Vitsit näitä vauva/imetysajan aivoja. Yritän tässä muistella mitä ollaan touhuiltu viime viikkoina ja pää lyö täysin tyhjää. Mun muisti on muuttunut aivan olemattomaksi, vaikka mielestäni olen hyvinkin virkeä enkä koe oloani väsyneeksi. Tästä huolimatta en muista juuri mitään ja se on ärsyttävää, sillä normaalisti muistan pilkuntarkasti asioita. Johnny ei muista muutenkaan ikinä mitään, ja mua ärsyttää, kun yritän sitten siltä kysyä usein jotain, että hei muistatko, kun mä en nyt taas muista eikä ukkokaan muista mitään. Amaliakin yhtenä kiire aamuna nätisti huikkasi mulle, että onhan vauvakin mukana? Heh no on juu mukana, etkö oikein luota äitiin 😉

vauva

Useimmiten meillä ei ole aamuisin hirmuinen kiire. Maanantaiaamuna Milo ehti ennen kerhoa käydä suihkussa pesemässä sotkunsa ja nautiskeli kaikessa rauhassa lämpimän veden alla. Hetken päästä menin kurkkaamaan uudestaan ja sanomaan, että tulee jo pois ja poika istui emalivadissa ja sanoi mulle: äiti mä lötlään vielä ihan hetken. Noh löträä sitten ihan pieni hetki, heh.

vauva

Ihanaa muuten olla taas terve, vaikka yskä hieman vielä vaivaa. Se ei kuitenkaan haittaa, kun vointi on muuten normaali.

Me oltiin edellisviikonloppuna teatterissa nauttimassa joulunäytelmästä koko perhe. Se olikin Milon ja Nupun ensimmäinen teatterireissu ja tosi kivasti meni. Esitys oli todella lyhyt, noin parikymmentä minuuttia ja Milo jaksoi hienosti seurata koko esityksen. Nuppu tapansa mukaisesti nukkua porskutti, vaikka välillä näyttelijät puhuivat aika kovaa.

vauva

Milolla on ensi viikolla syntymäpäivä ja mun pieni täyttää jo neljä vuotta. Kyllä sen monessa asiassa huomaa, että hän on kasvanut valtavasti ja nyt tuntuu, että uhmakin on alkanut helpottaa, vaikka tottahan tuota temperamenttia löytyy.

vauva

Toinen joka kasvanut valtavasti on perheemme kuopus eli Nuppu vauva. Nuppu rakastaa katsella isoja sisaruksiaan ja meitä vanhempia ja hymyilee aina, kun hänelle hymyilee tai juttelee. Oma peilikuva on myös tosi nasta ja se saa aina valtavan hymyn.

Nuppu nukkuu edelleen päivisin paljon eikä jaksa olla hereillä tuntia/puoltatoista kauempaa, paitsi iltaisin, jolloin hän voi valvoa useamman tunnin. Mä oon vieläkin aika ihmeissäni tämän nukkumisen kanssa, mutta kaippa ne vauvat voi tosiaan tälläisiäkin olla.

vauva

Nuppu käy yöunille tällä hetkellä yhdentoista pintaan illalla ja syö yön aikana välillä VAIN kaksi kertaa, aivan uskomatonta ja tätäkään en meinaa uskoa todeksi.

vauva

Iltaitkut ovat olleet nyt jonkun päivän pois ja miten leppoisaa onkaan, kun itkukonsertti ei alakaan, vaan ilta on tosi rauhallinen. Vaikka Nuppu on itkenyt melko vähän aikaa iltaisin, niin silti se tuntuu niin kurjalta katsoa, kun toinen vain huutaa ja on vaikea saada häntä rauhoittumaan. Nyt tyttö on ollut Johnnynkin sylissä tyytyväisempi, kun tässä jonkun aikaa on mennyt niin, että pikkuinen alkaa itkeä ihan täysillä iskän sylkyssä. Tämä on ollut tietysti surkeaa Johnnyn kannalta. Meillä tosin jokaisella lapsella on ollut tämä sama homma, Milolla ja Nupulla näköjään kaikista vahvimmin.

