Tänään pitkästä aikaa raskausviikko postausta! Edellisestä onkin hetki aikaa ja nyt on menossa jo raskausviikko 27+0. Viikot ovat menneet koko raskauden ajan ihan hurjaa vauhtia, mutta etenkin nyt kesällä aika vain kiitää. Johnny aloittaa kolmen viikon kesälomansa vasta heinäkuun viimeisellä viikolla ja on hassua ajatella, että miehen loman jälkeen vauva syntyy jo seuraavassa kuussa.

Oma vointi on tällä hetkellä hyvä ja selkäkipu helpotti Kreikassa miltei heti. Nyt on suunnitelmissa ikkunanpesuhommia, kun siihen kykenee, muutoin otan aika rennosti, jottei selkä ala taas reistailemaan.

Lääkärineuvola

Tänään kävin ensimmäisessä lääkärineuvolassa ja oikeastaan voi sanoa, että se oli ihan perus neuvolakäynti, tutkimukset suoritti vain lääkäri. Sisätutkimusta ei tehty, kun ei ole juuri supistellut eikä muitakaan kipuja ole ollut. Toki tutkimus olisi tehty, jos olisin halunnut, mutta mitäpä sitä, kun ei mitään tarvetta tällä tosiaan ole. Vauvan asennosta lääkäri ei maininnut mitään, mutta musta tuntuu siltä, että pikkuinen on pää alaspäin, sillä potkut tuntuvat ylempänä ja kädet käyvät varmasti alhaalla. Vauvahan pääsee vielä kääntyilemään tässä vaiheessa, mutta mukavahan se olisi jos hän olisi siellä jo oikeinpäin synnytystä ajatellen. Amalia ja Milo ovat molemmat kääntyneet pää alaspäin jo aika aikaisin, vaikka muistan kyllä Amalian olleen jossain kohdin jonkin aikaa poikittain.

lääkärineuvola

Vauva liikkuu todella paljon ja liikkeet ovat voimakkaita. Milo näki muutama päivä sitten ensimmäisen kerran vauvan liikkeitä vatsan päältä ja pojan silmät suurenivat lautasen kokoisiksi. Hän oli tosi innoissaan tästä.

Viikonloppuna kävimme Amalian kanssa kahdestaan lasten vanhat vauvanvaatteet läpi ja tulevalle pikkusiskolle löytyi vaatetta todella paljon. Amalia oli tohkeissaan tästä ja jaksoi sinnikkäästi käydä yksitellen jokaisen vaatteen läpi.

Juhannuksen aikaan meillä ei ole mitään suunnitelmia, joten voisi melkein pistää Johnnyn kokoamaan pinnasängyn ja hoitopöydänkin voisi kaivaa vaatehuoneesta esille ja viedä makuuhuoneeseen oikealle paikalle. Nyt on tehtävä, kun vointi on hyvä ja jaksavainen.

Mielihalut

Tällä hetkellä mieli tekee yhtä tiettyä ruisleipää ja tätä löytyykin meiltä lähes aina. Muuten ei oikeastaan ole mitään tiettyjä ruokia, vähän kaikki maistuu. Nyt meni muuten seittämänkymppiä rikki neuvolassa ja huh mä en ole ikinä painanut näin paljon 😉 <3

Mites muut odottajat voivat? 

 

Heh niitä mukavia lomakuulumisia on tulossa myös, hoidetaan alkuun nämä kurjat kuulumiset. Mä luulen, että sain lentokentältä kotiin lähtiessä ruokamyrkytyksen yhdestä pizzanpalasta. Se ei ollut kovin lämmin enkä tajunnut, että tietty se olisi pitänyt kuumentaa kunnolla esimerkiksi mikrossa. Muuten olin tosi tarkka syömisistäni raskauden vuoksi, kuten olen myös täällä kotimaassa, mutta ei auttanut ja itse kämmäsin. Tauti alkoi vuorokauden kuluttua kotona sunnuntaiaamuna ja kesti viisi päivää eli olo helpotti vasta torstaina. Soittelin heti maanantaina terveyskeskukseen ja sain ohjeeksi huolehtia hyvästä nesteytyksestä ja ottaa herkästi uudestaan yhteyttä jos vointi huononee tai tauti pitkittyy. Yleisvointi oli koko ajan hyvä, vaikka toki olin väsyneempi, kun parina yönä sai juosta vessassa liki tunnin välein, mutta muuten vointi oli ihan hyvä. Keskiviikkona vein ulostenäytteitä labraan, mutta tuskin niissä mitään on ja nyt tauti on tosiaan onneksi helpottanut.

