Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
Vinkkejä stressinkesytys kurssilta -Amalian harvinainen sairaus
 

Vinkkejä stressinkesytys kurssilta

Mä kävin tälläisen kurssin tuossa syksyn aikana. Kokoontumiskertoja oli neljä ja jokainen kesti 2,5 tuntia. Tykkäsin kurssista paljon ja opettaja oli aivan ihana. Kiitos myös ihanille ja avoimille ryhmäläisille <3 stressinhallinta

Mä olen monesti kertonut siitä, että olen temperamentiltani tulinen, kiivastun helposti, puhun rumasti, kiroilen.. Tiedän hyvin, että joukossa on hirmuisesti samankaltaisia ihmisiä, jotka kärsivät tälläisestä käytöksestä itse, puhumattakaan muu perhe. Mä yritän tosissani muuttaa omaa käytöstäni erilaisten apukeinojen avulla ja laitan tähän alle asioita, jotka lupaan napata elämääni mukaan, jotta olisin onnellisempi, pitkäpinnaisempi, hyväntuulisempi ja tasapainoisempi:

* kiitollisuuspäiväkirja (kirjoita joka päivä tai vaikka kerran viikossa ylös asiat, joista olet ollut sen päivän tai viikon aikana kiitollinen)

* meditointi (itse aloitin nyt viimein tosissani uuden vuoden alettua ja meditoin joka päivä puolen tunnin ajan. Mulla on harjoite, jonka sain mindfulness-kurssilta ja kuuntelen sen soittimestani

* hymyile ja naura

* jos pinna meinaa palaa esimerkiksi lasten kanssa, ota aikalisä. Mene hengittelemään hetkeksi toiseen huoneeseen, pese kasvot kylmällä vedellä tai ala vain miettimään ihania asioita samaan aikaa hymyillessä

* keksi itsellesi pakopaikka (oma pakopaikkani on suihku. Tämä toimii jos Johnny on kotona. Ovi lukkoon ja kuuma vesi valumaan päälle)

* kuntosali tai muu liikkuminen (tämä lisää hyvän olon hormoneita ja takaa hyvää oloa. Itse olen löytänyt lempijuttuni kuntosalilla ja se on nyrkkeilysäkin hakkaaminen)

* säännöllinen syöminen (tässä tarvitsen ehdottomasti petrausta)

* uni ja lepo (tärkeää olisi nukkua tarpeeksi ja katkeamatonta unta, mutta pienten lasten kanssa se ei useinkaan onnistu. Uni on kuitenkin äärimmäisen tärkeää!! Pienet köllöttelyhetket ilman puhelimen selaamista eli aivot täysin narikkaan)

* parisuhteen hoito (jos kerran kuukaudessa tekisi puolison kanssa jotain kaksin muualla kuin kotona iltaisin)

* pidä lapsia sylissä, halaa ja pussaa (takaa kaikille hyvän olon)

* muista myös puolison kosketus (tätä on lisättävä puolin ja toisin, sillä itse kaipaan enemmän kosketusta, halausta ja pusuja)

Eikö kuulostakin aika pieniltä jutuilta ja äärimmäisen tärkeitä kaikki!

Heittäkää te lukijat vielä omia vinkkejänne kommenttiboxiin 🙂

24 Comments
  • lillamy
    Posted at 21:33h, 04 tammikuun Vastaa

    Oi, kuulostaapa hyvältä kurssilta ja aion ehdottomasti napata näistä ideoita omaan elämääni (vaikka lapsia mulla ei olekaan)! 🙂 Kun mulla on mieli maassa ja kova stressi, niin ei esim. tule mieleenkään kuinka paljon hyviä ja kiitollisuuden arvoisia juttujakin kuitenkin on. Tämä oli siis hyvä herätys, listasin heti pari asiaa, joista olen kiitollinen 🙂