vauva

vauva

Nuppu on alkanut syödä tuttia vasta viime päivinä. Eipä sitä ole tullut tyrkytettyä, kun hän on ollut niin rauhallinen, mutta iltaitkuihin se on tuonut helpotusta. Muutoin hän ei juuri tutti suussa ole eikä se ole mikään välttämättömyys olla mukana ja usein unohdankin tutin kotiin. Saa nähdä tuleeko tutista vielä tärkeämpi hänelle vaiko ei.

Imetys sujuu tosi hyvin ja Nuppu näyttää kasvavan kohinalla. Ensi viikolla on neuvola ja silloin tyttö saa kolmen kuukauden rokotukset. Harmittaa vähän, kun ne tulee juuri ennen joululomaa, mutta ehkäpä oireita ei niin paljon tule, toivottavasti.

vauva

Joulun odotus ja oikeastaan koko syksy on mennyt hirmuisella vauhdilla. Amalia ja Milo ovat todella innoissaan joulukalentereistaan ja odottavat joka aamu, että toinenkin herää ja avaavat kalenterit sitten yhtä aikaa. Lähes aina tämä odottaja on Amalia, sillä Milo nukkuu aina siskoaan pidempään. Myös Nupulle hankittiin oma kalenteri ja isommat sisarukset avaavat pikkusiskolle luukun joka aamu vuorotellen.

vauva

Me vietämme joulua perinteisesti tässä kotona ja odotamme tietysti joulupukkia käymään ja saamme Johnnyn vanhemmat meille syömään ja viettämään aattoa. Tämä on Nupun ensimmäinen joulu ja ostin pikkuiselle suloisen tonttumekon, joka hänellä oli päällä Amalian eskarin joulupajassa, joka järjestettiin koko perheelle eilen illalla.

vauva
Voi paha uni, kun kiusasit. Sohvalla oli turvallista äidin, isin ja pikkusiskon kanssa..

Milo oli tänään noin kolmen viikon tauon jälkeen mummilapäivällä, sillä mummi on ollut keuhkokuumeen kourissa. Voi voi tätä sairastelua. Onneksi on tässä muutakin ehditty kuin sairastaa.

Ollaan virittäydytty joulun tunnelmaan koristelemalla koti jouluisilla koristeilla ja joulukuusikin on jo pystyssä ja koristeltuna. Ennen ollaan laitettu kuusi vasta aatonaattona, joka on ollut perinne mun lapsuudesta, mutta nyt päätettiin aikaistaa homma ja kiva niin. Saa nauttia kauniista joulukuusesta kauemmin ja taitaa olla nykyisin monessa perheessä kuusi jo tässä kohtaa ja jopa aikaisemminkin.

Kaikki joululahjat ovat tapamme mukaisesti vielä kaupassa, mutta tarkoitus olisi lähteä ostoksille huomenna iltasella.  Lelulehtiä on selailtu, lähinnä Amalian kanssa. Milo selasi pari sivua ja siihen se jäi. Milo toivoo ainoastaan muutaman jutun, Amalia lähes kaiken 😉

vauva
Torni muuten kaatui hirmuisella voimalla ja kaatoi Johnnyn kahvinlirut hyllyn päällä olevasta kahvikupista niin, että sitä kahvia lensi tapettia myöden matolle ja legojen päälle..

vauva

Viikonloppuna juhlimme Milon synttäreitä ja sunnuntaina taidamme mennä Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoille.

Taitaa tulla aika kiva viikonloppu!

