mitä tykkäätte löydöstäni?

Tänään toivepostausta Dubain matkasta! Meidän hotelli sijaitsi Jumeirah Beachillä ja hotelli oli Hilton Dubai The Walk. Ihan viereisen hotellin allasalue oli myös meidän käytettävissä ja tämä allasalue oli isompi ja kivempi, kuin meidän hotellin oma. Loman aikana altaalla tuli oltua kuitenkin vähän, sillä altaille ei paistanut juurikaan aurinko, sillä korkeat hotellit varjostivat allasaluetta.

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Onneksi hotelli oli käytännössä rannalla ja rantsussa tulikin vietettyä aikaa joka päivä monen monta tuntia. Siellä aurinko paistoi ja oli oikein lämmintä ja ihanaa. Merivesi oli lämmintä ja jopa minä uskalsin uimaan ja nautin aalloista kuin pikkulapsi konsanaan. Toki nautti kaikki muutkin vauvoista vaareihin ja oli hauska katsella ihmisiä, kun kaikki olivat vedestä ja aalloista niin innoissaan.

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Rannalla oli kiva leikkipaikka lapsille ja Milo viihtyikin siellä super hyvin. Milo löysi itselleen paljon ystäviä eikä kielimuuri pieniä lapsia vaivannut. Italialainen ystävä halasi Miloa aina, kun he näkivät ja kaverukset leikkivät ihan joka päivä!

Amalia nautti merestä ja ui meidän vanhempien kanssa todella paljon. Tyttö rakasti isoja aaltoja ja ui joka päivä ihan hirmuisesti.

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubaissa hotellivaihtoehtoja on tietysti paljon ja me päädyimme tähän hotelliin, sillä sinne oli lentokentältä vain puolen tunnin ajomatka, kun taas joihinkin hotelleihin bussimatka kentältä saattoi viedä jopa kaksi ja puoli tuntia. Tämä olisi ollut lapsille aivan liikaa reilu kuuden tunnin lennon jälkeen. Olen myös kuullut, että kauempaa hotellin ottaessa pukeutuminen on hyvin paljon tiukempaa ja joistan paikoista ei meinaa saada edes kyytiä minnekään ja näin lomailu jää sitten ainoastaan hotellinalueelle ja ostosmahdollisuudet ovat hyvin niukat.

Dubai

Paljonhan mekin olimme hotellin läheisyydessä, mutta yhden päivän reissun teimme mahtavaan Dubain akvaario ja vedenalaiseen eläintarhaan, joka sijaitsee Dubain isoimmassa ostoskeskuksessa. Matka taittui taksilla ja kesti alle puoli tuntia. Meillä oli äärimmäisen väsynyt taksikuski, joka oikeasti meinasi pari kertaa nukahtaa rattiin ja VIELÄ moottoritiellä. Äijä pysyi kuitenkin hereillä, kun kiljahtelin ja vaahtosin Johnnylle nuokkuvasta kuskista. Tämä taksireissu jäi viimeiseksi hotelliin pääsyn jälkeen, sillä en olisi todellakaan enää uskaltanut taksin kyytiin. Onneksi meillä oli ainoastaan tämä yksi reissu, jonka olimme suunnitelleet, muutoin aika vierähti kävelymatkan päässä olevalla ostorilla, rannalla, läheisissä putiikeissa, ravintoloissa sekä leikkipaikoilla.

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Dubaissa on paljon nähtävää, mutta viikon reissulla pienten lasten kanssa me kaipasimme lomalta ihan vain leppoisaa rantaelämää ja hyvää fiilistä. Dubai on matkakohteena hyvä, jos kaipaa aurinkoa ja oikeastaan takuuvarmaa hyvää säätä ja tästä syystä myös me valitsimme Dubain matkakohteeksi ensimmäistä kertaa.

Dubai

Ostoksia emme juurikaan tehneet, mutta rahaa paloi silti pikkasen yli tonni. Ravintoloissa ruoka oli ehkä hitusen halvempaa kuin täällä kotimaassa, mutta hotellinalueella kaikki oli todella kallista. Ensimmäisenä päivänä erehdyimme lounastamaan rannalla ja oli kyllä melkoinen yllätys, kun lasku oli euroissa yli 70 euroa eikä me tilattu tällöin ruokaa kuin meille aikuisille ja jaiomme ruuat sitten lasten kanssa.

Dubaissa on äärimmäisen siistiä ja koko ajan näki hotellilla ja joka paikassa muuallakin työtekijöiden siistivän paikkoja. Hotellihuone siivottiin joka ikinen päivä ja yhtenä iltana siivooja pimpotti huoneemme ovikelloa ja toi lapsille pyyhkeistä ja lakanoista tehdyn hienon krokotiilin!