    • Johanna
      Posted at 17:17h, 07 tammikuun Vastaa

      Mahtavaa, että listasit, jess!!! <3

      • Nimetön
        Posted at 15:15h, 22 tammikuun Vastaa

        Mulla on ollut sama juttu kun Olin kolme vuotta, pelotti kauheesti eka kerhopäivä ja toinen myös

        • Johanna
          Posted at 20:00h, 23 tammikuun Vastaa

          <3

  • Maria
    Posted at 22:54h, 04 tammikuun Vastaa

    Suutun ja lepyn tosi nopeasti. Suuttuessani huudan, kiroilen, puhun rumasti, joskus jopa paiskinut tavaroita. Ja, olen kuitenkin jo 40v. Pitäisi varmaan ottaa onkeensa neuvoista. Omia rentoutumiskeinoja on mm. saunominen, leipominen, askartelu (yleensäkin käsillä tekeminen), suklaa, mieltä painavista asioista juttelu sekä juorut siskon kanssa puhelimessa, lapsen kanssa leikkiminen, elokuvien katselu, sisustaminen, asioiden suunnittelu, erilaisten listojen teko.

    • Johanna
      Posted at 17:20h, 07 tammikuun Vastaa

      Ihania rentoutumiskeinoja sulla Maria, noi kaikki voisi olla myös mun listassa <3 Heh joo ei se ikään katso tää meuhkaaminen 😉 Tsemppiä <3 <3

  • Nimetön
    Posted at 06:46h, 05 tammikuun Vastaa

    Käytökseensä voi jokainen toki vaikuttaa, mutta tempperamenttityyppi on meillä jo syntyessämme, eikä pelkästä “tempperamenttisuudesta” kenenkään pitäisi huonoa omaatuntoa kantaa.
    Miksi nopea ja räiskyvä olisi sen huonompi kuin kankea ja hitaasti välähtävä?
    Omasta tempperamenttityypistään kannattaa siis etsiä niitä positiivisia puolia ja mielummin sitä kautta keskittyä rakastamaan itseään, kuin alati soimaamaan omaa tapaansa reagoida maailmaan.
    Ei pippurista tule viilipyttyä, vaikka miten treenaisi
    – vaan miksi edes pitäisi?
    Ehkä osaat myös ilossasi olla spontaanimpi, näyttää lapsille avoimemmin, kuinka ylpeä olet heidän onnistumisisstaan? Ehkä reagoit välittömämmin myös heidän kavereihinsa, osaan jutella vieraidenkin lasten kanssa ujostelematta? Ehkä rakkauden tai hellyydenosoituksista osoittaminen ei ole sinulle lainkaan vaikeaa julkisestikaan? Saatat olla sosiaalisesti taitava näkemään ja kuulemaan ystäviesi todellisia tunnetiloja tai olla ryhmän johtajana varsinainen tunnelman nostattaja? Meitä kun on niin monenlaisia, joten vahvuuksiin keskittyminen kantaa kuitenkin pisimmälle.

    Tekstejäsi lukiessani olen jäänyt miettimään, mikä tempperamenttisessa tavassasi reagoida on mielestäsi sitten niin vahingollista ja väärää?
    Itse ajattelen, ettei lapset siitä rikki mene, vaikka meillä välillä huudetaan, vaikka äidiltä tai isältä palaa hermot. Saahan lapseltaan välillä hihat kärytä, kun maailma ei toimikaan omien suunnitelmien mukaan. se on mielestäni vähintään suositeltavaa.

    • Nimetön
      Posted at 11:56h, 05 tammikuun Vastaa

      Itse olen myös liian temperamenttinen välillä. Ja kyllä siitä on hyvä oppia pois, jos aina vain ensimmäisenä huutaa ja karjuu. Olen ihan tietoisesti opetellut tästä pois ja kyllä, siitä karjuvasta ja helposti suuttuvasta saa kyllä viilipytyn.