Miten muilla sujuu jouluvalmistelut? 

vauva

Täällä sairastellaan aina vaan. Nyt on ollut isompien lasten jälkeen Nupun, mun ja Johnnyn vuoro. Nuppu on ollut nuhassa, mutta niin vaan hänkin sitten sai silmätulehduksen, joka oli jo Amalialla ja Milolla. Mulla on edelleen kamala yskä ja oli jopa kuumetta kaksi päivää. Ihan jyrän alle jäänyt olo ja edelleen tuntuu, että pää on ihan jumissa, vaikka olo on jo parempi. Johnnylla oli tietysti työhommia yli yön just silloin, kun mä olin kipeimmilläni. Tästähän alkaa tulla tapa, viimeksi olin rintatulehduksessa ja silloinkin mies oli työmatkalla.

Mä en jaksa kirjoitella tämän enempää, kunhan vaan halusin tulla kertomaan mistä tämä hiljaiselo johtuu. Tänään me muuten koristeltiin joulukuusi, aiemmin kuin koskaan ennen!

Ps. Eikö muuten ole söpöjä pieniä tonttuja <3

tontut

tontut


Vihdoin olen valmis kirjoittamaan kolmannen lapsemme syntymästä eli tässä tulee synnytystarina <3

synnytystarina

synnytystarina
Isi leikkasi taitavasti napanuoran!

synnytystarina

Synnytys oli aivan kamala ja eteni niin nopeasti etten pysynyt ollenkaan mukana. Kontrolli petti aivan täysin ja tämä oli yksi suurin pelkoni synnytyksessä.

Tämä yllätti hieman, sillä olin ollut koko raskauden ajan äärimmäisen rauhallinen synnytystä kohtaan, ihan raskauden loppuun asti ja sitten kaikki menikin täysin päinvastaisesti enkä ollut lainkaan rauhallinen synnytyksen aikana, vaan järkyttävän paniikin vallassa.

synnytystarina

Supistuksia mulla oli ollut paljon raskausviikosta 35 alkaen ja välillä jopa kellotin supistuksia ja kahdesti soittelin ihan synnärille asti.

synnytystarina
Ensikosketus pikkusiskoon <3

synnytystarina
Isin sydän suli <3

synnytystarina
Niin kuin kaikkien meidän <3

Synnytyssupistukset alkoivat lopulta vasta raskausviikolla 40+3. Ennen supistusten alkamista luulin, että mulla meni lapsivedet. Kirjoitin juuri postausta blogiin ja mulla oli vain pyyhe ympärilläni ja yhtäkkiä, kun nousin alkoi jotain valumaan ja Johnnykin näki, että jotain sieltä tulee ja tottahan luultiin sen olevan lapsivettä. Sitä se ei kuitenkaan ollut, vaan ehkä sitten limatulppaa, sillä vessaan mennessä pyyhkiessä tuli vähän veristä limaa/vuotoa. Noh tästä synnytyssupistukset lähtivät kuitenkin käyntiin jo vartin päästä eli perjantai-iltana kello 21. Anoppi tuli meille siinä ennen yhtätoista illalla ja synnytyssairaalassa olimme puoli kaksitoista. Sairaalan pihalla mun supistukset alkoi olla jo kovia ja takerruin Johnnyyn ja itkukin taisi päästä.

Sairaalassa meidät otti vastaan kätilöopiskelija, joka ohjasi meidät tutkimushuoneeseen. Opiskeli tarkasti kohdunsuun tilanteen ja olin kolme senttiä auki. Lapsivesitesti otettiin myös ja se oli negatiivinen. Kävin antamassa vielä pissanäytteenkin, joka oli musta täysin turhaa tässä vaiheessa ja opiskelija puhui, että katsotaan mihin tässä mennään. Hän mietti ilmeisesti onko synnytys edes kunnolla käynnissä, kun en ollut kai tässä kohtaa tarpeeksi kipeän näköinen ja supistukset olivat kuulemma aika lyhyitä. Jotenkin ehkä sitten tsemppasin hänen paikalla ollessa, koska kyllä mua sattui.