Dubai Myös hienot joutsenet ilostutti lapsia!

Miehet ovat selkeästi tässä maassa paremmassa asemassa ja Johnnya puhuteltiin aina nimellä Sir. Miloa kaikki myös ihailivat, sillä hän on poika ja me muijat jäätiin vähemmälle huomiolle. Toki meitä tyttöjäkin kohtaan oltiin aina hyvin ystävällisiä ja toisinaan myös Amalia sai huomiota, mutta kuten sanoin selkeästi huomasi sen kuinka miehiä ja poikia hyysättiin enemmän! Taksimatkan päätteeksi nuokkuva taksikuski nappasi Milon jopa syliin ja moiskautti suukon pojan poskelle.

Paikallista ruokakulttuuria ei ollut eikä erityisesti mikään ruoka jäänyt mieleen, vaikkakin pari kertaa saimmekin oikein herkullista ruokaa. Meillä oli hieman haasteellisia Milon kanssa nämä ruokahetket ja pari kertaa haimmekin ruokaa hotellihuoneeseen, niin ei tarvinnut kenenkään kiristellä hermoja ja juosta vilkkaan pojan perässä pers pitkänä. Milo kun ei arastele ulkomaillakaan, joten tarkkana oli oltava!

Sitten siihen pukeutumiseen. Tällä alueella pukeutuminen oli todella vapaata ja kaduilla sai kävellä olkapäät ja polvet paljaina. Ehkä kuitenkin ruokapaikkoihin laittaisin olkapäät ja polvet piiloon, sillä kerran erehdyin syömään valkoisessa olkapäät ja polvet paljastavassa mekossa ja tunsin tarjoilijoiden tuijottavan hieman nuivasti. Ilmeisesti valkoinen väri on Dubaissa enemmän miesten käyttämä väri, joten syy saattoi olla myös se.

Ostoskeskuksiin peitin aina olkapäät ja polvet. “Pukeutumissäännöt” eivät ylläri pylläri koske miehiä, vaan ainoastaan naisia. Lapset saavat myös pukeutua kuinka huvittaa. Itse en kokenut tätä pukeutumisasiaa kuitenkaan millään tavalla hankalaksi ja iltaisin oli viileämpää, joten ohut neule ja ohuet housut olivat juuri hyvät.

Dubai

Dubai

Dubai

Dubai

Rohkeasti vain matkaan Dubaihin, me voimme suositella tämän kokemuksen varjolla! Tykkään kuitenkin myös Kanariansaarista, mutta saattaapi olla, että meidän perhe tulee lomailemaan vielä uudestaan Dubaissa <3 Onko muut matkaajat tykänneet Dubaista? Ja kertokaa teidän muitakin lemppari matkakohteita 🙂

Mä kävin tälläisen kurssin tuossa syksyn aikana. Kokoontumiskertoja oli neljä ja jokainen kesti 2,5 tuntia. Tykkäsin kurssista paljon ja opettaja oli aivan ihana. Kiitos myös ihanille ja avoimille ryhmäläisille <3 stressinhallinta

Mä olen monesti kertonut siitä, että olen temperamentiltani tulinen, kiivastun helposti, puhun rumasti, kiroilen.. Tiedän hyvin, että joukossa on hirmuisesti samankaltaisia ihmisiä, jotka kärsivät tälläisestä käytöksestä itse, puhumattakaan muu perhe. Mä yritän tosissani muuttaa omaa käytöstäni erilaisten apukeinojen avulla ja laitan tähän alle asioita, jotka lupaan napata elämääni mukaan, jotta olisin onnellisempi, pitkäpinnaisempi, hyväntuulisempi ja tasapainoisempi:

* kiitollisuuspäiväkirja (kirjoita joka päivä tai vaikka kerran viikossa ylös asiat, joista olet ollut sen päivän tai viikon aikana kiitollinen)

* meditointi (itse aloitin nyt viimein tosissani uuden vuoden alettua ja meditoin joka päivä puolen tunnin ajan. Mulla on harjoite, jonka sain mindfulness-kurssilta ja kuuntelen sen soittimestani

* hymyile ja naura

* jos pinna meinaa palaa esimerkiksi lasten kanssa, ota aikalisä. Mene hengittelemään hetkeksi toiseen huoneeseen, pese kasvot kylmällä vedellä tai ala vain miettimään ihania asioita samaan aikaa hymyillessä