Huolissani olin tietysti vauvan puolesta, mutta onneksi turistiripulit menevät useimmiten ihan itsekseen ohi eikä niistä ole vauvalle mitään haittaa. Muistaa vain tosiaan huolehtia hyvästä nesteytyksestä.

Mä join paljon muun muassa vettä ja mustikkakeittoa, myös hieman teetä ja söin monta Saarioisten kanakeittoa. Ruokaa teki ihme kyllä mieli ja luojan kiitos en oksennellut.

Mä jaoin tämän ehkä jonkun mielestä ällön tarinan siitä syystä, jos joku muu on samassa tilanteessa ja aivan paniikissa. Useimmiten näissä käy hyvin eikä vauva ole vaarassa. Mutta ehdottoman tarkkana suosittelen olemaan syömisten kanssa ulkomailla ja myös kotimaassa, sillä raskausaikana vastustuskyky on heikompi.

turistiripuli

Uusi ihana kummityttö

Nyt on ihana olla terve ja fiilis on loistava. Tänään on ollut mieletön päivä, sillä meistä tuli Johnnyn kanssa kummeja ihastuttavan kauniille pienelle prinsessalle <3

turistiripuli

Me oltiin ristiäisissä ihan kaksin ja olipas leppoisaa. Ajeltiin Hämeenlinnaan noin puolentoista tunnin matka höpötellen ja spotifysta musiikkia kuunnellen. Me tehdään usein Johnnyn kanssa niin, että valitaan biisejä aina vuoronperään, kun meillä on niin erilainen musiikkimaku. Usein myös fiilistellään joitain vanhoja biisejä ja ne kappaleet iskevät meihin molempiin. Käväistiin ristiäisten jälkeen syömässä kaksistaan ja aika lailla koko päivä ollaan oltu reissun päällä.

Pientä vauvaa sylissä pitäessä olin niin onnellinen siitä, että pienen pieni rakas kasvaa sisälläni ja pian on meilläkin oma nyytti hellittävänä <3 Näistä prinsessoista tulee varppina hyvät ystävät, kuten kaikki isosisaruksetkin ovat <3

Onnea vielä rakas pieni kummityttömme ihanasta nimestä <3 

Meillä tapahtui viimeisenä lomailtana Kreikassa jotain aivan kamalaa. Mä olen elämässäni nähnyt ja kokenut paljon, mutta tämä oli ehdottomasti pahin hetki.

Kuoleeko mun lapsi..

Oltiin koko porukalla lasten leikkipaikassa, jossa sai kolikolla lapset nauttia pienistä laitteista. Jossain kohdin Milo juoksi alueella ja kaatui vatsalleen, ei edes mitenkään pahannäköisesti emmekä kumpikaan Johnnyn kanssa kiiruhtaneet pojan luokse. Äitini oli Milon vieressä ja oli aikeissa auttaa Milon ylös maasta, mutta poika suuttui niin silmittömästi tästä, että alkoi huutaa, itkeä ja potkia selällään maassa. Tässä kohdin olin jo menossa lohduttamaan Miloa ja kun pääsin pojan luokse oli hän kasvoilta aivan sininen, silmät muljahteli ja kroppa nyki. Nostin tuon 3,5-vuotiaan aivan lötkön lapseni syliini kiljuen samalla itse ja puhalsin hulluna naamaan ja samassa Milo veti henkeä ja alkoi itkeä. Väri palasi myös saman tien kasvoille eikä mitään hätää enää ollut.

Kaatuessaan Milolla oli kädessään uusi pyssy ja pyssyn perään poika alkoi sitten lähes heti kyselemään.

Kyseessä oli affektikohtaus, joka meni niin pitkälle, että Milolta lähti taju. Tämä oli ensimmäinen kerta ja toivottavasti ei enää koskaan toistu. Mä luulen, että lämpö saattoi vielä edesauttaa tätä. Olenhan mä molempia lapsia joskus vauvoina joutunut puhaltamaan kasvoille, kun itkevät niin ettei henki kulje, mutta ei tilanne näin pahaksi ole ikinä mennyt. Oli aivan kamalaa nähdä oma lapsi sen näköisenä ja luulin ihan oikeasti, että rakas lapseni kuolee.  Siinä muutamassa sekunissa ehti käydä mielessä monta asiaa ja muutamana päivänä tapahtuneen jälkeen mua oikein kouraisi sellainen paha olo sisältä asti, mutta nyt se on jo onneksi helpottanut.

affektikohtaus

Onko muilla kokemusta affektikohtauksista? 

