Siinä se nyt on, blogin uusi nimi!!! Mitä tykkäätte?

Mä olen itse tosi innoissani uudesta nimestä. Kaksplus-sivut uudistuivat juuri ja tähän samaan syssyyn vaihtui myös blogini nimi ja banneri. Vielä sivuilla saattaa olla epäkohtia, mutta niitä korjaillaan koko ajan. Ison sivuston muutos on todella työläs. Laittakaa tekin lukijat viestiä, jos joku ei toimi tai tuntuu hankalalta, niin pistän viestiä sitten eteenpäin!

blogin uusi nimi

Blogin uusi nimi on mun lemppari artisti Kaija Koon biisin nimi. Kappale on erittäin herkkä ja kaunis ja nimi sopii blogilleni täydellisesti. Keksimme oikeastaan Johnnyn kanssa yhdessä tämän, sillä mies ehdotti josko selaisin Kaijan biisejä ja niinhän se uusi nimi sieltä heti pomppasi ja tiesin saman tien, että tässä se on!!

blogin uusi nimi

Blogia olen pitänyt pitkälti yli viisi vuotta, joka on tosi pitkä aika. Amalia oli vauva kun aloitin ja nyt tyttö täytti jo kuusi vuotta. Jutut Amaliasta on muuttunut paljon pintapuolisimmiksi ja tein päätöksen, että blogini ensimmäisten vuosien postaukset eivät näy enää julkisesti. Olen kahlannut muiden vuosien postaukset läpi ja sieltä nappasin osan myös pois.

Youtube-kanavalta poistin kaikki ihanat videot, koska siellä oli hirvittävän ilkeää kommentointia. Harmittaa tietysti kovasti, sillä suurin osa katsojista on jäänyt kaipaamaan videoita. Päätös oli kuitenkin oikea eikä ollut enää sen arvoista pitää videoita siellä.

blogin uusi nimi

Tämä tietysti sai valtavan tunneryöpyn aikaan ja mietin jo ihan tosissani jos sulkisin koko blogin ja jättäisin homman tähän. Mieheni oli kuitenkin eri mieltä ja sitten mietin teitä lukijoita ja päätin vielä jatkaa poistamalla vain aikaisempia postauksia.

Into tähän hommaan ei ole vieläkään aivan löytynyt, tietysti tämä raskaus vaikuttaa paljon myös, mutta toivotaan, että tämä tästä. Olisihan se ihana taltioida tämäkin raskausaika ja tuleva vauvavuosi.

Nämä mietteet ovat mulle aivan uusia, sillä koko tämän pitkän blogi taipaleen aikana mulle ei ole tullut ikinä mieleenkään lyödä hanskoja tiskiin ja olen nauttinut hommasta tosi paljon.

Ps. Suoritin arvonnan teidän kaikkien kesken ketkä ehdotitte blogilleni uutta nimeä ja arvonnan voittaja on Sande nimiehdotuksella Vaaleanpunaista ja pitkää pinnaa. Käy kurkkaamassa Sande sun sähköposti ja onnea voitostasi <3

Mainos SOS-Lapsikylä

Mä koin elämäni raskaimman ja surullisimman vastoinkäymisen teini-iässä, kun menetin mun isäni. Asuin iskän kanssa kahdestaan, joten jäin isäni kuoleman jälkeen yksin. Olin vasta 15-vuotias, kapinallinen ja pahassa murrosiässä.

Mä olin ajellut juuri edellisenä päivänä bussilla ystäväni kanssa
Meilahden sairaalaan iskää moikkaamaan, kun oli vaan sellainen tunne, että on pakko mennä. Muistan kuinka iskä raotti silmiään pikaisesti, kun pidin häntä kädestä ja kerroin kuinka paljon häntä rakastan. Muistan, että oli vaikeaa puhua hänelle, kun teho-osaston hoitaja ei voinut lähteä sängyn viereltä, vaan jouduin puhumaan hoitajan läsnä ollessa.

