21 syys Turhauttaa, väsyttää ja kiukuttaa

Pikainen päivitys tänne blogin puolelle, sillä tiedän, että täällä saatetaan odotella vauvauutisia.  Vauva nauttii olostaan edelleen äidin massussa eli yhdessä kasassa ollaan. Toivotaan, että seuraavan kerran saan tulla kertomaan vauvan syntyneen, sillä me aletaan olla kaikki Miloa lukuun ottamatta aika valmiita. Tänään raskausviikkoja on 40+3 ja supistuksia on ollut edelleen ja ne ovat jo aika kivuliaita. Silmiä saa jo sulkea ja hengitellä ja hytkytellä itseään, mutta supistukset eivät vaan ole tarpeeksi säännöllisiä. Josko vauveli tänä yönä kuitenkin päättäisi syntyä.

Ensimmäistä kertaa olen malttamaton, ärsyyntynyt ja väsynyt näihin viimeisiin päiviin odotusta. Amaliaa ja Miloa odottaessa en ollut, mutta nyt supistukset ovat kiusanneet niin monta viikkoa. Lähes joka ilta tuntuu siltä, että tänään on se päivä, jolloin vauva syntyy, ja sitten kun ei olekaan huomaan turhautuvani päivä päivältä enemmän. Olen kiroillut, paiskonut ovia ja tavaroita ja ollut huonolla tuulella. Eilen aamulla Johnny sai aika murhaavan katseen, kun tokaisi ennen töihin lähtöä, että miten sä et vaan saa sitä vauvaa ulos? Ööö haista paska ja painu vittu sinne töihin saattoi olla vaimon kaunis vastaus. Eilen tokaisin miehelle, että eihän vauva nyt tälläseen hulluun perheeseen halua syntyä, parempi hänellä on olla tuolla massun sisällä 😉

No juu, kaikesta tästä huolimatta pian hän syntyy ja saamme kokea kaiken sen ihmeen kolmannen kerran. Täydellisen pienen valmiin vauvan, joka on saanut kasvaa vatsassani. Sen pienen ihanuuden, joka on meidän ikioma ja jota rakastetaan jo ihan hirmuisen paljon <3