Tutkimushuoneessa opiskelija laittoi mut käyrään, jolla seurataan vauvan sydänääniä ja supisten vahvuutta ja kestoa ja vauvan reaktiota supistuksiin. Halusin seisoa, mutta käyrät hävisivät koko ajan, kun en pystynyt olla paikoillani. Kokeiltiin sitten sängyllä, mutta jo muutamien sekuntien jälkeen pomppasin sieltä pystyyn, kun en kestänyt supistuksia makuuasennossa.

Käyrää siinä sitten yritettiin väkisin ottaa, mutta ei se tuottanut tulosta, sillä olin niin kipeä enkä pysynyt paikoillani. Supistuksen tullessa mä nojasin Johnnyyn tai oikeastaan roikuin hänen kaulassa ja kätilöopiskelija hieroi voimakkaasti mun selkää ja se tuntui hyvältä, vaikka kivut olivatkin mahan puolella.

En muista missä kohdin kätilö tuli siihen opiskelijan kanssa, mutta tunnin jouduimme tutkimushuoneessa viettämään, kunnes pääsimme viimein synnytyssaliin. Puoli yhdeltä yöllä olimme salissa ja sain heti ilokaasua ja vaihdoin sairaalavaatteet. Olin niin kipeä, että Nupun syntymän jälkeen huomasin, että olin vaan heittänyt mun pikkuhousutkin lattialle.

Hengittelin ilokaasua jumppapallon päällä ja olin tosi kipeä, mutta tolkuissani vielä, vaikka paniikki teki tuloa. Kymmenen minuutin päästä tästä kätilö teki sisätutkimuksen ja olin viisi senttiä auki. Kätilö puhkaisi samalla lapsivesikalvot, sillä kunnollista käyrää ei edelleenkään saatu, kun oli niin kipeä enkä pysynyt paikoillani. Kalvojen puhkaisun jälkeen vauvan päähän saatiin pinni, joka rekisteröi vauvan sykkeen koko ajan, jotta nähdään, että vauva voi hyvin. Tämä oli mulle tärkeää ja halusin itsekin, että kalvot puhkaistaan juurikin sen vuoksi, että tiedän että vauva voi hyvin.

Tämän jälkeen kaikki menikin sitten niin vauhdikkaasti, että kontrolli petti aivan täysin ja supistuskivut olivat sietämättömiä. Opiskeli laittoi mulle tipan ja kätilö soitteli anestesialääkärin puudutuksen laittoon. Ennen lääkärin tuloa mä ehdin kivuissani huitaisemaan kättäni niin, että tippa irtosi. Sain töryttyä myös selkäni, joka pestiin puudutusta varten, sillä huitaisin kädelläni sinne ja selkä on pidettävä tietysti steriilinä. Siinä meni sitten uusiksi selänpesu ja tipan laitto.

Anestesialääkäri tuli kello yksi yöllä eli puoli tuntia siitä, kun olimme päässeet synnytyssaliin ja soitti vielä anestesiahoitajan mukaan puudutuksen laittoon. Lääkäri yritti laittaa puudutusta ja pisti mua selkään kolme kertaa eikä onnistunut. Mä olin koko ajan niin kipeä ja Johnny kertoi myöhemmin, että mulla pyöri silmät vaan päässä. Supistukset vyöryivät päälle eikä niissä ollut yhtään taukoa. Sitten mua alkoi ponnistuttamaan ja huusin lääkärille, että pistä nyt vittu se puudute!! Eihän sitä tietenkään enää ehtinyt laittaa, kun vauva oli jo tulossa.

Anelin sitten kohdunkaulan puudutetta ja muistan kuinka epätoivoisesti piipitin, että laittakaa nyt edes se kohdunkaulan puudutus. Kätilö soitti toisen kätilön laittamaan sen ja vartin yli yksi yöllä kätilö tutki kohdunsuun, joka oli täysin auki. Kätilö puudutti kohdunkaulan puudutteella toisen puolen, jonka jälkeen oli tullut runsaasti veristä vuotoa. Vuoto onneksi rauhoittui pian ja kätilö sai puudutettua toisenkin puolen.