No nyt on Kreikan lomalta palattu tai oikeastaan jo lauantai-iltana. Aurinkoinen loma saatiin viettää ja me ollaan pikku Milon kanssa ihan papuja. Lapset nauttivat uimisesta ja siitä, kun serkut oli matkassa mukana, niin ja tietty mummi oli kanssa kiva! Amalia oppi reissun aikana uimaan ja ihme ja kumma jopa Milo ui pikkuisen matkan.

kreikka

Milo löysi aivan samannäköisen ja luonteisen kaverin ja he olivat kuin paita ja peppu. Kamu tosin oli jo seitsemänvuotias, mutta ei se mitään haitannut. Pojat olivat molemmat aika vekkuleita ja villejä ja molemmilla aivan vitivalkeat hiukset.

kreikka

Jalat kala-altaassa!

Sydämentykytyksiä vilkkaan lapsen vuoksi

Milo on jo rohkea uimari ja uskaltaa hyppiä veteen ja sukellella, mutta arvatkaapa vaan kuinka kovin ehdin pelästyä, kun Milo hyppäsi yhtäkkiä altaan reunalta täydellisen voltin uima-altaaseen. En ole hetkeen niin nopea ollut liikkeissäni kuin tuolloin. Tässähän ei mitään sattunut ja poika oli jo ottamassa uusiksi, kunnes sanoin tiukasti ettei kolmevuotias voi hypätä noin.

kreikka

Iltaisin mä en jaksanut valvoa, mutta Johnny oli muutamana iltana siskoni perheen terassilla istumassa ja yhtenä iltana miehet lähtivät Kreikan yöelämään. Meidän hotellihuoneet eivät olleet tällä kertaa vierekkäin, joka oli vähän harmi, mutta toisaalta tuskin olisin sittenkään jaksanut valvoa sen paremmin.

kreikka

Urpot!!

Lämpötila oli varjossa noin 35 astetta, joten lämmin oli. Aurinko paistoi joka ikinen päivä pilvettömältä taivaalta ja uima-altaassa oli käytävä vähän väliä. Me ostettiin muutamia uimapatjoja ja yhden mä sain heti puhki siihen istuttuani 😉

kreikka

Vauvamasu sai mukavasti rusketusta, mutta ulkoneva napa otti hieman itseensä ja paloi. Ehkä seuraava mahdollinen reissu Kreikkaan tehdään hieman aikaisemmin, siinä heti toukokuussa, niin lämpö ei ole ihan näin korkea. Eihän se itselle liikaa ollut, mutta lasten vuoksi. Ja niin seuraavalla matkalla meillä onkin sitten jo vauva tai taapero mukana, nyt hän sai matkustaa massussa tämän reissun <3

kreikka

Lisää lomakuulumisia ja kuvia tulossa 🙂 Aurinkoista viikkoa kaikille <3

Mä olen ollut reilu 6-vuotta kotiäitinä enkä ole kertaakaan tänä aikana kaivannut työelämään. Täysin yllättäen sinne kuitenkin hetkeksi palasin saatuani puhelun, jossa mua pyydettiin erityisluokalle avustajaksi. Työ on ollut mielekästä ja lasten tai pikemminkin nuorten parissa työskentely on ollut todella kivaa. Nyt on viimeinen vuoro tehty ja koulut ovat jo päättyneet ja mun tieni siellä jäi nyt tähän. Seuraavan kerran palaan työelämään luultavasti oman ammattini pariin ja aika näyttää milloin tämä tapahtuu. Tämä pieni pyrähdys työelämässä pitkän tauon jälkeen oli kuitenkin oikein hyvä ja varmasti tulevaisuutta ajatellen tarpeellinen, sillä nyt tiedän, että pärjään sitten kun työn aika on.

Nyt mä kerron teille mitä ja missä kaikkialla mä olen ehtinyt elämäni aikana työskentelemään

Olen aloittanut työnteon jo tosi aikaisin, oikeastaan jo ihan lapsena. Työt alkoivat lastenhoidon parissa, josta tienasi pikkurahaa. Hoidin eri lapsia ja heidän vanhemmat saivat hengähdystauon ja pääsivät esimerkiksi juhlimaan. Olin tällöin itse vasta ala-asteella, mutta silti jo luotettava ja hyvä hoitaja. Lastenhoidon lisäksi aloin myymään kesäisin herneitä ja mansikoita ja tällöin taisin olla myös ala-asteella, mutta työ jatkui vielä yläasteella. Työmatka oli eräänä kesänä pitkä, yli 12 kilometriä yhteen suuntaan ja taitoin sen rennosti pyörällä.