Seuraavana yönä näin kummallista unta kuolevasta syöpää sairastavasta tytöstä ja aamulla heräsin ovikellon soittoon, kun äitini ja kummitätini toivat raskaat suru-uutiset isäni kuolemasta.

Kuolisinpa itsekin

Tää oli mulle tosi kova paikka eikä elämä iskän kuoleman jälkeen ollut helppoa tai suoraan sanottuna en mä olisi enää halunnut itsekään elää.

isän menettäminen

isän menettäminen

Mä olisin ehdottomasti tarvinnut enemmän apua ja lopulta mun pelastus oli mun paras ystävä, joka muutti mun luokse asumaan. Vuosi yhdessä oli aika hullu ja elämä oli tosi villiä, mutta mulla oli siinä joku tärkeä koko ajan vierellä.

Vuosi iskän kuoleman jälkeen mä rakastuin Johnnyyn, joka todella pelasti mut ja opetti taas elämään. Valo palasi enkä mä sen jälkeen enää ajatellut haluavani kuolla.

isän menettäminen

Mun iskä kuoli sydänsairauteen vain 39 vuotiaana, juuri siinä kohdin, kun mä olisin tarvinnut häntä ehkä eniten. Olihan mulla muitakin aikuisia elämässä, kuten äiti, iskän sisko ja mun mummot. Siitä huolimatta se tärkein hävisi, se jonka kanssa mä elin sillä hetkellä ja joka oli mulle se tärkein ihminen koko maailmassa.

isän menettäminen

Miten mä selvisin

Ehkä ei ollut ihan järkevää jäädä asumaan yksin niin nuorena ja vielä valtavan suuren surun keskellä.

Mä olin kuitenkin tosi nuori ja muutenkin vaikeassa ja herkässä iässä. Ei mun olisi kuulunut kasvaa yksin aikuiseksi, vaan aikuisen kanssa.

Kyllä mä sanon, että selvisin isäni kuolemasta mun ystävän ja Johnnyn avulla. Mä olin niin rikki, että harva sitä näki. Mä hukutin mun pahan olon alkoholiin enkä halua edes ajatella millä tiellä mä olisin nyt, jos Johnny ei olisi astunut mun elämään.

SOS-Lapsikylä tukena

Mun on vaikea kertoa mistä mä sain hädänhetkellä apua, koska en mä valitettavasti sitä saanut. Nyt asia saattaisi olla toisella tapaa, kun esimerkiksi SOS-Lapsikylä tarjoaa tukea lapsille, jotka ovat menettäneet vanhempansa tai eivät voi asua heidän kanssaan ja juuri tälläistä apua mäkin olisin aikoinaan kaivannut.

SOS-Lapsikylä tukee heikommassa asemassa olevia lapsia ja perheitä, niin Suomessa kuin maailmallakin. Järjestö pystyy tarjoamaan lapselle mahdollisuudet kasvaa turvallisessa sijaisperheessä ja moniammatillisen yhteisön tukemana. SOS-Lapsikylä panostaa sijaishuollossa kasvaneiden nuorten opiskeluun ja tukeen itsenäistymisvaiheessa ja tämä on todella tärkeää.

Juuri siksi tämä kampanja on ehdottomasti tärkein missä saan olla mukana ja en miettinyt hetkeäkään osallistumistani kuukausilahjoittajaksi SOS-Lapsikylälle. Jos mä voin auttaa lahjoituksen avulla edes yhtä lasta, joka kokee turvattomuutta, huomiotta jättämistä, väkivaltaa ynnä muuta, niin olen onnellinen ja ehdottomasti oikealla asialla.

Monella lapsella ei kuitenkaan loppupeleissä käy näin hyvin miten kävi mun kohdalla.

Lisätietoja SOS-Lapsikylästä löydät täältä.

Vielä ollaan toki ihan alkumetreillä ja pieni on vasta 11 milliä kooltaan. Sydän kuitenkin sykkii ja kaikki on näyttänyt varhaisultrassa hyvältä.