Tämä puudutteen laittanut kätilö jäi ponnistusvaiheen ajaksi tukemaan mun jalkaa, kun taas toinen kätilö tuki toista jalkaa ja opiskelija sai hoitaa vauvan ulostulon. Ponnistaminen alkoi saman tien, kun kohdunkaulan puudute oli saatu laitettua. Synnytys papereihin on kirjoitettu, että mä olin tässä kohtaa silmin nähden paniikin omaisessa olotilassa enkä pystynyt keskittymään ponnistamiseen. Mua jouduttiin aika napakasti puhuttelemaan ja mä ilmeisesti vähän rauhoitun sitten ja hakeuduin puoli istuvaan asentoon ja pystyin kuuntelemaan ohjeita. Nuppu syntyi sitten kahdella työnnöllä kello 1.26 3810 gramman painoisena ja 52 senttiä pitkänä ja taas multa kysyttiin, kun vauvan pää oli vain ulkona, että haluanko katsoa. No en halunnut 😉 Nupun synnyttyä mä olin edelleen ihan paniikissa ja tärisin vaan. Mä tajusin kyllä, että vauva syntyi, mutta en itkenyt liikutuksesta tai hymyillyt ja anoppikin sanoi Johnnyn lähettämästä kuvasta, että mun silmistä paistoi kauhu.

Mä en olisi synnytyksen jälkeen enää halunnut, että muhun kosketaan yhtään ja istukan synnytyskin pelotti mua kamalasti, vaikka eihän se satu. Tikkaamisen ja istukan synnytyksen aikana otin ilokaasua ja mun jalat jouduttiin laittamaan jalkatukiin, kun mun oli niin vaikea avata ja rentouttaa mun jalkoja. Tikkaamisen ajaksi Nuppu annettiin Johnnyn syliin, kun pelkäsin, että pudotan vauvan, kun tärisin ja mua pelotti edelleen niin kovin. Lopulta mä aloin rauhoittumaan, kun sain vauvan uudestaan kaikessa rauhassa rinnalle ja tiesin, ettei kukaan enää koske muhun. Saatiin Johnnyn ja vauvan kanssa jäädä ihan rauhassa synnytyssaliin kolmistaan ja me vanhemmat saatiin syötävää ja Nuppu imi rinnalla tunnin verran. Onni vauvasta tuli tässä kohtaa, tässä ihanassa ja kauniissa rauhallisessa hetkessä <3

synntystarina

Itse synnytyksestä meillä ei ole yhtään kuvaa. Eihän siinä Johnnylla tullut mieleen alkaa kuvailemaan vaimoaan.

synnytystarinaHuh huh olipas melekonen synnytys, miettii iskä 😉

synnytystarina
Mun ikioma pikkusisko <3

synnytystarina
Ja mun <3

Amalia halusi pitää rakasta pikkusiskoaan ihokontaktissa, mikä oli jotenkin niin liikuttavaa <3

synnytystarina
On se ihmeellinen, miettii isosisko..

synnytystarina
..ja isoveli!

Amalia ja Milo tulivat heti lauantaiaamuna pikkusiskoa katsomaan ja Amalia halusi jäädä mun ja vauvan luokse sairaalaan koko päiväksi. Johnny ja Milo tulivat uudestaan myöhemmin ja sain pakottaa Amalian heidän mukana kotiin syömään iltaruuan, jonka jälkeen tyttö tuli taas takaisin sairaalaan mun kummitädin ja sedän kyydillä heti vierailuajan alettua. Ja tulihan sieltä vielä isi ja Milokin iltasella, kukapa ei tämän ihanuuden luona haluaisi olla <3

synnytystarina

Sunnuntaina pääsimme kotiin ja koko perhe oli koossa <3 Kertokaa tekin teidän synnytystarinoita <3