Jäätelökioskilla olen työskennellyt myös sekä kukkakaupassa ja myynyt lisäksi kukkia hautausmaalla.

Yhdeksännen luokan TET-harjoittelun myötä pääsin joulutöihin Anttilaan ja toimin siellä kassalla. Tämä työ oli todella kivaa ja nautin siitä, kun asiakas tuli ison ostoslastin kanssa mun kassalle. Joskus muistan meinanneeni myöhästyä aamuvuorosta enkä ehtinyt meikata, joten kävin pikaisesti heittämässä kulmakarvat lärviin meikkiosastolla ennen kassalle istumista. Mulla kun ei tuohon aikaan kulmia ollut omasta takaa juuri lainkaan 😉

Yläasteen jälkeen pääsin opiskelemaan kauppaopistoon merkonomiksi ja ensimmäisen työharjoittelun suoritin pienessä vaatekaupassa. Rakastin tätä työtä ja jäinkin sinne töihin, mutta työskentelin muistaakseni ainoastaan lauantaisin. Valitettavasti isäni kuoli sinä vuonna yllättäen ja irtisanoin itseni, koska en enää hetkeen kyennyt työntekoon. Toki nyt ajattelen miksen vaan hakenut sairaslomaa, mutta toisaalta elämä oli tämän jälkeen pitkään kaaoksessa.

työ

Toisen harjoitteluni suoritin Valintatalossa ja sille tielle jäinkin sitten noin 5-vuodeksi ja tein paljon töitä opiskelun ohessa. Opiskelin jo sairaanhoitajaksi, mutta en millään raaskinut päästää irti työpaikastani kaupassa ja niin työskentelin samaan aikaan siellä sekä vanhainkodissa ja tietysti opiskelut siihen päälle. Kerran oli buukannut molempiin työpaikkoihin iltavuoron samanaikaisesti ja niinpä lopulta päätin, että työni kaupassa saa jäädä.

Paras työpaikka

Tämä vanhainkoti on jäänyt sydämeeni ja se on ehdottomasti paras työpaikka ja työyhteisö missä olen saanut työskennellä. Sairaanhoitajakoulun aikana liityin myös rekryyn, jonka kautta tein muutamia vuoroja terveyskeskuksen eri osastoilla ja muutaman vuoron jälkeen sain pitkän sijaisuuden Lohjan sairaalan kanssa samassa rakennuksessa olevasta terveyskeskuksen osastosta. Siellä työskentelin aika pitkään, otin jossain kohdin koulusta hieman lomaa ja kävin vain töissä ja lopulta opiskeluiden tullessa päätökseen jäin sinne osastolle töihin. Vakituinen työpaikka kuitenkin houkutteli liikaa, sillä olimme aloittaneet vauvan yrityksen ja niinpä hain erääseen yksityiseen hoitokotiin dementiosastolle. Sain paikan ja ehdin työskennellä siellä hieman alle kaksi vuotta ennen äitiyslomaani. Tätä työpaikkaa ei enää ole ja minut siirrettiin tässä kotivuosien aikana vanhana työntekijänä uuteen paikkaan, joka oli ostanut vanhan työpaikkani. Tänne paluu olisi ollut Milon täytettyä kolme vuotta, mutta teinkin päätöksen jäädä lasten kanssa vielä kotiin, joten jouduin irtisanomaan itseni sieltä. Tämä ei huoleta lainkaan, sillä hoitoalalla riittää töitä ja vakituinen paikka ei ole mulle välttämättömyys.

Paljon sitä on ehtinyt työelämässä tehdä ja olla, vaikka kotivuosia on kertynyt nyt jo reilut kuusi. Saa nähdä mikä tulee minun paikkani työelämässä lopulta olemaan, ehkä työtä nuorten parissa tai sitten lasten tai vanhusten. Ken tietää tai sitten haenkin johonkin vaatekauppaan töihin tai opiskelen jotain kauneuteen liittyvää. Aika näyttää, nyt nautin tästä ajasta ja näistä vuosista ihan vain lasten kanssa kotiäitinä <3