Me ollaan tietysti todella onnellisia ja toivotaan, että pieni pysyy matkassa ja perheemme kasvaa syyskuussa kolmannella lapsella. Niin toivotulla ja kovasti odotetulla rakkaalla <3 syysvauva

syysvauva

Mä en pystynyt olla kertomatta raskaudesta täällä blogissa, vaikka alkuun tein päätöksen, että puhumme tästä vasta ensimmäisen virallisen ultran jälkeen.

Näin hieman pelokkaana kaksi keskenmenoa kokeneena olen käynyt nyt kahdesti varhaisultrassa ja vauveli on kasvanut hyvin näiden ultrien välissä. Mä yritän nyt huokaista ja nauttia siitä, että meille on tulossa vauva. Mun hyvä ystävä totesi mulle heti plussan tehtyäni, että nauti, kun se on sun tapasi ja sitten jos jotain sattuu, niin se on sen ajan murhe.

Ja nyt mä otan ystäväni neuvosta vaarin ja nautin. Mä olen niin onnellinen, että ihan itkettää <3 Onko muita tulevien syysvauvojen odottajia?

Se olis taas perjantai! Meillä lapset vielä nukkuu (kello on kahdeksan) ja mä hörpin aamukahvia ja yritän saada tälle päivälle kirjoituksen aikaiseksi.

pitsiliina

Kuulotutkimuksissa

Viikko on hurahtanut mukavasti ja lasten mummilapäivän (mun blogin päivityspäivän) ajan mä olin jälleen tälläkin viikolla Helsingissä. Viime viikolla oli blogitapaaminen ja tällä viikolla kontrolliaika Kirurgisessa sairaalassa kuulon vuoksi. Tästä syystä blogi on ollut tämänkin viikon hiljaisempi, kun ei ole vaan tuntunut olevan aikaa ja jaksamista sen päivittämiseen.

Noh mun kuulo oli ihan samanlainen, kun ennenkin ja pärjäilen sen kanssa ihan hyvin. Mitä nyt ukko siihen ärsyyntyy, kun en aina kuule ja useimmiten kuulen väärin. Niinpä meillä puhutaan toisinaan ihan eri asioista.

Lapsilla oli ollut jälleen kivaa mummin hoteissa ja perinteisesti he olivat rakentaneet temppurataa, syöneet jätskiä ja tällä kertaa myös ulkoilleet muutaman tunnin. Mummilla on vanha kelkka, josta lapset tykkäävät kovasti! Mun äitin koiruli on vielä Johnnyn vanhemmilla hoidossa ja Luissilla on mennyt tosi hyvin. Viikonloppuna äippä palailee viimein lomalta ja alkaa olla jo kaikilla mummia ikävä.

Me ollaan nyt muutamasti ehditty perhekerhoon ja Milo on viihtynyt siellä. Se on vain kerran viikossa, joten varmasti tulemme käymään siellä vielä tovin ennen kuin kokeilemme uudestaan päiväkerhoa, johon poika menee siis ilman vanhempia. Tammikuun alussa, kun kerho ei vaan lähtenyt sujumaan.

Ulkotouhuja ollaan touhuiltu paljon, laskettu pulkkamäkeä ja riehuttu valtavissa lumikasoissa. Lapset rakastavat lunta ja on ollut tosi kiva, kun sitä on ollut nyt reilusti.

Makkarakastike

Eilen valmistin lounaaksi pitkästä aikaa kunnon vanhan ajan makkarakastikkeen perunoiden ja porkkanaraasteen kera. Kyllä oli hyvää! Lapsille maistuu ruoka paljon paremmin, kun ulkoillaan monta tuntia päivässä.

makkarakastike

makkarakastike

porkkanaraaste

makkarakastike

Eipä kai tällä viikolla muuta. Tänään ehkä HopLoppiin ja viikonlopun aikana uimaan!

Miten muiden viikko on sujunut?
Kivaa viikonloppua kaikille <3