      Ja miksi se olisi vahingollista ja väärää? Esimerkiksi lapset kun kiukkuavat, he hakevat tukea ja turvaa omilta vanhemmiltaan silloin. Tällöin vanhemman täytyy osata antaa se tuki ja turva, jos vanhempi alkaa vaan huutamaan ja karjumaan takaisin, lapsi hämmentyy. Hän ei saa sitä turvallista aikuista luokseen, jonka lähellä saa purkautua. Lapsi tarvitsee tasapainoisen aikuisen elämäänsä, jolle saa näyttää tunteensa ilman, että se aikuinen huutaa takaisin. Lapsi ei koe tunteidensa olevan oikeita, jos hänelle heti suututaan niistä omista tunteistaan. Tiukasti saa ja pitääkin sanoa, mutta se huutaminen ei ole paras keino.

      Myöskin voi omalle kohdalleen temperamenttisena miettiä miltä tuntuisi itsestäsi, jos teet virheen ja toinen alkaa heti karjua siitä? Nämä ovat jo ihan hyviä käytöstapoja, että osaa selvittää asioita huutamatta ja karjumatta toisille. Liian monet perustelevat huonon käytöksensä temperamentillaan.

      • Johanna
        Posted at 17:33h, 07 tammikuun Vastaa

        Ei ehkä viilipyttyä, mutta rauhallisemmin ja paljon mä olen jo oppinut <3 Ja mä just en halua olla sellanen huutaja. Kiitos kommentistasi <3

    • bansku
      Posted at 01:16h, 06 tammikuun Vastaa

      Nyt on pakko kommentoida, että nuo ensimmäisen nimettömän mainitsemat positiiviset puolet tuossa räiskyvämmässä tempparamentissa ovat juuri niitä asioita, joita olen salaa Johannassa kadehtinut… Juurikin tuota tapaa olla ja kommunikoida lasten kanssa, joka blogin videoistakin aina välittyy 🙂 Olen itse kaikkea muuta kuin spontaani ja heittäytyjä, ja koen välillä jopa lasten kanssa hassuttelun ja leikkimisen vaikeaksi, vaikka olen päiväkodissa töissä… Olen luonteeltani rauhallinen ja pidättyväinen, enkä juuri koskaan huuda lapsille, mutta pidätellessäni kiukkua liian pitkään se toisinaan purkautuu ikävänä tiuskimisena, josta tunnen aina syyllisyyttä :/

      Tiedän kuitenkin, että tälläkin alalla tarvitaan monenlaisia työntekijöitä, eikä toinen ole toistaan parempi. Ovathan lapsetkin erilaisia keskenään 🙂 Olen myös vuosien myötä kehittynyt ammatissani paljon, ja tiedän olevani niin lasten kuin vanhempien että työntekijöidenkin kesken pidetty hoitaja 🙂 Toisinaan sitä vain miettii, olisiko elämä helpompaa, jos olisi vähän toisenlaisella tempparamentilla varustettu, mutta haasteensa on meillä molemmilla 🙂 Itsensä kehittäminen on tietysti aina hyvästä, mutta kannattaa myös olla omista vahvuuksistaan ylpeä <3

      • Se toinen nimetön
        Posted at 17:36h, 06 tammikuun Vastaa

        Kyllä, olen samaa mieltä bansku siitä, että Johanna on aivan ihana lasten kanssa. Jaksaa leikkiä heidän kanssaan ym. Siitä kannattaa ja pitääkin olla ylpeä. En olekaan tarkoittanut mitään pahaa Johannalle omalla kommentillani. Puhuin lähinnä yleisesti vastaten tuon aiemman nimettömän viestiin. Ja itsestäni kerroin myös.

        Mutta kai sinäkin jo päiväkodissa työskentelevänä tiedät nämä muut asiat? Ainakin ammattilaisena uskoisin, että tiedät syyn, miksi lapsen tulisi saada purkaa omaa kiukkua turvallisesti.