* keksi itsellesi pakopaikka (oma pakopaikkani on suihku. Tämä toimii jos Johnny on kotona. Ovi lukkoon ja kuuma vesi valumaan päälle)

* kuntosali tai muu liikkuminen (tämä lisää hyvän olon hormoneita ja takaa hyvää oloa. Itse olen löytänyt lempijuttuni kuntosalilla ja se on nyrkkeilysäkin hakkaaminen)

* säännöllinen syöminen (tässä tarvitsen ehdottomasti petrausta)

* uni ja lepo (tärkeää olisi nukkua tarpeeksi ja katkeamatonta unta, mutta pienten lasten kanssa se ei useinkaan onnistu. Uni on kuitenkin äärimmäisen tärkeää!! Pienet köllöttelyhetket ilman puhelimen selaamista eli aivot täysin narikkaan)

* parisuhteen hoito (jos kerran kuukaudessa tekisi puolison kanssa jotain kaksin muualla kuin kotona iltaisin)

* pidä lapsia sylissä, halaa ja pussaa (takaa kaikille hyvän olon)

* muista myös puolison kosketus (tätä on lisättävä puolin ja toisin, sillä itse kaipaan enemmän kosketusta, halausta ja pusuja)

Eikö kuulostakin aika pieniltä jutuilta ja äärimmäisen tärkeitä kaikki!

Heittäkää te lukijat vielä omia vinkkejänne kommenttiboxiin 🙂

Uusi vuosi on alkanut mukavasti ja Johnny lähti töihin eilen ja arki alkaa pian palailla lapsillekin, kun kerhot alkavat.

Amalia sai ystävänsä meille yökylään eilen ja vitsit miten innoissaan tytöt ovat olleet. Eilinen nukkumaanmeno venähti ja näin tuppaa käymään aina yövieraiden kanssa, mutta se kuuluu asiaan. Nukuin tyttöjen kanssa Amalian sängyssä ja tähän aamuun herätys kävi hurjan paljon aikaisemmin, kun osasin odottaa.

Nyt kello on kuusi aamulla tätä postausta kirjoittaessa ja pojat vetävät vielä sikeitä ja tyttöjen huoneessa on täydet leikit jo käynnissä. Välillä joudun käydä hyssyttelemässä kaveruksia, kun naurunremakka ja pulputus käy hieman liian kovalla.

Mä muistan omasta lapsuudesta sen miten ihanaa oli yökyläillä ystävien luona ja toisinpäin, joten on ollut tosi kiva, että Amalia on saanut jo useamman kerran ystäviä yökylään meille. Itsehän Amalia ei vielä rohkene yökylään kuin serkkujen ja mummin luokse, mutta pikkuhiljaa sitten, kun ikää tulee lisää niin homma luultavasti muuttuu. Tosin Johnny ei ole ikinä välittänyt yökyläillä kavereilla, vaan kaverit ovat olleet miehen lapsuudessa aina heillä yötä.

HopLop

Eilen riekuimme HopLopissa, jonne otin myös siskoni lapset mukaan, jotta sisko sai yövuoron päätteeksi nukkua rauhassa. Lapset touhusivat kovasti, mutta itse en valitettavasti päässyt leikkeihin mukaan lainkaan. Mun selkä on vihoitellut joululoman aikana joka aamu, mutta vetreytynyt siitä sitten nopeasti, mutta eilen se oli niin kipeä koko päivän ja on edelleen, että pelkäsin koko ajan koska se pamahtaa. Miloa odottaessa selkäni pamahti ja jäin siltä seisomalta kylppärin lattialle makaamaan. Siinä menikin sitten kaksi päivää kontaten ja kolmas päivä kyyryssä varovaisesti kävellen samalla tukea pitäen. Jälkeenpäin naurattaa, kun siskoni vei mut terveyskeskukseen ja jouduin konttaamaan autoon. Yöllä kotiin tullessa anoppia nauratti, kun konttasin autosta sisälle ja vauvamasu teki tästä tietysti vielä moninkertaisesti huvittavampaa.

Tänään lapsilla on onneksi mummilapäivä, joten saan ottaa selän kanssa ihan iisisti, josko se tuosta paranisi eikä menisi pahemmaksi. Mulla on tosi hyvää geeliä, jota olen nyt levitellyt pitkin selkää ja se on auttanut hirmuisesti.

Ai luoja mä nauroin, kun huomasin, että Johnny oli ottanut musta salakuvan ja lähettänyt sen mun siskolle mukavan kuvatekstin kera. Kyllähän sitä oli pakko vähän pöydän alta ottaa 😉

siivous

Selkä kipee, paskat!!

Kivaa keskiviikkoa murut <3