        On myös hienoa, että joku puhuu julkisesti näistä asioista. Se saattaa auttaa monia muita, jotka kärsivät samoista ongelmista. Ja on myös hienoa, että Johannakin on tähän hakenut apua ja sitä saanut. Itse en edes aiemmin ollut kuullut tällaisista kursseista! Nyt tiedän ja jos alkaa edelleen tuntua siltä, niin aion myös vastaavia katsella meidän suunnalta. Jokaisessa meissä on ne hyvät ja huonot puolemme, hyviä ei kannata unohtaa, mutta ei myöskään niitä huonoja. Vaan aina kannattaa parantaa omaa käytöstään ja kehittää itseään. Juuri kuten Johanna vaikuttaa tekevän.

        Aivan supernainen tunnut Johanna olevan! En ymmärrä mistä revit tuon energiasi 🙂 Toivon todellakin teille kaikkea hyvää!

        • Johanna
          Posted at 17:33h, 07 tammikuun Vastaa

          <3

        • bansku
          Posted at 12:47h, 08 tammikuun Vastaa

          Kommenttini tarkoitus ei kyllä ollut millään tavalla vähätellä Johannan tai sinunkaan ongelmaasi, vaan halusin vain kertoa oman näkemykseni asiasta, ja kommenttini oli lähinnä Johannalle osoitettu 🙂 Mutta tiedän kyllä mitä tarkoitat, ja olen samaa mieltä siitä, ettei aikuinen saisi kiukussaan vajota lapsen tasolle, vaikka kaikenlaisten tunteiden näyttäminen lapselle, myös sen, että aikuinenkin voi suuttua on vain hyvästä. Lapsi oppii, että kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja, mutta ne voi ilmaista muutoinkin, kuin pää punaisena karjumalla 🙂

          • Johanna
            Posted at 17:23h, 09 tammikuun

            <3

      • Johanna
        Posted at 17:26h, 07 tammikuun Vastaa

        Nämä teidän sanat jäävät mun mieleen, kiitos niistä <3 <3

    • Johanna
      Posted at 17:23h, 07 tammikuun Vastaa

      Kiitos paljon herättelevästä kommentistasi <3 Nämä sanomasi positiiviset jutut ovat tosiaan osa minua <3

  • Erja
    Posted at 07:32h, 05 tammikuun Vastaa

    Minunkin pakopaikka on suihku, se auttaa kipuun, suruun sekä siihen vitutukseen yh äitinä turvaudun takuvarmaan lahjontaan. Lapsille rusina-askit tai riisikakut ja ryhmä hau tms pyörimään.

    • Johanna
      Posted at 17:24h, 07 tammikuun Vastaa

      <3

  • Titiuu
    Posted at 11:44h, 05 tammikuun Vastaa

    Anteeksi pyytämisen tuohon voisi lisätä. Taito jonka lapsilleni haluan opettaa. Eksäni sitä ei osannut. Ja tehdä päivittäin jotain mistä nauttii. Ihan itsekseen.

    • Johanna
      Posted at 17:24h, 07 tammikuun Vastaa

      Totta, se on tosi tärkeä <3

  • Katja
    Posted at 12:27h, 06 tammikuun Vastaa

    Luonnossa liikkuminen/oleilu auttaa stressin laskuun ja antaa hyvää mieltä.

    • Johanna
      Posted at 17:25h, 07 tammikuun Vastaa

      Tämä on totta Katja <3 <3

  • Piia
    Posted at 22:49h, 07 tammikuun Vastaa

    Niin helpottavaa kuulla ettei oo ainut kotona metelöijä. Meilläkin onneksi lasten isä rauhallisempi tapaus. Kiitos hyvistä vinkeistä. Kaikkea hyvää tälle vuodelle! 🙂

    • Johanna
      Posted at 17:25h, 09 tammikuun Vastaa

      Kaikkea hyvää myös sinne Piia <3 <3 Ja ihana kuulla, että vinkit tulevat käyttöön! 🙂

Post A Comment

*

code